Väännetään rautalankaa

Kalastuskulttuurin kehityksestä Suomessa on menneen kesänä aikana kovasti keskusteltu perhokalastajien foorumilla. Mielestäni keskustelu pitäisi suunnata myös aivan jonnekin muualle ja nimenomaan sellaisten ihmisten tavoitettavaksi jotka eivät kalasta samanlaisella antaumuksella kuin vaikkapa perhokalastajat. Mikä se foorumi sitten olisikaan?
 

Eilisen kalareissulla taas huomasin kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, että joku asia on kielletty ja miksi se on kielletty. Tällä kertaa kyse oli ihan suomalaisten ihmisten muodostamasta seurueesta eli naapurin kalamiehille tällä kertaa ei tarvinnut asiaa selittää. Mato-ongella ja isolla purkillisella matoja olivat varustautuneet. Tiedä sitten oliko asia todellakin tietämättömyydestä vai vanhoista opituista asenteista kiinni mutta ainakaan kosken rannalla olleet kielto/opastetaulut eivät paljon auttaneet.

Selkeä mutta ei tarpeeksi

Kylttihässäkkä

Ehdottaisinkin siis, että tälläiset taulut ja opasteet tehtäisiin riittävän selviksi ja yksinkertaisiksi jokaisen ymmärtää. Esimerkkinä vaikkapa taulu1 : 'Mato-onginta kielletty' tai taulu2 ' Uistinkalastus kielletty'. Useimmiten kiellot ja ohjeet löytyvät (ehkä) joltain ilmoitustaululta pienellä präntillä A4-kokoiselta paperilta. Suomeksi. Tietenkin nämä kaikki pitäisi olla useammalla kielellä, sillä varsinkin itäisen ja eteläisen naapurimaan kansalaiset tunnetusti haluavat osata huonosti suomenkielisiä kieltoja.

Vandaalit

Kaikki tämä tietenkin maksaa. Ja maksumiehiäkin on tunnetusti hankala löytää. Luvanostajat maksavat luvassaan kalastuskunnan kiinteitäkin kuluja eli he nyt ainakin ovat maksumiehiä. Kiinni jääneet salakalastajat voisivat hyvinkin olla suuremmissa määriin maksajia jos heille saisi langettaa riittävän isot sakot maksettavaksi. Nykyiset rapsut luvattomasta kalastamisesta ovat vain naurettavan pieniä. Ja todennäköisesti ei näillä reppanoilla voisi moista laskuttaa sillä eihän kauppojen vartionnista kertyviä kulujakaa saa laskuttaa myymälävarkailta (anteeksi jos sanon heitä varkaiksi).

Ehkäpä taas turhaa parran päristelyä varsinkin tälläisessä blogissa jota tuskin satunnainen matosankari lukee. Kunhan vain huomioitani kirjoittelin... Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta ko. kalapaikassa kun törmään luvattomiin kalastajiin. Niistä kylteistä huolimatta! Ja ongelma on muuten maanlaajuinen eikä Sonnanjoen tapauksessa todellakaan pahimmista päästä. Vaikkapa Vantaanjoen osalta tilanne luvattoman kalastuksen suhteen on jopa häkellyttävän huono!

Kävin kuitenkin myös kalassa enkä pelkästään ihmettelemässä kylttejä tai matoporukkaa. Keskitin kalastukseni lähinnä iltapäivän kirkkaimpaan ja lämpöisimpään hetkeen. Tällöin on mitä nautinnollisinta olla joella vaikka isommat kalat eivät yleensä pääse häiritsemään. Sain kuitenkin jonkun paremmankin kalan näyttäytymään mutta tällä kertaa eivät ihan ylös asti tulleet.

Illan suussa kävi muuten melkoinen pörinä Myllyn parkkipaikalla. Lentomuuraiset innostuivat parveilemaan oikein huolella. Joen puolella en ainuttakaan nähnyt, joten tuskinpa niistä tällä kertaa kalojen ravinnoksi oli. Pientä vesiperhosta sen sijaan pörräsi veden äärellä oikein mukavasti.

