TTT (taas tunaroimaissa taimenjoella)

Jo edellisellä taimenreissulla oli havaittavissa pientä säheltämistä kalastamisen kanssa. Sama meininki jatkui nytkin, sillä suhde haavittujen ja tunaroitujen kalojen kanssa oli varsin epätasapainossa. Painotus ikävä kyllä tuolle jälkimmäiselle kategorialle eli tunaroinille. Onneksi sentään haavin paremmallekin puolelle päätyy edes jotain.

Enemmänkin varmaan päätyisi, ellei huono onni jahtaisi niin huolella. Tälläkin reissulla onnistuin katkomaan kerran siimat ja kerran koukunkin. Ja ne muuten vaan tiputetut kalat..D'oh! Koukun katkeaminen on itselleni perinjuurin harvinaista mutta nyt sekin ihme tapahtui. Tosin nyt voin syyttää kelalle hirttynyttä siimaa, mikä pysäytti kalan menon kuin seinään. Ihme, että siima (0.18 mm Stroft) ei katkennut vaan heikoin lenkki oli koukku. Perhona PT ja koukkuna Hanak.
 
Hyönteiskuoriutumiset näyttivät olevan hyvällä mallilla vaikka pitkin päivää satoi runsaastikin vettä. Oli päikkäreitä, vesiperhosia, hyttysiä ja sudenkorentoja. Rantakivillä oli nääs varsin runsaasti vasta vedestä mönkineitä kuoriutumisvalmiita sudenkorentoja. Ei niitä vesisadekaan haitannut vaikka ehkä siipien kuivatus oli nyt astetta hankalampaa. Harmi kun ei ollut kunnon makrotötteröä mukana...

Ihmeen vähän kalat kuitenkin pintoivat vaikka ruokaa oli taatusti tarjolla. Yhden pikkukirbelin sentään ongin Caddiksellä. Ja pari muutakin kalaa kävi molauttamassa mutta hieman huonommalla menestyksellä. Voi tietysti pieni vaikutus olla tällä nykyisellä kuravesiaikakaudella...

Testilabra

Jostain aivonystyröiden välistä syntyi aamulla idea. Viime aikoina tuolla joella on pörrännyt varsin paljon kaislakorentoja ja kalat ovat niistä olleet innostuneita. Rasiasta löytyy kuitenkin varsin vähän mustia tai hyvin tummia perhoja. Vesiperhosimitaatiot ovat toki hyvin lähellä kaislakorentoa mutta silti piti vääntää jotain aivan muuta.

reditukou

Kietaisin siis nopeasti pari uutta pinturia joihin lisäilin taas hieman foamia. Pieni ripaus myös kumijalkaa. Ja höysteeksi eli ärsykkeeksi hieman kimalletta. Perhot taskuun ja taas hyllystä astetta köykäisempi keppi mukaan.

Jokirannassa ripeksi hieman vettä mutta ei vielä häiritsevän paljon. Katselin ensin hetken josko löytäisin jostain kameran eteen kaislakorennon. Olivat pirulaiset kadonneet jonnekin eli olisiko kuitenkin tämä sukupolvi tullut elinkaarensa päähän? Päikkäreitä oli puolestaan ilmestynyt jostain ja niitä parveili isoissa parvissa. Lopulta löysin yhden kaislakorennonkin. Oli kylläkin aivan selvästi viimeisen henkäyksensä ottanut.

kaislakorento

Kalat kuitenkin tykkäsivät tästä uudestakin luomuksesta. Itseasiassa en mitään muuta perhoa heittänyt. Eikä kyllä ollut tarvettakaan. Hyvin toimi! Kalatkin olivat tänään oikein mallikkaan kokoisia.

vesiperhonen

Tein myös varsin mielenkiintoisen huomion. Aikaisemmin kun oli tarve heittää perho näyttäytyneen kalan eteen, niin nyt sain kalat ottamaan myös sokkona heittelyyn. Foamiperhossa oli hieman enemmän voluumia ja korkeamman heiton kautta sain perhon tippumaan varsin 'äänekkäästi' veden pinnalle. Kalat nousivat hakemaan tälläisen perhon jostain syvyyksistäkin. Varsin jännittävää puuhaa, kun kala nousi vauhdilla aivan kiinni perhoon, ja otti sen vasta hetken miettimisen jälkeen. Liian nopealla vastaiskulla tuli vedettyä perho pois kalan edestä.

