Mihin niitä pintureita tarvitaan?

Kannattaako sitä enää ikinä sitoa sumaripintureita? Ei nimittäin ajoitus näiden kalareissujen kanssa toimi alkuunsakaan. Juuri nyt pitäisi kuitenkin olla sumariaika menossa mutta missä on ne sumarit? Ja missä on ne sumareiden perässä tuikkivat kalat? Helvata...



Tosin en ole aikaisempien vuosien tasolla kyttäämisen kanssa, sillä viime aikoina olen ehtinyt joelle vain kolmesti. Siis viimeisen viikon aikana. Ja kertaakaan eivät kelit ole riittävästi suosineet. Tänään sentään näin jo pari sumaria veden pinnalla. Kaloja ei luonnollisesti näkynyt.


Onneksi sentään uppovehkeet antavat aina silloin tällöin jonkun motivaatiokalan. Silti onkisin mielummin pintureilla juuri nyt kun edes teoreettiset mahdollisuudet 'pintakalojen' saamiseen on. Taitavammat kalamiehet ovat sentään kuulopuheiden mukaan ainakin Keski-suomesta jotain saaneet. Tai sitten yksinkertaisesti kalastan aina väärillä joilla.

Mutta näillä paikoilla millä kalastan, on ainakin ennen ollut pintatoimintaa. Miksi ei ole enää? ARGH ja UGH!

Kauden ensimmäiset sumarit

Tänään oli upea räntäsateinen päivä. Oli kuitenkin riittävän lämmintä kalastamiseen. Eli joeltahan minut löyti. Varsinkin kun oli vapaapäivä..

Jos oli edellinen reissu Karkkilaan kohellusta täynnä, niin oli tämäkin. Sen tarkempaa rapsaa en jaksa tästä reissusta 'tylyyn kylään' tehdä mutta 'tyly' on edelleen ansaittua. Ei muuten ollut vielä kausilupia myynnissä. SIIS VIELÄKÄÄN! Herätys kalastuskunta! Pitäkää se kokous.


Tuli muuten bongattua kauden ensimmäiset aikuiset sumarit. Ihan vain rantapenkalla vielä kävelivät eikä pinnalla ollut pöristelijöitä. Tuikkivista kaloista puhumattakaan. Tai siis ei niitä muitakaan kaloja näkynyt. Hyvin oli hiljaista.


Päivän paras 'piriste' oli ehdottomasti saukko, jota kyttäsin kameroineni ainakin tunnin. Viekas oli peijoona ja väisteli kameramiestä erittäin tehokkaasti. Tuohon kyttäämiseen käytinkin melkoisen siivun kalastusajasta.

Käväisin keskustan ohella myös Pitkälässä. Sielläkin aletaan olla kalastuskunnossa laavulta ylöspäin. Vesi oli tosin Pitkälässä varsin sameaa sulamisvesistä johtuen.

Perhoja 5/2011

The Paras. Mustan leechin ohella tietty. Mutta jos pienempää kalaa (esim. harjuksia) kalastetaan, niin tässä se voisi olla. Siis se maailmankaikkeuden paras perho.

Joo, tiedän. Tässä ei ole ehkä mitään uutta mutta koska tälläistä nymfiä ei voi yksinkertaisesti ohittaa, niin sen paikka on täällä. Ja lisäksi kun näitä putkahteli tänään sidontapenkistä muutenkin.

• koukku : nro 10 Hanak jigikoukku
• kuula : 3.3 mm volframi
• painotus : alle vielä hieman litistettyä lyijyä
• pyrstö : fasaanin pyrstösulka
• kierre : kuparilanka
• runko : fasaanin pyrstösulka
• iskupiste : oranssi sidontalanka
  

Vielä kerran pojat!

