Kolme päivää, kolme puroa

Menneinä kolmena päivänä olen jokaisena onnistunut käväisemään purolla tarkkailemassa tilannetta. Kutukaloja siis olen vieläkin jahdannut kuvien toivossa. Kelit ainakin ovat suosineet, sillä vesi on pysynyt edelleenkin kirkkaana. Tosin veden vähyys on myös yksi vaikeuttava tekijä.


Kalat vain tuntuvat olevan tänä syksynä tiukassa. Tänään kuitenkin kameran edessä kävi kolme pienehköä taimenta, jotka olivat jo aloittaneet 'kinastelun' ihan noin esileikkinä. Yhtään kuvaa en kuitenkaan saanut, sillä kalat asettuivat valon kannalta mahdollisimman huonoon paikkaan.

Lähipäiville on luvattu sadetta, joten kuvausolosuhteet todennäköisesti menevät huonompaan suuntaan. Kaloille nousevan veden olettaisin kuitenkin olevan kutupuuhien lähtölaukaus.

Hirvivaara

Oli taas aika suunnata auton nokka kohti etelää. Menomatkalla onnistuin jo näkemään neljä hirveä tien vieressä. Näistä ensimmäisten kohtaaminen sattui moottoritiellä, jossa kaksi hirveä pamppaili hirviaitojen sisäpuolella. Onnistuin kuitenkin nämä 'kaverit' väistämään. Moottoritien jo päätyttyä näin vielä pari hirveä lisää. Itseasiassa menomatkalla odotin näkeväni lähinnä peuroja. Niitä näkyi vasta paluumatkalla, jolla bongasin kolme valkohäntäpeuraa (siis valkohäntäkauriita jos tarkkoja ollaan) ja yhden metsäkauriin.

Auton nokka osoitti siis kohti Suomenlahtea, sillä syksyn ensimmäinen mertsariretki oli tosiasia. Tällä kertaa onnistuin jättämään kotiin vahvemmat perukesiimat. Ei mitään uutta, sillä aina kauden ensimmäisellä retkellä jotain jää kotiin. Yleensä kotiin jätetty esine on ollut siimakori mutta tällä kertaa se oli mukana.

Tänään päätin lähteä tutkimaan itselleni aivan uutta aluetta. Tiesin tosin, että näiltä alueilta muut ovat taimenia tavoittaneet mutta itselleni tämä paikka oli uusi kokemus. Hienoa paikkaa ja erittäin helposti saavutettavissa.

Mutta aivan kuten usein aikaisemminkin, niin tämä ensimmäinen reissu oli tyhjän pyytämistä. Omat mertsaritapahtumat ovatkin olleet lähinnä loppuvuodesta. Tästä se kuitenkin alkaa...

Iltahämärän jos laskeutuessa palailin pientä metsäpolkua takaisin autolle. Ohitin pienen kesämökin reilun matkan päästä. Paikalla oli varoitus koirasta mutta mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa pimeän metsän siimekseen. Yllättäen takaa kuului epämääräistä ryminää. Iso dobermanni rymisteli sieltä valkoiset hampaat vilkkuen aivan lähituntumalle. Onneksi sieltä mökiltä kuului kuitenkin käsky, mikä pysäytti otuksen hetkeä ennen kuin se tavoitti kinttuni.

Ei ihan vielä(kään)

Tuli tuossa menneenä viikonloppuna tutkittua omaa blogia ja vanhoja puro/kutukuvia menneiltä vuosilta. Taimenten kutupuuhat ovat näyttäneet käynnistyvän näin lokakuun alkupuolella, joten oli taas aika poiketa eräällä purolla tarkkailupuuhissa.

Vanhat purokuvat
Vanhat taimenkuvat
Vanhat nieriäkuvat























Vesi oli tällä kertaa erittäin alhaalla ja kirkasta. Pari aikaisempien vuosien 'suosittua' soraikkoa oli nyt kokonaan kuivilla. Muutenkin sorapaikkojen kohdalla vettä oli erittäin vähän. Ehkäpä juuri tämän takia kaloista ei näkynyt vielä vilaustakaan. Ei edes suvantopaikoissa. Tilanne voi kuitenkin muuttua hetkessä, joten juuri nyt pitäisi tarkkailua suorittaa lähes päivittäin. Siis jos uusia kuvia mielii saada.