Nymfejä sitoen...

Melkein kuin syksy Nukarilla

Norjan reissusta onkin vierähtänyt hetki ja tämä hetki on mennyt täysin kalastamatta. Aika pitkä tauko näin kesäolosuhteissa. Tai melkein syksyksi tuo on vaihtunut, sillä tänään  keltaisia lehtiä lipui joessa ja vettä ripeksi ihan kuin syksyllä. Tämän kruunasi vielä kolkko pohjoisen puoleinen tuuli. Vesikin tuntui jo viilenneeltä kahluuhousujen läpi.

Parille koskenniskalle oli ilmestynyt uusia kutusoraikkoja tulevia kutukarkeloita odottamaan. Virhon nettisivuilta löysinkin asiasta juttua ja kuvia. Iso kumarrus kunnostusporukalle! Toivottavasti tänä syksynä kalamiehet oikeasti kunnioittavat kahluukieltoja ja eivät rymistele näillä helposti kahlattavilla soraikoilla. Viime syksynähän bongasin useammankin sankarin kahluukiellon aikaan joesta.

Oli muuten porukkaa joella! Esimerkiksi Lemmensillan alueella ukkoja jäpitti muutaman metrin välein. Hieman ahdisti pitkästä aikaa kalastella tälläisessä ruuhkassa. Tahtoo takaisin pohjoisen erämaihin! Tosin erilaisella istutuspolitiikalla ruuhkia saisi puretuksi mutta onhan se helppo tiputtaa kalat tankkiauton putkesta yhteen paikkaan. Kalojen levittely tasaisesti pitkin jokivartta olisi huomattavasti parempi vaihtoehto. Tähän tietysti tarvitsisi 'työvoimaa' hoitamaan homman.

Kesäkiertueella, osa 2 (Finnmark)

Nyt on takana armoton putki hc-kalastusta pohjoisen vesillä. Varsin kova saldo reissusta, mm. 3300 kilometriä, 8 jokea, 2 järveä, iso kasa kaloja, miljardi nähtyä mäkäräistä (ja satoja niiden puremia kropassa) ja yön timppojen ihmettelyä Altassa.

Reissu piti sisällään erittäin monipuolisesti eri kalojen ja paikkojen kalastusta. Hieman harmitti, että henk.kohtaisesti raudut jäivät saamatta vaikka kiinni kyllä oli. Pxi hoiti tämän lajin ja veti jonkun sintin ylöskin asti. Muuten vedeltiin melkoinen määrä harjuksia, taimenia, siikoja,  ahvenia, haukia ja pari lohtakin.

 

  
Kalojen lisäksi todellakin jäi päälimmäiseksi mieleen vertaimevien kaverien hurja läsnäolo. Itikat vielä jotenkin kesti ja niitä pystyi hieman häätämään myrkyillä sekä peittävällä vaatetuksella. Mäkäräiset olivat sen sijaan hurjia, koska vähät välittävät myrkyistä ja tunkevat vaatteiden alle. Kropasta löytyikin jo parin kalapäivän jälkeen satoja mäkäräisten puremajälkiä. Jos pidit teltan ovea raolla parin sekunnin ajan, niin sisälle oli jo painellut n. 1000 ötökkää. Ennen nukkumista oli siis melkoinen savotta nirhiä ne kaikki.

 
Suurin osa reissusta käytettiin taimenten ja harjusten jallittamiseen, mutta pienen piston teimme myös lohijoelle. Lopulta kalastimme vain yhden luvan, sillä pohjoisesta työnti juuri kylmän säärintaman ja se pisti kalojen suut suppuun. Vain sukset puuttuivat. Lunta kyllä oli...

Tarinaa olisi ehkä paljonkin mutta tällä kertaa kuvat saavat taas kertoa enemmän. Olo on vielä varsin väsynyt, sillä paluumatka toteutettiin yötä vasten ajamalla. Tästä sitten kohti seuraavaa kiertuetta tai ehkäpä ensin vain yksittäistä kalastusreissua. Pahimmat poltot ovat ainakin hetken syrjässä.

