Parina päivänä renkailemassa

Nyt kun iso osa jokivesistä on rauhoitettuna, niin on hyvä keskittyä vaikka kalastamaan järvillä. Onhan syksy muutenkin vesien viilenemisen johdosta erinomaista aikaa kalastaa seisovassa vedessä.

Perjantain illan pistoksi päätin lähteä kelluntarenkaalla tavoittelemaan siikaa. Samalla tuli jo oikein tehtyä lupaus, että tänään syödään savusiikaa. Aika kovia lupauksia, sillä yleensä juuri nämä kalareissut menevät totaalisen pieleen. Lisäksi parilla edellisellä reissulla kalat olivat olleet kateissa. Ellei sitten lasketa kaloiksi sormenmittaisia ahvenia.

Päivän sää oli ollut aika epävakainen eli ei ihan parhaat lähtökohdat siikojen jallittamiseen. Ukkonen oli paukahdellut oikein voimalla. Onneksi keli oli iltaa kohden parantumassa eli pieniä toiveita oli. Lopulta järvi heittäytyikin oikein tyyneksi ja jopa pintakäyntejä alkoi näkymään. Joku buzzeriloota olisi pitänyt olla mukana, sillä pieniä kaksisiipisiä napostelivat.

Savustuspöntössä pihisi lopulta se siika...

Seuraavana päivänä silmissä siinteli sitten savustettu kirjolohi. Eli nyt kirjolohijärvelle ja Evolle. Taas renkaalla olin  liikenteessä.

Tuo Evolla kalastus viikonloppuisin on vähän riskialtista puuhaa. Porukkaa saattaa olla joskus törkeästi ja ei ole kiva katsella ja kuunnella känniporukoita. Onneksi nyt pahimmat remupekat taisivat olla kotona. Porukkaa toki oli muttei ihan häiriöksi asti.

Taas järvi oli varsin tyyni. Pintakäynnit olivat kuitenkin alkupäivästä varsin vähissä. Eikä mukana ollut edes pintasiimaa. Ikävä kyllä, sillä loppupäivästä olisi ollut mahdollista tavoitella muutamaa pintaruokailevaa kalaa. Buzzereita nuokin söivät kalvosta. Ei ollut edes pintureita mukana. Ensi kerralla on.

Upposiimoilla roimin siis koko päivän. Kaloja ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon ihan matalassa, sillä syvän päällä oli enemmän tapahtumia. Mukana oli myös Deeperin pallukka ja se tiesi kertoa hieman kalojen liikkeistä. Erään ottipaikan kohdalla oli vettä 9 metriä. Tosin kalat olivat enemmän välivedessä kuin pohjan tuntumassa.

Loppupäivä kävi sitten hyvin hyvin märäksi, sillä vettä tuli kaatamalla. Vettä tuli myös kahluuhousuihin sisälle, sillä vasta takuusta tulleet housut vuotavat taas. Ei voisi enempää hermo taas mennä näihin...

Juuri ennen rauhoituksen alkamista

Oikeastaan aina juuri ennen rauhoituksen alkamista tulee vielä tehtyä se yksi reissu. Niin nytkin. Ja tälläkin kertaa kävin Hartolassa piiskaamassa Tainionvirtaa. Aivan kuten viime vuonnakin. Tosin viime vuoden vastaava reissu oli äärimmäisen synkkä, sillä kesä 18 muistetaan  lämpimästä jokivedestä ja kalakuolemista. Silloin tuolla ei ollut kuin joku sintti hengissä.

Vähävetistä Vanhanmyllynkoskea

Kuten usein loppukaudesta, niin vesi oli todella alhaalla. Joki näytti jotenkin "hämärältä" tai paremminkin vihreältä. Joen pohja oli kauttaaltaan vihreän liman peittämää ja se sai myös veden näyttämään jotenkin vihreältä. Ilmakin oli todella kostea ja siten hikinen. Sademetsämäinen tunnelma suorastaan.

