Syksyn ensimmäinen mertsariretki

Tänä syksynä on jäänyt mertsareiden jahtaaminen huomattavasti aikaisempia syksyjä vähemmällä, sillä tämän päivän reissu oli vasta syksyn ensimmäinen. Toki olin suunnitellut reissuja jo aikaisemmillekin viikonlopuille mutta aina on ollut jotain muuta. Ja kuten aikaisemmin todettua, niin tuo urheilu on vienyt lähes kaiken 'vapaa-ajan'.


Meinasi mennä plörinäksi tämäkin reissu, sillä aamulla olin onnistunut sulkemaan herätyksen ja jatkamaan unta. Myöhästyin siis aikataulustani ja se laittoi suunnitelmat osittain uusiksi. Koska päivä lyhentyi huomattavasti vaihdoin suunnitellun kohteen hieman lähempänä olevaan. Toivottavasti seuraavalle reissulle onnistun heräämään ajoissa.

Vielä pari päivää sitten ilmatieteenlaitos lupaili varsin leppoisaa keliä tälle päivälle. Se ei todellakaan toteutunut, sillä vettä roimi taivaalta aamusta iltaan tauotta. Varsinainen koiranilma ja varsin uitetulta olo tuntuikin päivän päätteeksi. Onneksi ei ollut kuitenkaan kylmä, sillä auton lämpömittari tiesi kertoa plussaa olevan seitsämän (7) asteen verran. Tuuli oli kuitenkin varsin navakka.


Kuten oikeastaan odotettuakin, niin kalatapahtumia ei ollut tänäänkään. Tuo mertsarien jallittaminen ei ole helppoa ainakaan tuolla idässä. Pieni parvi kolmipiikkejä seurasi ja napsi perhoani, joten edes joku kala tuli tänään nähtyä. Taimenista ei havaintoja...

Täällä ollaan...

Hieman on tullut pideltyä hiljaiseloa tämän blogin suhteen, sillä viime aikoina ei ole ollut paljoakaan kirjoiteltavaa. En ole nimittäin hetkeen tehnyt mitään kalastukseen liittyvää vaan olen lähinnä keskittynyt tuonne urheilupuolelle. Viimeiset viikot on tullut treenattua melkoista tahtia ja se alkaa nyt tuntumaan kropassa. Koska tänään olo oli kuin jyrän alle jääneellä oli aika hieman huilia. Ja koska jotain tekemistä piti kehittää, niin oli aika taas piipahtaa pitkästä aikaa myös joella.


Hieman voi taas muuten 'syyttää' nettiäkin uuden kalastusvireen löytymisestä. Eilen nääs tuli katsottua varsin mukava traileri eräästä kalastusfilmistä. Kiinnostavan oloinen pätkä tuo RISE.

Mutta asiaan... Kävin siis aamulla pyörähtämässä pikaisesti joella. Ensi vaikutelma joesta oli melko synkkä, sillä ensimmäisessä paikassa vesi oli yhtä kuravelliä. Aikani siellä heitin ilman tulosta.



Toisessa paikassa onneksi vesi oli aavistuksen selkeämpää. Odotin, että vesi olisi ollut huomattavasti korkeammalta, sillä onhan viime aikoina kuitenkin satanut ihan kohtuullisesti. Tälläkin hetkellä työntää vettä taivaalta.

Loppujen lopuksi tämä reilu tunnin kalaretki antoi yhden pienen harjuksen, joka 'täräytti' hyvin pieneen mustaan leechiin. Taimenet olivat kateissa mutta ehkä matala vesi on ajanut ne jonnekin suvantoalueille.

Mithään missään

Ja pah! Muka hyviä päiviä piti tuleman. Eilisten hyvien kokemusten jälkeen yritin tänään töiden jälkeen uudestaan kuvaustouhuja, sillä tänään jopa aurinko näyttäytyi kunnolla eli valoa piti oleman hieman enemmän. Vesi oli kirkastunut ja laskenut huomattavasti. Olosuhteiden puolesta näytti siis hienolta.


Tärkein kuitenkin puuttui eli kalat olivat taas kateissa. Mikä ihmeen 'kuun asento' vaikuttaa jatkuvasti näin paljon kalojen liikkeisiin. Ensin taimenia pyörii melkein riesaksi asti ja heti seuraavana hetkenä ei näy pyrstöäkään.

Eli siis ihmeellisen oikukasta on tämä touhu ollut tänä syksynä. Vielä olisi kuitenkin 'reservissä' useita puroja missä pitäisi kiertää lähiaikoina. Sateita ei ole luvassa, joten vedet jatkavat kirkastumista ja samalla vesi vain vähenee.

Iltapäivän purokierros

Tänään tuli töiden jälkeen liikuttua sen verran ripeästi, että aikaa jäi jopa kuvaustouhuihin hetki ennen illan pimenemistä. Pieni valonpilkahdus pilvien välistä vielä lisäsi onnistumisen mahdollisuutta. Jouduin tosin ajelemaan parinkin eri paikan kautta ennenkuin kohtuullinen paikka löytyi. Ensimmäisissä paikoissa vesi oli sen verran sameaa ja korkealla, että kuvaaminen oli täysin mahdotonta vaikka olisinkin kaloja nähnyt. Kolmannessa paikassa tilanne oli aavistuksen lievempi joten pääsin sentään yrittämään.


Vesi oli kuitenkin sen verran sameaa, että kuvista syntyi jotain vain aivan matalimmissa kohdissa. Onneksi myös parilla matalalla soraikoilla oli elämää kinastelevien taimenten muodossa. Vain pari naarasta selvästi yritti kaivella kuoppia. Muuten toiminta oli lähinnä vain koiraiden nahistelua keskenään. Mutta vihdoinkin purolla oli todellakin elämää. Uskoisin myös, että lähipäivät tulevat olemaan vieläkin parempia.