Kesäkiertueella, osa 1

Menneellä viikolla tuli tehtyä 'pieni' kiertue K-suomen suunnalla. Kalastustakin toki kuului ohjelmaan, kuten osata voi odottaa. Ensimmäisenä stoppina oli Kermankoski ja sen jälkeen ohjelma oli enemmän kuin avoin. Tarkoitus oli käydä siellä missä fiilis tuntui oikealta tai vaihtoehtoisesti jos lupia oli saatavilla (koskikohteiden tapauksessa tietty).

Kermalla oli tietenkin vettä runsaasti, kuten PK.nettikin on jo asiasta 'tiedottanut'. Ei sitä kuitenkaan liikaa ollut, sillä olihan koski lähes joka kolkasta jollain tavalla kalastettavissa. Uskallusta tietenkin tarvitsee kahlaamiseen, jotta jotkut paikat on tavoitettavissa.

Kerma tarjosi taas parastaan, sillä jotain isompaa kalaahan sieltä tavoiteltiin. Pientä silppua tuli runsaasti mutta onnellisten tähtien alla haavin myös 56 cm pirtsakan taimenen larva suunpielessään. Porukan muillekin jäsenille antoisia hetkiä.

 

Tästä erinäisten mutkien kautta päädyin sitten eräälle purolle kalalle. Keskipäivän auringon porottaessa löysin vain yhden n. 45 taimenen mutta sekin irtosi ennen haavia. Muuten erittäin hiljaista isompien kalojen osalta.

Puroreissua seuraavan päivän aloitin veneestä haukia kalastamalla perholla. Aloitus näyttikin erinomaiselta, sillä jo toisella heitolla nousi viiden metrin syvyisestä veden parin kilon haukipulikka. Helteinen sää sai hauet kuitenkin vain köllöttelemään heinäpuskien vieressä, sillä näin useamman kalan mutta mihinkään eivät suostuneet ottamaan. Isoin kaloista oli noin viisikiloinen mutta sekin hylkäsi perhoni hyvin rauhallisesti. 

Illaksi siirryin tästä paistelemaan makkaraa Kymönkosken suunnalle. Helle jatkui mutta jokunen pilvenhattara oli taivaalle eksynyt. Näytti hyvältä vaikka pinturikeliksi. Mutta kuten usein, niin tänäänkin helle oli tainut viedä ruokahalun kaloilta. Haavissa kävi toki iso kasa pienempää kalaa mutta isommat olivat kateissa. Lohdutuksena luvan viimeisellä tunnilla haavissa kävi kuitenkin n. 45 cm pinturiin haksahtanut taimen.

Koskireissua seuraavan päivän vietin lähes kokonaan veneessä haukia tavoitellen. Hiljaista kuitenkin piteli ja helle vei miehestäkin mehut. Tästä seurauksena parin päivän tauko kalastuksesta ja vasta paluumatkalla innostuin kalastamaan Tainionvirralla. Siellä vietinkin sitten oikein antoisan kolmituntisen session.

Nyt sitten valmistaudutaan uusiin seikkailuihin ja parannellaan reissun loppupuolella ärtynyttä selkää. Joko ankara kahlaaminen tai autossa istuminen kenties syynä?

 

Hammonjoki29062012

Kuten joskus aikaisemminkin, niin olen käyttänyt Hammonjokea testauspaikkana erilaisten perho- tai tekniikkaviritysten testaamiseen. Osittain siksi, että kalatiheys on aivan jotain muuta kuin monessa muussa paikassa. Viime päivien aikana olen saanut jostain inspiraation ruveta  treenaamaan muutamia kisakalastajien suosimia kikkoja. Osa syynä voin tietty pitää Jeremy Lucasin kirjaa 'Tactical fly fishing', jota päädyin lukemaan uudestaan sekä ranskalaisten kilpaperhokalastajien netistä löytyviä kisavideoita. Ehkäpä erehdyn jossain vaiheessa uudestaan kilpailemaan ;)

Hieman näkyi Hammonkin veden värissä ja korkeudessa viime aikaiset sateet. Mutta se on vain hyvä, sillä vesi oli jokunen viikko sitten jopa hälyyttävän alhaalla. Ei siis haittaa vaikka sataisi vielä hieman enemmän. Joki tykkää ja hyttyset tykkää...