Tällä kertaa kaloja tuntui joessa olevan eli istutuksilla on taas saatu jokeen hieman eloa. Ensimmäinen taimen päätyi haaviin jo heti ensimmäisen heiton tuotoksena. Vajaa nelivitonen eväleikattu kaveri oli tuo.

Päivän aikana nousseista taimenista oli jollain sentään evä tallella. Oliko jäänyt leikkaamatta vai oliko peräti joku ns. natiivi kala hengissä. On muuten kuulema harjuksen poikasiakin taas tulossa jokeen eli toivottavasti harjuskantakin saadaan jokeen palautettua. Aikasemminhan tuolta on voinut saada oikeinkin nättejä harjuksia.

Ja kirjolohiakin tuolla näkyi taas olevan. Niitä on tänä vuonna kai laitettu aika reippaasti, sillä istukastaimenta ei ole ollut niin helppo saada. Kalamiesten käyttäytymisestä kyllä näki, että missä ne tuoreimmat istarit pyörivät.

Oli muuten ainoa pisto tänä vuonna Tainionvirralle. Siis Hartolan puoleiselle. Kerran kävin myös Sysmässä. Olen Hartolassa kalastanut vuosikausia kausiluvalla mutta nyt en sitä viitsinyt ostaa. Täytyy harkita joskus uudestaan kunhan näkee, että mihin tuo kalastus tuolla kehittyy. Edistystä sentään tälle vuodelle, että saaliskiintiöön on pykälän verran tiukempi. Istarimesta tuo kuitenkin on ja siihen tuskin on ihan heti muutosta tulossa.

Tuohon vielä lopuksi videolinkki. Jonkun verran on kaikenlaista materiaalia kuvattuna kesän ajalta mutta valmiita videoita ei ole oikein tullut tehtyä...

SM-finaali 2019

Nyt kun tässä muutama vuosi meni kilpaperhokalastuksen parissa siinä, että kävin kisan tai kaksi silloin tällöin, niin tälle kaudelle oli selkeä tavoite. Ja tämä tavoite oli saavuttaa finaalipaikka vuodelle 2019. Se toteutui sillä, pääsin kisoihin aivan viime hetkellä. Tosin kahden päivän valmistautumisaika oli huonoin mahdollinen. Karsintojen jälkeen olin siis rankilla sijalla 44 mutta peruutuksien kautta aukesi tie itse finaaliinkin.

Karsinnoissa oli kyllä tarjolla myös ihan suora tie finaaliin. Ikävä kyllä oikeastaan jokaisessa kisassa oli se yksi huono jakso,mikä sitten aina lopulta romutti suoran menestymisen haaveen. Pientä venymistä olisi tarvittu.

Startti kisamatkalle olikin sitten edessä torstaina klo 0600. Vielä edellisenä iltana olin Espoossa suunnistuskisoissa eli matkailua halki Suomen tuli ihan riittävästi. Perjantaina sitten kisa edessä Kuusamossa klo 0730. Kevyttä!

Arpapallo heitti A-ryhmään mikä sitten lopulta osoittautui tosi kovaksi ryhmäksi. A-ryhmä kalasti ensin Kitkan poolit ja sitten Kuusingin. Kolmas päivä olikin kaikilla järvellä eli Koverrusjärvellä.

Kummoisia tarinoita en jaksa vääntää itse jaksoista, sillä suoraan sanottuna olin todella surkea. Jostain syystä onnistuin jatkuvasti kaivamaan vain alamittaista kalaa ja mitattavat olivat todella vähissä. Kalastus oli läpi jokijaksojen hyvin flegmaattista enkä saanut oikeaa virettä päälle missään vaiheessa. Lopulta päädyin kalastamaan lähinnä pinturilla ja sillä sitten onnistuinkin jonkun kalan saamaan.

