Ja keskellä virtaa puro

Vuosien ja vuosien tauon jälkeen sain päähäni lähteä käymään eräällä hyvin pienellä purolla. Maisematkin ovat ehtineet muuttua tuossa ajassa hyvinkin radikaalisti, sillä aikoinaan autolta sai marssia puron varteen keskellä jylhää isoa kuusikkoa. Nyt tuota kuusikkoa ei enää ollut vaan paikalla oli yli miehen mittaista lehtipuupusikkoa. Ja vieläpä paikoitellen hyvinkin tiheää.

Helpolla puron varteen ei päässytkään, sillä tuon tiheän pusikon lisäksi jälleen kerran paahtava helle teki tehtävänsä. Onneksi mukana oli hieman juomaa ja puron varressa odotti kuitenkin hakkaamatonta isoa metsää varjostamaan polttavalta auringonpaisteelta.


Ensimmäinen vilkaisu puroon kuitenkin säikäytti, että missä oli kaikki vesi. Lähes umpeen kasvanut oja se oli. Vapaa kasatessa onneksi huomasin puskien välisessä syvemmässä lampareessa kalojen pintakäyntejä. Oli siellä kuitenkin jotain elämää. Pinturi siiman päähän ja parin heiton jälkeen ensimmäinen kala kiinni. Joku särkikala se oli mutta mikä? Hmm...

Jossain kaukaisuudessa solisi myös pienehkö koski. Rymysin sakeiden nokkos- ja pajupuskien läpi kosken alle. Sielläkin oli pieni syvempi monttu. Ja pintakäynti. Pinturia perään ja ensimmäinen purkkari nousi. Pieniähän ne kalat tälläisessä pienessä purossa mutta silti niin hauskoja kalastaa. Vapautensa myös ansaitsevat...

Vaikka  puro onkin varsin hankalan matkan päässä, niin silti ikäväkseni onnistuin bongaamaan pari ongenkohoa. Matopetterit ovat eksyneet tännekin. Onneksi ainakin lähempää tarkasteltu matosetti oli sellainen, että näiden kalojen tarttuminen on enemmän kuin vaikeaa. Koukkukin oli siinä kokoa 'hauki'. Pikkuiset saavat siis melko rauhassa jatkaa uintiaan.

Puronieriät näyttävät olevan edelleen hallitseva kalalaji tässä purossa särkikalojen ohella. Seassa on kuitenkin erittäin kauniita taimenia. Harvakseltaan mutta kuitenkin.

Kuten lähes jokaisen kalareissun jälkeen, pääkopassa alkaa raksuttamaan, että mitä pitäisi tehdä (tai parantaa) ennen seuraavaa vastaavaa reissua. Nyt ainakin totesin, että hyvin pieniä pintureita pitäisi olla mukana enemmän. Lisäksi jostain pitäisi löytää hyvinkin ohuita siimoja. 0.10 mm Stroftikin tuntui melkein turhan järeältä eli jotain ohuempaa pitäisi löytää. Ehkäpä vielä fluorocarbonia. Vinkkejä mistä näitä hyvin ohuita perukesiimoja löytäisi? Paikallisten kauppojen hyllyssä kun ohuimmat fluorot lienevät jossain 0.25 mm:n huitteilla...
 

Edellisen vastakohta

Ei voi kuin ihmetellä kuinka päivät ovat erilaisia. Jos viimeksi tuskailin turpien vaikeutta, niin tänään tuosta ei ollut tietoakaan. Keli oli taas uskomattoman helteinen ja mittarissa oli tasaisesti + 29 C:n lukemat. Aivan erinomainen päivä rymytä jokivarressa shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa. Sentään aurinkorasvaa maltoin sipaista pintaan.

Varustus ei ole kuitenkaan ehkä parhain tälläisten rehevien jokien rantapusikoissa rymyämiseen. Väkisinkin tulee hieman osumaa nokkosista ja muista polttelevista tai pistävistä kasveista. Hyönteisistä nyt puhumattakaan. Onneksi tosin hyttyset pysyvät poissa jos maltat auringonpaisteessa paistatella. Varjoissa ne sitten iskevät kimppuun.

Päivä oli myös varsin ennätyksellinen kalojen tulon suhteen. Kappalemäärissä pääsin ehdottomasti kaikkien aikojen parhaaseeni turpien kanssa. Kalat eivät olleet ehkä ihan isoimmaista päästä vaikkakin joukkoon mahtui muutama varsin kivan kokoinen kala.

Onnistuin myös jallittamaan ensimmäisen tuplani turpien kanssa. Nämä kaverukset napsivat molemmat nymfit jotka roikkuivat siimani päässä. Taisivat olla vieläpä täsmälleen samankokoiset.