Muutama päivä tuskailin otsa hiessä eräs A4:n edessä. Tuo valkoinen paperinpala oli hakemus tämän vuoden kesäkauden SM-karsintoihin. Ei ollut helppo tehtävä tälläkään kertaan. Ihan tuli mieleen kouluajat ja edessä oleva matikan koe. Harkinnassa oli jopa, että en laittaisi hakemusta ensimmäiseenkään kisaan.



Vaikeutena oli lähinnä kisoja mitkä sopivat aikatauluihini noin yleisesti. Esim. Jyräänjoen ja Ahvenlammen kisat blokkasin pois samana viikonloppuna juostavan Jukolan viestin takia. Aikaa on vain yksinkertaisesti liian vähän. Tai sitten liian huonot sponsorit koska työnantajalle ei voi lopullisesti näyttää perävaloja.

Nämä kisat sitten lykkäsin lappuun. Pariin niistä ehkä onnistun jopa pääsemään arvontojen jälkeen.

• Karkkila
• Kynäsjoki
• Julkujärvi
• Hammonjoki
• Merikarvianjoki
  

Perhoja 4/2011

Jos edellisen perhon (riekkosimppu) osalta palasin menneisyyteen perhovalintojeni osalta, niin tämän perhon kohdalla voidaan puhua samasta. Tämä vihreä larva, Caterpillar, oli yksi Suomen MM-joukkueen käyttämistä perhoista Kuusamon MM-kisoissa v. 1989. En varsinaisesti muista mitä kautta perho rasioihini päätyi, mutta sittemmin muistan ko. perhon nähneeni ainakin Urheilukalastus -lehdessä. Käytössäni tuo perho oli jo kuitenkin tuona samaisena vuonna eli 1989.

Parhaiten olen tällä perholla onnistunut huijaamaan taimenia Keski-Suomen vesillä kuten esim. Kärnällä, Kellalla, Kymöllä ja Konnekoskella. Kisoissa olen perholla harvemmin onkinut mutta Merikarvian finaalissa vuonna 1999 kisan viimeinen kalani otti juuri tähän malliin. Tuo kala riitti nostamaan sijoitustani parilla pykälällä ja näin päädyin sijalle 4. ensimmäisessä perhofinaalissani.

Olen kalastanut Caterpillar -perholla suurimmaksi osaksi lyijyhauleilla varustetulla litkalla, jossa on ollut kaksi samanlaista perhoa. Vaikka syvältä olen onkinut, niin muutama vauras K-Suomalainen on noukkinut perhon myös aivan pintakalvosta.

• koukku : Knakek G, koko 10-12
• painotus : lyijylanka
  
• kierre : keltainen kukonhäkilä. Leikataan lyhyeksi
• runko : alunperin tumman vihreä villalanka. Tässä yksilössä vihreä ultrachenille
  

Talvi Nukarillakin

Perhoja 3/2011

Kauden kolmannen perhon osalta mennään edelleen streameripuolella. Osittain siksikin, että tämäkin perho on erittäin hyvin ajankohtaan sopiva. Kyseessä on ehkä eniten uittoaikaa vuosien saatossa saanut simppumalli.

Itseasiassa tälläisellä riekkosimpulla muistan kalastaneeni aina eli koko perhokalastusurani aikana (joka alkoi muuten 80-luvun lopulla). Jostain heti alusta alkaen olen kalastanut perholla myös talvella. Ja tämä riekkosimppu on ollut ehkä juuri se parhain talviperhoni.

Kuten muillakin simppuperhoilla niin useimmiten syvälle on päästävä. Perinteisesti olen kalastanut tällä mallilla haulien kanssa mutta upposiimoilla toimii varmasti melkein yhtä hyvin.

• koukku : tälläkin kertaa nro 1, Knapek S
• kierteet : ohut kulta ja siima
• runko : sinapin värinen villalanka dupattuna
• siipi : riekko kiinnitettynä siimalla
• sivut : ruskea orava
• evät : riekko tms. kanalintu
• pää : peura, muddleritekniikalla