Lopuksi vielä nopean editoinnin kautta tehty pieni videonpätkä testilabrastani...

Pinturifiilistelyä

Maltoinkin sitten olla taas tosi kauan pois joelta. Kelit kun jatkuu helteisenä, niin on se otettava ilo irti päiväkalastuksesta ja nautittiva sekä lämmöstä että kalastuksesta. Ja mikä parasta, juuri nyt pinturikalastuksesta.

Tällä kertaa napsin mukaan bambuvavan, jotta pääsisin kunnolla fiilistelyasteikon yläpäähän. Muistinpa ottaa mukaan jopa pinturiboksinkin, joten ei tarvinnut tyytyä kaivelemaan niitä harvoja pintsukoita nymfien välistä.

Tarina meinasi tyssätä jo heti alkuunsa, sillä joen rantaan päästyäni en saanu millään auki alumiinisen bambuvapaputken korkkia. Väänsin ja väänsin sekä yritin haeskella työkalua jolla tuo maaginen korkki olisi auennut. Vaan eipä se auennut millään. Ei auttanut kuin hipsiä läheiseen maatalonpihaan ja lainata putkitongit. Niillä lähti.

Siitä sitten takaisin joelle ja nauttimaan. Voe mahoton kun ei taas meinannut kalantulolle loppua näkyä. Pinturi toimi kuin unelma ja tämän tästä oli kala siiman päässä. Ainoana vaatimuksena oli, että pääsi heittämään nähdyn tai näyttäytyvän kalan eteen. Tälläiset turvat ottivat perhon välittömästi eikä väliin ehtinyt pieni särki tai salakka.

Perholla ei näyttänyt olevan niin hirveästi väliä. Muutamia hylkäämisiä tuli kuitenkin esim. Goddard caddikseen mutta vastaavasti sillä tuli aika monta kalaa. Foamivespari sen sijaan oli aivan lyömätön. Vaikkakin väritys oli aavistuksen tuju, sillä käyttämäni foami oli oranssia. Kalalle sitä oranssia ei nyt hirveästi tietenkään näkynyt, sillä foami oli koukun yläpinnalla.

Ja keskellä virtaa puro

Vuosien ja vuosien tauon jälkeen sain päähäni lähteä käymään eräällä hyvin pienellä purolla. Maisematkin ovat ehtineet muuttua tuossa ajassa hyvinkin radikaalisti, sillä aikoinaan autolta sai marssia puron varteen keskellä jylhää isoa kuusikkoa. Nyt tuota kuusikkoa ei enää ollut vaan paikalla oli yli miehen mittaista lehtipuupusikkoa. Ja vieläpä paikoitellen hyvinkin tiheää.

Helpolla puron varteen ei päässytkään, sillä tuon tiheän pusikon lisäksi jälleen kerran paahtava helle teki tehtävänsä. Onneksi mukana oli hieman juomaa ja puron varressa odotti kuitenkin hakkaamatonta isoa metsää varjostamaan polttavalta auringonpaisteelta.


Ensimmäinen vilkaisu puroon kuitenkin säikäytti, että missä oli kaikki vesi. Lähes umpeen kasvanut oja se oli. Vapaa kasatessa onneksi huomasin puskien välisessä syvemmässä lampareessa kalojen pintakäyntejä. Oli siellä kuitenkin jotain elämää. Pinturi siiman päähän ja parin heiton jälkeen ensimmäinen kala kiinni. Joku särkikala se oli mutta mikä? Hmm...

Jossain kaukaisuudessa solisi myös pienehkö koski. Rymysin sakeiden nokkos- ja pajupuskien läpi kosken alle. Sielläkin oli pieni syvempi monttu. Ja pintakäynti. Pinturia perään ja ensimmäinen purkkari nousi. Pieniähän ne kalat tälläisessä pienessä purossa mutta silti niin hauskoja kalastaa. Vapautensa myös ansaitsevat...