Ensimmäisen puolituntia kalastusajastani käytin noiden uusien viritysten testaamiseen. Tämän jälkeen siirryin kalastamaan puhtaasti pintureilla, sillä kalat olivat hyvin pinta-aktiivisia. Riitti kun viritti ohuet perukkeet ja matalalla kelluvat pinturit, niin tulos oli taattu. Onnistuinkin koukuttamaan kaikkia Hammonjoen 'jalompia' kaloja eli harjuksia, puronieriöitä, taimenia sekä kirjolohia.

Tuli myös taas nähtyä mitä puihin jääneet perhot saattavat saada aikaan. Samaan olen törmännyt varsinkin talitiasten kanssa, sillä erityisesti ne näyttävät olevat kiinnostuneen puissa roikkuvista perhoista. Osa linnuista yrittää syödä perhoja ja osa takertuu siivistä kiinni roikkuviin koukkuihin. Varsin ikävää mutta onneksi luonnonkiertokulku jatkuu ja tähänkin kuolleeseen lintuun olivat kärpäset jo munimassa. Ei aikaakaan kun raato on jo kadonnut.

Nukarinkosken nymfaaja edition V2012

Tänään tuli käytyä ensimmäistä kertaa Nukarilla tälle vuodelle. Vuosi sitten reissuja kertyi runsaammin, sillä silloin kalastin kausiluvalla. Tälle vuodelle en kausilupaa ole lunastanut vaan olen keskittänyt kalastuksen tällä kertaa muille koskille. Silti on tarkoitus jokunen kerta käydä heittämässä päiväluvilla.

Viime päivien sateet taitavat tällä hetkellä näkyä hieman veden värissä. Ja korkeudessa. Oletin nimittäin veden olevan aavistuksen kirkkaampaa kuin mitä se tänään oli. Ei se kuitenkaan mitenkään häiritsevän väristä ole. Eli ei mitään vaikutusta kalastukseen. Vettä on kuitenkin sen verran, että koskipaikat ovat kunnon koskipaikkoja.

Edellisistä istutuksista on ilmeisesti kulunut jo jonkin aikaa, sillä porukkaa ei ollut mitenkään häiritsevän paljon. Lisäksi kalojakaan ei ollut aivan samanlaisella tiheydellä mitä joskus on ollut. Kalojen eteen joutui hieman tekemään töitä, mikä on oikeastaan vain hyvä asia. Liian helpolla saadut kalat eivät oikeastaan tunnu miltään.

Ja pitkään piti hakeakin ennenkuin toimiva tekniikka ja perhot löytyivät. Aloitin tottakai varsin tutuilla seteillä ja ne toimivatkin pienemmille kaloille. Harjuksia ja pieniä taimenia nousi tämän tästä. Itse tavoittelen kuitenkin kirjolohia Nukarilla kalastessani. Nousukalat, vaikka niitä kyllä on, ovat sen verran harvassa että niitä en viitsi tavoitella. Huolimatta siitä, että tällekin vuodelle jokunen mertsari on Nukarista noussut.

Ensimmäisellä ylös asti saamallani (pari karkuutusta tätä ennen)  kirjolohella roikkui pätkä siimaa suun pielessä. Kaivelin pihdit taskusta ja väänsin pelkän koukun kalan kidasta. Tahnapetterit ovat taas olleet liikkeellä. Ja myöhemmin iltapäivän aikana keräilin ongenkohon rantapenkalta taskuuni. Se on sitä kalastuskulttuuria!