Onnistuin eräässä paikassa ryömimään erittäin lähelle muutamaa kalaa. Ikävä kyllä juuri tuossa kohdassa heijastumat vedestä tekivät kuvaamisen mahdottomaksi. Valoa ei riittänyt sitten millään polarisaatiosuotimen käyttämiseen. Toiveena olisikin niin valoisa päivä, että voisin käyttää muutakin kuin Iso 1600:sta.

Aamupäivän purokierros

Ei taas oikein natsaa nämä kuvausreissut. Silloin kun on mahdollisuus kameran kanssa mennä heilumaan puroille niin silloin joko sataa, valo ei riitä tai kaloja ei vain yksinkertaisesti näy missään. Tämän päivän reissun kohdalle voi raksia tuon kohdan kaksi eli valoa ei todellakaan ollut riittävästi kunnon kuvien aikaan saamiseksi.


Jokusen kalan sentään onnistuin tällä kertaa löytämään. Silti moni todella maukkaan oloinen paikka oli vielä tyhjä kaloista. Nämä tämän päiväiset kalat olivat myös kaikki yhdessä ja samassa pienessä montussa. Seurueeseen kuului pari isompaa kalaa ja pari pienempää hännystelijää. Nämä isommatkin kalat olivat n. 25 cm pituisia, joten mistään isoista puron asukeista ei todellakaan ole kyse. Tiedä sitten oliko kyseessä todellinen pariskunta, sillä toinen kaloista (naaras) oli taimen ja toinen (koiras) oli nieriä.

Nahistelu jäi kovin lyhyt aikaiseksi, sillä taimenet päättivät häipyä ja jättivät isoimman puronieriän päivystämään 'montulle'. Tässä vaiheessa itsekin suuntasin parille uudelle paikalle mutta nämäkin olivat tyhjiä kaloista. Huono vuosi näyttäisi olevan...

Avomaakurkut

On jo alkanut muodostua perinteeksi se, että kilpakalastuskauden jälkeen kalaretket suuntautuvat lähinnä merelle. Tavoitekaloina ovat olleet niin meritaimenet kuin hauetkin. Tänään olivat vuorossa hauet. Teron kanssa oli sovittu tapaaminen jossain kaukana lännessä aamulla kahdeksaan aikaan, joten hyvissä ajoin piti olla liikkellä. Aikainen liikkeelle lähtö olikin tänään varsin mielenkiintoinen, sillä lunta tuli taivaantäydeltä ja automobiilissa oli vielä alla kesäkumit.


Veden äärelle (ja myöhemmin takaisinkin) tuli päästyä turvallisesti. Keli ei ollut erityisen lämmin (pohjoistuuli) ja vettä/räntää työnteli taivaalta pitkin päivää. Päälle päin kuitenkin näytti ihan kalakeliltä.

Hauet olivat kuitenkin varsin nihkeällä syönnillä. Kaloja toki löytyi harvakseltaan, mutta isompia saalisjuhlia emme viettäneet. Lisäksi kalat olivat hieman pienemmästä päästä keskikoon huidellessa ehkä jossain 2 kg:n paikkeilla. Päivän isoin oli Teron koukuttama reilu nelikiloinen.


Sen verran tuli taas opittua, että välineiden (ja varsinkin perhojen) tulee olla kunnossa kun oikeasti lähdetään kalalle. Vaihtoehtoja pitää olla reilusti, sillä huonolla syönnillä ihan mikä tahansa perho ei kelpaa (yllätys, yllätys). Tästä tulikin sitten taas yksi uusi projekti eteen... eli lisää haukiperhoja, kiitos!

Jahti sen kun jatkuu...

On se vaan taas niin pirun vaikeaa. Siis löytää kunnon kuvauskohteita näiltä pikkupuroilta. Tänäänkin töiden jälkeen painuin kameroineni puroille 'metsästämään' kutevia puron asukkeja.
Tänään ei vain mikään oikein onnistunut. Taaskaan...


Jostain syystä aikaisemmin niin suositut soraikot ovat olleet tämän syksyn vielä aivan hiljaisia. Noinkohan on sittenkin, että varsinaiset peuhajaiset ovat vielä kaukana edessä päin (siis vaikka kerran pääsin todistamaan parinkymmenen kalan 'kokoontumisuinteja')? Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli taivaan vetäytyessä pilveen. Valon määrä tipahti hetkessä varsin rajusti.

Ja koska kaloja ei meinannut löytyä, niin jouduin haeskelemaan niitä useammista paikoista. Kaikkiaan kävin viidellä eri purolla tarkkailemassa tilanne. Vain yhdeltä onnistuin löytämään kolmen puronieriän 'jengin', joka oli selvästi jo suunnittelemassa jotain. Mutta näidenkin touhu oli vain sellaista pientä tuuppimista. Kävin myös eräällä uudella paikalla, missä olikin varsin 'maukkaan' näköistä sorapohjaa. Taimenia ei vain näkynyt missään.


Ikävä kyllä ehdin räpsimään vain muutaman kuvan erittäin huonossa valossa näistä värikkäistä kaloista ennen kuin alkanut kaatosade vei viimeisetkin mahdollisuudet onnistumisiin. Ei ole helppoa tämä valokuvaaminen. Mutta vielä en luovuta, sillä jotain parempaa on aivan varmasti tulossa.

Retken kääntyessä lopuilleen, onnistuin sentään bongaamaan yhden erittäin aran taimenen. Tämä yksinäinen otus katosi näköpiiristä silmän räpsäyksessä.