Vaikka  puro onkin varsin hankalan matkan päässä, niin silti ikäväkseni onnistuin bongaamaan pari ongenkohoa. Matopetterit ovat eksyneet tännekin. Onneksi ainakin lähempää tarkasteltu matosetti oli sellainen, että näiden kalojen tarttuminen on enemmän kuin vaikeaa. Koukkukin oli siinä kokoa 'hauki'. Pikkuiset saavat siis melko rauhassa jatkaa uintiaan.

Puronieriät näyttävät olevan edelleen hallitseva kalalaji tässä purossa särkikalojen ohella. Seassa on kuitenkin erittäin kauniita taimenia. Harvakseltaan mutta kuitenkin.

Kuten lähes jokaisen kalareissun jälkeen, pääkopassa alkaa raksuttamaan, että mitä pitäisi tehdä (tai parantaa) ennen seuraavaa vastaavaa reissua. Nyt ainakin totesin, että hyvin pieniä pintureita pitäisi olla mukana enemmän. Lisäksi jostain pitäisi löytää hyvinkin ohuita siimoja. 0.10 mm Stroftikin tuntui melkein turhan järeältä eli jotain ohuempaa pitäisi löytää. Ehkäpä vielä fluorocarbonia. Vinkkejä mistä näitä hyvin ohuita perukesiimoja löytäisi? Paikallisten kauppojen hyllyssä kun ohuimmat fluorot lienevät jossain 0.25 mm:n huitteilla...
 

Edellisen vastakohta

Ei voi kuin ihmetellä kuinka päivät ovat erilaisia. Jos viimeksi tuskailin turpien vaikeutta, niin tänään tuosta ei ollut tietoakaan. Keli oli taas uskomattoman helteinen ja mittarissa oli tasaisesti + 29 C:n lukemat. Aivan erinomainen päivä rymytä jokivarressa shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa. Sentään aurinkorasvaa maltoin sipaista pintaan.

Varustus ei ole kuitenkaan ehkä parhain tälläisten rehevien jokien rantapusikoissa rymyämiseen. Väkisinkin tulee hieman osumaa nokkosista ja muista polttelevista tai pistävistä kasveista. Hyönteisistä nyt puhumattakaan. Onneksi tosin hyttyset pysyvät poissa jos maltat auringonpaisteessa paistatella. Varjoissa ne sitten iskevät kimppuun.

Päivä oli myös varsin ennätyksellinen kalojen tulon suhteen. Kappalemäärissä pääsin ehdottomasti kaikkien aikojen parhaaseeni turpien kanssa. Kalat eivät olleet ehkä ihan isoimmaista päästä vaikkakin joukkoon mahtui muutama varsin kivan kokoinen kala.

Onnistuin myös jallittamaan ensimmäisen tuplani turpien kanssa. Nämä kaverukset napsivat molemmat nymfit jotka roikkuivat siimani päässä. Taisivat olla vieläpä täsmälleen samankokoiset.

Yksi turpaparvi (useampi kala siinä varmuudella oli) iski myös varsin räväkästi pikkukalaparveen. Vesi lensi oikein huolella ja sintit saivat kyytiä. Tuota tapahtumaa olisi saattanut luulla jopa hauen aikaan saamaksi mutta pari turpaa tuon hässäkän keskellä ongin. Semmoisia puolen kilon ja kilon väliltä olevia kaloja olivat.

Jos aikaisemmin tuskailin pintovien turpien kanssa, jotka eivät ottaneet perhoihin, niin lähellä se oli tänäänkin. Pinnassa roiskivia kaloja oli siellä ja täällä, mutta aluksi en saanut noita yksittäisiä roiskijoita ottamaan. Vasta kun löysin paikan, jossa kalat surffailivat aivan pintakalvossa, alkoi tapahtua. Heitto spotatun kalan eteen ja tärppi pinturiin oli aivan varma. Ja milläpä muulla kuin Elk hair caddiksellä...

Hienon turpapäivän kruunasi vielä enemmän kuin sattumakalana saatu kirjolohi. Hyvin harvakseltaan näyttää noitakin olevan samoilla alueilla. Nymfiä puri sekin...