Etukäteen käyty harjoittelureissu olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Sinänsä harjuksen kalastuksen pitäisi olla tuttua mutta pitkät poolit ja rajoitettu aika olisi treeniä vaatinut. Omista valvottavasti kyllä näki, että ketkä joella olivat käyneet ja tunsivat paikat.

Järvellä osoitin sentään hieman piristymisen merkkejä ja fiiliskin oli hitusen parempi. Tietty hieman auttoi, että ensimmäisellä järvijaksolla olin Santun (Kinnunen) kanssa veneessä. Santtu kun oli tuolla käynyt harjoittelemassa ja tiesi kyllä paikat. Jälkimmäinen järvijakso oli sitten vieläkin parempi.

Jos jotain positiivistä pitää hakea, niin onnistuin kuitenkin kaivamaan kaloja kaikilta jaksoilta. Kauden aikana kävin siis yhteensä kuusi kisaa ja koko kaudella vain yksi blänkätty jakso. Ja sekin heti kauden avannut Vantaanjoen ensimmäisen jakso. Siitä sitten loppukausi varmasti läpi. Ensi kaudella

kaikki tekeminen toivottavasti pykälän verran parempaa. Täältä tullaan vielä...

Aika haipakkaa

Tuli rypistettyä muutama aika tiukka kalapäivä. Viime viikolla tosiaan tuli parina iltana mätettyä ensin perhoa kelluntarenkaasta Evolla työpäivien jälkeen. Pitkiä päiviä ja pitkiä iltoja. Kivaahan tuo oli järvellä kelluskella huolimatta varsin navakasta tuulesta. Kalat olivat onneksi edes hitusen yhteistyöhaluisia kelistä huolimatta.

Viikonloppu koitti ja edessä oli perhokisat. No, sitä ennen vielä piti lähteä hätäisesti takaisin tuuleen ja tuiverrukseen. Tällä kertaa nopea pisto kuhajahtiin jigivehkeillä. Uskomatonta kyllä, että löysimme jopa niitä kohdekaloja. Askel on näemmä tuollakin saralla menty eteenpäin. En ole siis missään tapauksessa mikään erikoinen uistin- tai jigikalastaja, sillä niin vähän olen sitä tehnyt. Nämä perhohommelit ovat paljon tutumpia.

Vantaan Pitkäkoskea

Sunnuntaina oli sitten edessä kauden avauskisa eli Vantaanjoen sm-alkukarsinta. Hivenen jäi valmistautuminen vähiin tämän kaiken höntsäämisen keskellä. Ja kuten usein ennenkin kauden avaus itsessään on vähän hakemista. Onnistuin nimittäin blänkkäämään heti ekan jakson. Jokunen särki sentään oli siiman päässä mutta taidot eivät riittäneet toimittamaan niitä haaviin asti. Kirjolohet olivat aamusta kyllä aika flegmaattisia.

Toisella jaksolla sentään jo sain useamman kisakalan ylös asti. Näistä kaksi oli haukea. Jännä, että koskessa oli tuollaisia pieniä puikuloita enemmänkin, sillä myös taisteluparini Saku oli saanut hetkeä aikaisemmin myös tuollaisen pikkuhauen. Tuplatärpistä nousi muuten ahven ja hauki. Molemmat mitallisia kisakaloja.

Kolmannella jaksolla alkoi myös kirjolohet selkeästi piristymään. Sain semmoisen jo haaviinkin hyvin pienellä nymfillä. Muuten jakson aikana lähinnä haeskelin särkiä.

Viimosella jaksolla sitten jostain syystä, en saanut särkiä innostumaan. Jokunen kirjolohi kuitenkin söi ja päätyi haaviin. Ei siis kovin häävi kisasuoritus mutta ihan mukava tuolla oli taas päivä heilua.

