Wednesday, June 5, 2013

Ja keskellä virtaa puro

Vuosien ja vuosien tauon jälkeen sain päähäni lähteä käymään eräällä hyvin pienellä purolla. Maisematkin ovat ehtineet muuttua tuossa ajassa hyvinkin radikaalisti, sillä aikoinaan autolta sai marssia puron varteen keskellä jylhää isoa kuusikkoa. Nyt tuota kuusikkoa ei enää ollut vaan paikalla oli yli miehen mittaista lehtipuupusikkoa. Ja vieläpä paikoitellen hyvinkin tiheää.


Helpolla puron varteen ei päässytkään, sillä tuon tiheän pusikon lisäksi jälleen kerran paahtava helle teki tehtävänsä. Onneksi mukana oli hieman juomaa ja puron varressa odotti kuitenkin hakkaamatonta isoa metsää varjostamaan polttavalta auringonpaisteelta.


Ensimmäinen vilkaisu puroon kuitenkin säikäytti, että missä oli kaikki vesi. Lähes umpeen kasvanut oja se oli. Vapaa kasatessa onneksi huomasin puskien välisessä syvemmässä lampareessa kalojen pintakäyntejä. Oli siellä kuitenkin jotain elämää. Pinturi siiman päähän ja parin heiton jälkeen ensimmäinen kala kiinni. Joku särkikala se oli mutta mikä? Hmm...


Jossain kaukaisuudessa solisi myös pienehkö koski. Rymysin sakeiden nokkos- ja pajupuskien läpi kosken alle. Sielläkin oli pieni syvempi monttu. Ja pintakäynti. Pinturia perään ja ensimmäinen purkkari nousi. Pieniähän ne kalat tälläisessä pienessä purossa mutta silti niin hauskoja kalastaa. Vapautensa myös ansaitsevat...


Vaikka  puro onkin varsin hankalan matkan päässä, niin silti ikäväkseni onnistuin bongaamaan pari ongenkohoa. Matopetterit ovat eksyneet tännekin. Onneksi ainakin lähempää tarkasteltu matosetti oli sellainen, että näiden kalojen tarttuminen on enemmän kuin vaikeaa. Koukkukin oli siinä kokoa 'hauki'. Pikkuiset saavat siis melko rauhassa jatkaa uintiaan.

Puronieriät näyttävät olevan edelleen hallitseva kalalaji tässä purossa särkikalojen ohella. Seassa on kuitenkin erittäin kauniita taimenia. Harvakseltaan mutta kuitenkin.


Kuten lähes jokaisen kalareissun jälkeen, pääkopassa alkaa raksuttamaan, että mitä pitäisi tehdä (tai parantaa) ennen seuraavaa vastaavaa reissua. Nyt ainakin totesin, että hyvin pieniä pintureita pitäisi olla mukana enemmän. Lisäksi jostain pitäisi löytää hyvinkin ohuita siimoja. 0.10 mm Stroftikin tuntui melkein turhan järeältä eli jotain ohuempaa pitäisi löytää. Ehkäpä vielä fluorocarbonia. Vinkkejä mistä näitä hyvin ohuita perukesiimoja löytäisi? Paikallisten kauppojen hyllyssä kun ohuimmat fluorot lienevät jossain 0.25 mm:n huitteilla...
 


2 comments:

Pietu said...

Tuota nimenomaista Stroftia saa ainakin 0,08mm paksuisena: http://www.ruoto.fi/tuote/stroft-gtm-100m/4047261061087/.

Ohuimmat suomalaisista verkkokaupoista löytyvät fluorot ovat nopealla googlauksella 7X-luokkaa, eli lienevät jotakin n. 0,11mm

Harri Hytönen said...

Thanx. Tuon Stroftin olemassaolosto olenkin ollut tietoinen. Harvassa kaupassa noita oikeasti kuitenkaan on ollut. Tarttee mennä 'Ruotoon'.