Vaikea kala

Yihaa! Pitkä hiljaisuus täällä blogirintamalla on ohi. Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi ja kaksikin mutta se ei tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Olen käynyt ja varsin runsaasti. Välissä oli sumariajat, haukikalastusta renkaasta ja lukuisia muita koskireissuja. Näistä olen kuvia laitellutkin lähinnä tuttaville ja naamakirjan välityksellä.

Hieman on kyrsinyt (tai ainakin harmistus on ollut suuri) tässä kevään aikana katsella Suomalaisia koskivesiä.  Joet alkavat olla varsin surkeassa kunnossa, sillä esimerkiksi ennen niin kirkkaat jokivedet ovat kääntynyt kopioiksi Vantaanjoesta. Vedet ovat väriltään sameita tai hyvin sameita. Ja muutenkin kuin vain kevättulvien aikaan. Osoittava sormi erityisesti turvetuotannon suuntaan..

Toisen sormen voi puolestaan ojentaa meitä kalamiehiä kohtaan. Moraali kalavesillä on ollut selvästi löystymään päin, sillä joella käyttäydytään nykyään varsin heikosti. Säännöt ovat enemmän tehty rikottaviksi kuin noudatettaviksi. Jatkuvasti porukka kalastelee luvattomilla alueilla, ilman lupia sekä luvattomilla virityksillä. Ja todellakin, tähän syyllistyvät ihan yhtä paljon perhomiehet kuin muutkin. Saamisen pakko se varmaan ajaa tekemään ihmeellisyyksiä..

No juu. Takaisin tähän hetkeen. Tänä vuonna kun tuo hellekausi alkoi varsin aikaisin, niin olen ollut taas siirtymässä turpien kalastamiseen perholla. Tuo lähijoki kun selvästi tuntuu toimivan parhaiten vesien lämmettyä. Useamman lyhyen piston olen tehnyt tuonne menneenkin viikon aikana. Uusia alueitakin olen hieman tarkastellut mutta kalastanut toki myös tuttuja ja turvallisia paikkoja.

Lähellä on ollut myös todellisen monsteriturvan rantauttaminen. Pitkään olen jahdannut isompia kuin puolen kilon ja kilon väliin asettuvia eväkkäitä. Nyt sellaista tarjottiin mutta eipä pirulainen pysynyt. Muutenkin karkuutuksia on tullut varsin runsaasti. Sama vaiva on jostain syystä ollut myös taimenpuolella...

Yleensä varovaisesti perhon imaisevat kalat ovat niitä jotka jossain vaiheessa väsytystä karkaavat. Puolestaan apinan raivolla iskevät kalat tarttuvatkin paremmin. Turpa onkin siitä hauska kala, että se ottaa perhon ajoittain kunnon raivolla ja tärpin jälkeen painelee siiman päässä suuntaan jos toiseenkin. Kaikinpuolin ovat hauskoja kaloja siiman päässä.

Mutta osaavat nuo olla ajoittain vaikeitakin (no, tuskin koskaan oikein helppoja ovatkaan). Kaloja käy jopa pinnassakin mutta toimivaa pintaviritystä en ole vieläkään löytänyt. Tällä hetkellä tuolla joella pörrää kaislakorentoja sankoin joukoin ja niitä turvat näyttävät ainakin joskus ottavan. Mutta eivät ota oikein säännöllisesti. Aika turhauttavaa mättää pinturia kun sama kala käy kerran tunnissa jotain pinnasta hakemassa...

Siiman päässä kävi myös muitakin kuin turpia. Joki suorastaan kuhisee särkeä ja muuta pienempää kalaa. Koskesta posautti myös varsin tukeva hauki mikä lopulta katkoi siimat. Otti sekin pieneen turpaperhoon. Ja samasta koskesta posautti perhoon myös kirjolohi. Varsinainen yllätyssaalis sekin..

Rip-rap kirjakauppaan

Kanervan Pertti on saanut taas uuden kirjan markkinoille. Mainostan kirjaa myös täällä, sillä opuksesta löytyy isot kasat allekirjoittaneen ottamia kuvia. Menkäähän kauppaan ostamaan!

Mm. Suomalainen kirjakauppa myy tää hintaan 34,95 €. Tässä suora linkki.