Syksyn ensimmäinen purokierros

Kalastus on edelleen ollut hieman toissijaisessa roolissa viime aikoina. Retkiä olen toki kovasti suunnitellut mutta ainakin toistaiseksi suunnistus on ollut etusijalla. Kisakausi on kuitenkin taittumassa loppua kohti, joten ehkäpä pian on aikaa myös kalastukselle.


Kuten aikaisempinakin syksyinä, niin myös tänä syksynä aion pyöriä puroilla kututaimenia kuvaamassa. Tänään kävin hieman kartoittamassa tulevia kuvauskohteita ja räpsimässä muutaman syksyisen purokuvan. Testissä oli myös laajiskakkulaan hankittu halpispollesuodin. Ihan toimivalta peliltä tuntui.



Taimenia en vielä bongannut mutta taitaisi olla muutenkin vielä hieman aikaista. Lokakuun puolella on ehkä hieman enemmän toiveita taimenparien löytämiseksi.

Takaisin ruotuun

Mennyt kesä on mennyt kesä. Ja mennyt kesä oli myös osaltani erittäin hiljaista kalastuksen suhteen. Ja vielä hiljaisempaa kalojen suhteen. Blogin päivittäminenkin on jäänyt erinäisten reissaamisten ja projektien takia väliin. Yritän parantaa tapani ja saada tänne hieman enemmän tekstiä näin syksyn alkaessa.


Keskikesän kalastus piti sisältää noin lyhykäisyydessään yhden puroreissun (terveiset Villelle), Läsäkosken, Karkkilan ja huipennukseksi muutaman päivän taimenreissun Norjaan. Näistä kaloja nousi vain purolta ja Norjasta. En laske kummoiseksi saaliiksi Läsän pikkuista. Helle ja veden vähyys teki kalastuksesta turhaa, joten siksi päätin keskittää tarmoni muihin puuhiin. Mitä niitä kaloja kiusaamaan kun stressi niillä oli muutenkin huipussaan.

Alkaneen syksyn myötä on mielessä lähinnä kameran kanssa pienillä puroilla heiluminen. Ehkä pari haukireissua mahtuu mukaan. Ja tietty mertsarikin olisi saada kiva saada. Siinä suunnitelmia. Ja toteutuessaan täällä saattaa näkyä kuvia ja hieman tekstiäkin.

Hellekalassa Nukarilla

Juho on jo muutamaan otteeseen houkutellut allekirjoittanutta kalalle Nukarille. Tänään oli vihdoin tuo päivä jolloin aikataulut osuivat yksiin. Helteestä huolimatta uskaltauduimme joelle. Ja huolimatta siitä, että vesi oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä kateissa.


Erittäin alhaalla vesi olikin. Joki oli muuttanut muotoaan melkoisesti sitten viime reissuni Nukarille. Edellinen käyntikertani tuolla oli SM-karsintojen muodossa jokunen viikko sitten.

En tiedä oliko helle pelottanut kalamiehet joelta tai kenties ajanut heidät uimarannalle mutta tänään joella ei jostaan syystä ollut erityistä ruuhkaa. Pääsimme varsin vapaasti toteuttamaan kalastuksen juuri sillä tavoin kuin halusimme. Tai siis itseasiassa lähes koko alue tuli läpi käydyksi. Parhaimmat paikat kalastimme toki tarkimmin...


Kaloja löytyi varsin mukavasti olosuhteista huolimatta. Kalat ovat vain piiloutuneet varsin erikoisiin paikkoihin, joten ne oli sieltä kaivettava ensin esiin. Pienillä perhoilla onnistuimme parhaiten. Itse kalastin 9,6 jalkaisella kolmosluokkaisella letkulla. Toiminnaltaan tämä vapa on erinomainen tälläiseen kalastukseen mutta ajoittain kaipasin hieman lyhyempää vapaa kivenkolojen ronkkimiseen.


Toinen mitä kaipasin oli kylmä juoma. Hieman liian vähän oli litra juomista kuuden tunnin kalastussessiota varten. Tuplasti olisi pitänyt juomista varata. Viimeinen kalastustunti alkoikin olla jo melkoista hoippumista ja otsalohkoakin hieman juimi. Nestehukka on ikävä 'kaveri'.