Maanantaina sitten jatkoa tälle muutaman päivän kalarypistykselle. Tuli käytyä nimittäin vielä Kyykoskella. Tarvitsin muutaman lisäkuvan tulevaan PPK:n juttuun. Kalatapahtumat oli aika vähissä mutta sentään pieni taimen kävi ylhäällä sekä mörssäritoutain katkoi siimat.

Ja tässä vielä taas videota ... Evon kelluntarenkailua...

Sadepäivä

Tuli taas käytyä kalassa. Eikä taaskaan helpoimman kautta. On eräänkin kerran käynyt mielessä, että miksiköhän ihmeessä aina valitsen paikoiksi sellaisia vähemmän saalisvarmoja paikkoja. No, toisaalta vastaus on helppo keksiä. Näissä paikoissa ei ole ruuhkaa ja kalansaamiseksi on aina enemmän haastetta. Samalla jää kyllä usein useampikin kehukala saamatta.

Usein siis lirkin jotain saviojaa missä on lähinnä hyvin pieniä lohikaloja. Tai särkiä. Tai ei ollenkaan lohikaloja.  Haastetta voi olla siis muissakin lajeissa kuin vaikka taimenessa tai kirjolohessa. Samalla toki tunnit jolloin pyydetään tyhjää ovat pääosissa. Helppo oli valita paikka missä tankkiauto piipahtaa säännöllisesti tai luvanosto tyhjentää lompakon. Eiih, vaikeamman kautta tässä mennään.

Kieltämättä välillä tuntuu jopa hölmöltä ostaa lupia paikkoihin missä en ole oikeastaan koskaan nähnyt ketään. Ostaakohan kukaan muu edes niitä lupia? Joskus sentään näkyy jälkiä muista kalamiehistä tai yksinäinen ongenkoho oksalla. Vastaavasti jos menet tankkiautojoelle, niin silloin rantaan menevät polutkin ovat kuin valtateitä ja porukkaa taatusti riittää.

No, tälläisiä ajatuksia tuli taas eilen mieleen jokirannassa. Olin kaatosateessa kalassa taas tälläisessä vähän vähemmän kalastetussa kohteessa. Mitään ennakkokäsitystä ei kyllä ollut paikan kalastuksesta tai kaloista. Eikä odotuksia. Jokainen kala olisi plussaa. Ja plussaa olivat jopa särjet ja ahvenetkin. Turpaa olisi joessa myös pitänyt olla mutta niitäpä ei nyt näkynyt. Pari lohikalaa sentään kävi haavin pohjalla.

Nukarilla 5/2019

Pitkästä aikaa ns. koskikalassa. Hetken piti arpoa, että minnehän sitä lähtisi. Keli oli jo heti aamusta aika helteinen eli oikein oiva päivä käydä kalassa shortsivehkeissä. Nukarilla kun on vielä toukokuun loppuun asti kestävä kahluukielto, niin kahluuhousuja ei tuolla tarvinnut.

Viime kesä oli kyllä niin surkea kalastuksellisesti juurikin helteiden takia, että itse lopetin koskikauden jo kesäkuussa. Hetki on siis vierähtänyt näistä "oikeista" koskireissuista. Nyt kevätkin on  tullut mentyä enemmän haukien perässä kuin virtavesien. On muuten jostain syystä ollut viime reissut erittäin huonoja kalantulon suhteen. Viimoisin reissu merelläkin antoi vain muutaman hassun pulikan. Eikä edellinen siikareissukaan ollut yhtään sen parempi. Tai itseasiassa se oli hyvin paljon huonompi, sillä pistoakaan ei ollut...

Kirjolohen moukaroima leech

Nukarilla oli vesi oikein hyvin kalastettavalla korkeudella. Jokunen aika sitten ainakin tällä alueella oli yksi oikein kunnon sadepäivä ja se nosti jokien vedet hetkellisesti hyvin korkealle. No, tämä tilanne oli ilmeisesti mennyt täällä ohi tai sitten sitä ei ole ollutkaan. Vesi oli selkeästi laskusuunnassa, sillä rantakivillä oli levä vielä aika "tuoreen" näköistä. Ja hajuista.

