Thursday, August 1, 2013

Istarikosken ihmeet

Kummallisia paikkoja nämä istarikosket. Pakottavat ihmiset käyttäytymään ihan hassusti ja välillä jopa tyhmästi. Porukkaa nyt on tietysti kuin pipoa. Ukkoa vieri vieressä nakkaamassa jokeen mitä ihmeellisimpiä vieheitä. Ja odotas kun joku saa kalan tarttumaan tarjottuun pyytöön. Siinä lentää lusikka, lippa ja vaappu niin eteen taakse kuin sivullekin. Lähelle joka tapauksessa.

Ja mikä ihmeen trendi on muovautunut selkeästi tässä parin viimeisen vuoden aikana.? Joella kannetaan mukana isoja kylmälaukkuja jonne upottaa se mahdollinen saalis. Aivan hassua toimintaa. Vai ovatko saaliit vain niin hurjia, että ei malteta välillä kiikuttaa niitä kaloja autossa odottavaan kylmälaukkuun?

15 minuutin eväleikattu

Toinen omituinen trendi näyttää juuri nyt olevan tulien tekeminen muuallekin kuin vartavasten rakennettuille tulipaikoille. Huolimatta siitä, että eihän se tulenteko ole edes sallittua muualla kuin niillä rakennetuilla tulipaikoilla. Aivan hassua toimintaa. Hyvä esimerkki tästä oman käden tulipaikka noin 40 metrin päässä oikeasta tulipaikasta!

Raiskatkaa vielä puutkin!
Kohtuullisen rehevää jokea

Tänään ehdin olla joella vasta vartin verran, kun heilautin haavia ja koppasin ensimmäisen taimenen pois kuleksimasta. Tai no, takaisinhan minä sen laskin vaikka olikin eväleikattu. Mutta onneksi ehdin rivakasti hoitamaan sen kalan väsyttelyn, sillä ylävirrasta puikkasi inkkarikanootti koskeen. Kyydissä ensikertalaiset inkkarin kanssa koskessa. Tämän sain kuulla heiltä itseltään vähän myöhemmin. Ja niinhän siinä kävi, että kanootti karahti kiville keskellä kovimpia kuohuja. Kanootti siitä sitten nurin ja pariskunta pulikoimaan.

Muutaman askeleen ehdin jo ottamaan kohti pelastusretkeä, mutta tilanne kääntyi onneksi nopeasti turvalliseen suuntaan. Ei heillä sen suurempaa hätää tilanteessa ollut. Kanootti toki täynnä vettä ja vaatteet kastuivat. Matka kuitenkin jatkui hetken päästä.

Joku oli sukeltanut uppotukit joesta

Oli muuten varsin runsaat vesiperhoshätsit. Ihme kyllä kalat eivät kiinnostuneet pintomaan lainkaan. Tai siis isommat kalat. Sokkona mäiskittyyn pinturiin sentään nousi muutama pienehkö harjus. Oli siellä kasa pieniä päikkäreitäkin. Illalla olisi saattanut tilanne tietenkin muuttua mutta kuten varsin usein aikaisemminkin, niin keskitin kalastukseni päivään. Vedenalaiset vehkeet ... niillä irtosi....

5 comments:

Pekka Hattunen said...

Heh, ilmeisen onnistuneen setin kävit taas vetämässä. Lienee tapasit tuttujakin koskella...puskaradio toimii : -))

Pxi

Harri Hytönen said...

Nopea radio :)

Ari said...

Terve! Liityin lukijaksi kun omalla kalastusalueella olen törmännyt samanlaisiin juttuihin. Meidän alue ei kyllä ole pelkästään perhokalastusalue. Googlettamalla kellokoski + kalastus löytyy ottipaikka.net.

Hyviä kirjoituksia sulla, hauska lukea ja nautiskella. Terveisin Ari Ahtiainen

Harri Hytönen said...

Aika yleinen ongelma on nykyään tuo piittaamattomuus. Yhteiskunnan ongelmat ovat isot. Kalastuspuolella valvontaa pitäisi saada ehdottomasti lisää mutta harmittavan pienet ovat valvojien mahdollisuudet puuttua kaikkiin luvattomuuksiin.

Harri Hytönen said...

Ja kiitos Ari hyvästä palautteesta!