Puruveden karsinta (ja siitä toipuminen)

Pieni hetki on vierähtänyt sitten edellisen blogikirjoituksen. Kalastuksellisia tapahtumia on toki tälläkin välillä ollut mutta niistä kirjoittaminen on jäänyt kiireiden takia (seli seli..). Nukarin karsinnoistakaan en jaksanut sen ihmeempiä kirjoitella. Tuon lisäksi olen käynyt myös Hammolla ja Tainionvirralla. Varsinkin tuo Tainion reissu oli varsin tuloksellinen. No, Nukarin kisassa olin toki viides ja kirjolohia nousi aika kasa.


Tämän vuotinen kisaurakkani päättyi siis Puruveden karsintaan. Odotukset olivat korkella ennen kilpailua. Se täytyy myöntää, sillä onhan Puruveden kisa aikaisemmin sujunut varsin mallikkaasti. Tällä kertaa tosin pudottiin ja syvälle...

Tälle vuodelle kilpailuun oltiin otettu uudet saaret. En siis päässyt toteuttamaan aikaisempien vuosien kokemuksella suunniteltua taktiikkaa. 'Uusista' saarista en tiennyt mitään, joten täysin summamutikassa yritin arvonnassa valita.


1. jakso

Ensimmäiseksi Isoon-pekkaan. Vai mikä sen saaren virallinen nimi nyt onkaan? Jäin kasailemaan kamojani paikkaan, jonne meidät veneestä tiputettiin. Tästä aloitin myös kalastukseni. Jo toisella heitolla oli kala kiinni ja arvelin sen olleen pieni siika. Taisi olla virhearviointi, sillä jo parin lisäheiton jälkeen rantautin ensimmäisen pienen harjuksen. Jaksosta yli puolet kului näitä pikkuisia kiusatessa. Pienen paikan vaihdoin jälkeen tartutin vihdoin isomman kalan. Tuo n. 40 cm harjus irtosi kuitenkin ihan jaloissa.

2. jakso

Seuraavaksi Ison-pekan naapuriin eli Pikku-pekkaan. Aivan jakson alussa tartutin pinturiin 32 cm harjuksen. Hyvä alku mutta eipä se taaskaan pidemmälle kantanut, sillä tästä alkoi hiljainen hetki parin ahvenen jälkeen. Toisella tunnilla löysin taas pienempiä harjuksia ja lopulta myös muutaman isomman. Tosin nuo mitalliset harjukset onnistuin taas kämmäämään.

3. jakso

Viimeiselle jaksolle sitten Haapasalon pohjoisosaan. Pientä kalaa kävi pinnassa ja ainakin osan oletin olevan pieniä siikoja. Sainkin niitä nousemaan pinturiin mutta tartutus ja kalojen kiinni pysyminen oli ongelma aivan kuten koko päivän ajan. Lopulta jaksolta nousi vain pari salakkaa.


Eli tuloksena siis vain yksi kala koko päivän aikana. Todella surkea suoritus ja syyllinenkin on helppo löytää. Peiliin katsomalla löytyy vastaus. Mutta onneksi tämä ei ole niin vakavaa! Finaalipaikka jää haaveeksi tänä vuonna mutta en kyllä sitäkään enää jaksa niin hirveästi murehtia. Jää ainakin aikaa johonkin muuhun.

Kilpailun jälkeinen päivä on kyllä selkeästi lepopäivä. Kotona olin vasta klo 05 aamulla. Paluumatkaan meni yllättävän paljon aikaa, sillä väsymys iski yllättäen ja näin oli pakko jäädä hetkeksi autoon nukkumaan.


--------------------------------------------------------------------------------------------------

Tulokset, Puruvesi 3.7.2010

Nimi/seura/sijoituspisteet/kalapisteet

1) Heikki Käyhkö Savonlinnan seudun Perhokalastajat 5/4560
2) Juho Haatanen SsPk 11/3700
3) Sami Niskanen Keski-Suomen pk 11/3240
4) Niko Kolehmainen SsPk 15/3440
5) Jani Ihalainen SsPk 17/2440
6) Petri Immonen SsPk 18/2460
7) Leo Viljanen Pirkanmaan pk 24/1740
8) Juha Viista Etelä-Suomen Kilpaperhokalastajat 26/1300
9) Harri Hytönen Etelä-Suomen Kilpaperhokalastajat 28/740
12) Mika Hiltunen Savo Pro Team 36/0
Tapani Huttunen SsPk 36/0
Ismo Koivula Pirkanmaan pk 36/0

--------------------------------------------------------------------------------------------------