Hieman kyllä kaipasin kahlaamista. Täytyy tunnustaa. Jokunen paikka jäi kalastamatta enkä viitsinyt kaikkialle edes yrittää kiviä pitkin hyppien. Levän peittämät kivet ovat pirun liukkaita. Perholiivitkin lensivät välillä penkalle, sillä ne olivat tuskaisen hiostavat tällä kelillä. Joen rantaan aamusta saapuessani oli +23 C lämmintä mutta lopulta päädyttiin ihan hellelukemiin.

Killejä joessa tuntui olevan aika tasaisesti. Syönti oli aika varovaista, sillä useampi kala kävi vain katsomassa perhoja. Tottahan jokunen niistä ottikin vaikkei jokainen kala ihan haaviin asti päätynyt. Heti ensimmäisen kirjon kanssa katkotin, sillä yläperho jäi kiinni levämatojen valtaamaan kiveen. Nukarilla kun aina alkukesästä tahtoo olla nykyisin hyvin hyvin paljon levää. Kiitokset esim. yläpuolen jätevedenpuhdistamolle Riihimäellä. Sieltäkin kun pukataan puhdistamatonta jätevettä pientenkin sateiden yhteydessä. Ja oli joessa muuten myös turpia...

Päivän viimeinen haaviin päätynyt kala väänteli koukun oikein kunnolla mutkalle. Vihainen oli kaveri muutenkin siiman päässä. Uusia perhoja kivellä istuessa solmiessa iski salama sen verran lähelle, että katsoin parhaimmaksi pakata kamat autoon ja lähteä kotiin. Salamointia seurasi myös oikein kunnon rankkasade.

Hauen perässä on menty

Kevättä pukkaa päälle. Viime aikoina olen siis mennyt hauen perässä ja haeskellut uusia ja erilaisia paikkoja. Ja tietty myös sulaa vettä. Ihan jokainen lätäkkö kun ei ole ollut sulana. Tai nyt näyttäisi jo olevan tätä kirjoittaessa. Lähijärvet ovat ainakin sulana.

Viime aikoina olen siis käynyt myös erilaisissa jokipaikoissa haukea tavoittelemassa. Näissä olen heittänyt lähinnä virpalla isoja kumeja. Perhon heittoon kun ei ihan joka paikka sovellu. Tai toki pystyisi kalastamaan mutta vaatisi myös kahluuvehkeitä. Rantaheinikot ovat veden vallassa ja pitäisi kahlailla syvemmän veden ääreen.

Vanhempaa kalustoa tuli tiensä päähän viikolla. Ei vanha (25 v tms) virppa kestänyt isompien vieheiden heittämistä vaan räksähti poikki heitossa. Onneksi juuri tuota ennen käytin rannassa ihan mukavan kokoisen kalan. Tämän jälkeen ajelin suoraan Motonettiin noutamaan uuden aavistuksen järeämmän kepukan.

Kellurenkailemassakin kävin taas. Nyt löytyi jo paremmin sulaa vettä kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Toki vieläkin jossain kohti oli pieni jääkaistale mutta sopivasta paikasta pääsi vesille. On vain tuo merivesi ihan törkeän alhaalla. Räpsylät ruopii tutuilla paikoilla nyt pohjaa.

Hyvin matalassa oli myös käynnissä haukien kutukarkelot. Tuo myös osaltaan selittää nyt varsin surkeaa syöntiä. Tai ainakin noilla paikoilla. Mutta kyllä se tästä vielä paranee. Kausihan on vasta alussa. Ja enkä valita, sillä on niitä kaloja kuitenkin löytynyt tasaiseen tahtiin.

Pistäkäähän muuten Youtube -kanavaa seurantaan. Nyt olisi taas tarkoitus kuvata enemmän materiaalia.