Yksi turpaparvi (useampi kala siinä varmuudella oli) iski myös varsin räväkästi pikkukalaparveen. Vesi lensi oikein huolella ja sintit saivat kyytiä. Tuota tapahtumaa olisi saattanut luulla jopa hauen aikaan saamaksi mutta pari turpaa tuon hässäkän keskellä ongin. Semmoisia puolen kilon ja kilon väliltä olevia kaloja olivat.

Jos aikaisemmin tuskailin pintovien turpien kanssa, jotka eivät ottaneet perhoihin, niin lähellä se oli tänäänkin. Pinnassa roiskivia kaloja oli siellä ja täällä, mutta aluksi en saanut noita yksittäisiä roiskijoita ottamaan. Vasta kun löysin paikan, jossa kalat surffailivat aivan pintakalvossa, alkoi tapahtua. Heitto spotatun kalan eteen ja tärppi pinturiin oli aivan varma. Ja milläpä muulla kuin Elk hair caddiksellä...

Hienon turpapäivän kruunasi vielä enemmän kuin sattumakalana saatu kirjolohi. Hyvin harvakseltaan näyttää noitakin olevan samoilla alueilla. Nymfiä puri sekin...

Vaikea kala

Yihaa! Pitkä hiljaisuus täällä blogirintamalla on ohi. Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi ja kaksikin mutta se ei tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Olen käynyt ja varsin runsaasti. Välissä oli sumariajat, haukikalastusta renkaasta ja lukuisia muita koskireissuja. Näistä olen kuvia laitellutkin lähinnä tuttaville ja naamakirjan välityksellä.

Hieman on kyrsinyt (tai ainakin harmistus on ollut suuri) tässä kevään aikana katsella Suomalaisia koskivesiä.  Joet alkavat olla varsin surkeassa kunnossa, sillä esimerkiksi ennen niin kirkkaat jokivedet ovat kääntynyt kopioiksi Vantaanjoesta. Vedet ovat väriltään sameita tai hyvin sameita. Ja muutenkin kuin vain kevättulvien aikaan. Osoittava sormi erityisesti turvetuotannon suuntaan..

Toisen sormen voi puolestaan ojentaa meitä kalamiehiä kohtaan. Moraali kalavesillä on ollut selvästi löystymään päin, sillä joella käyttäydytään nykyään varsin heikosti. Säännöt ovat enemmän tehty rikottaviksi kuin noudatettaviksi. Jatkuvasti porukka kalastelee luvattomilla alueilla, ilman lupia sekä luvattomilla virityksillä. Ja todellakin, tähän syyllistyvät ihan yhtä paljon perhomiehet kuin muutkin. Saamisen pakko se varmaan ajaa tekemään ihmeellisyyksiä..

No juu. Takaisin tähän hetkeen. Tänä vuonna kun tuo hellekausi alkoi varsin aikaisin, niin olen ollut taas siirtymässä turpien kalastamiseen perholla. Tuo lähijoki kun selvästi tuntuu toimivan parhaiten vesien lämmettyä. Useamman lyhyen piston olen tehnyt tuonne menneenkin viikon aikana. Uusia alueitakin olen hieman tarkastellut mutta kalastanut toki myös tuttuja ja turvallisia paikkoja.

Lähellä on ollut myös todellisen monsteriturvan rantauttaminen. Pitkään olen jahdannut isompia kuin puolen kilon ja kilon väliin asettuvia eväkkäitä. Nyt sellaista tarjottiin mutta eipä pirulainen pysynyt. Muutenkin karkuutuksia on tullut varsin runsaasti. Sama vaiva on jostain syystä ollut myös taimenpuolella...

Yleensä varovaisesti perhon imaisevat kalat ovat niitä jotka jossain vaiheessa väsytystä karkaavat. Puolestaan apinan raivolla iskevät kalat tarttuvatkin paremmin. Turpa onkin siitä hauska kala, että se ottaa perhon ajoittain kunnon raivolla ja tärpin jälkeen painelee siiman päässä suuntaan jos toiseenkin. Kaikinpuolin ovat hauskoja kaloja siiman päässä.

Mutta osaavat nuo olla ajoittain vaikeitakin (no, tuskin koskaan oikein helppoja ovatkaan). Kaloja käy jopa pinnassakin mutta toimivaa pintaviritystä en ole vieläkään löytänyt. Tällä hetkellä tuolla joella pörrää kaislakorentoja sankoin joukoin ja niitä turvat näyttävät ainakin joskus ottavan. Mutta eivät ota oikein säännöllisesti. Aika turhauttavaa mättää pinturia kun sama kala käy kerran tunnissa jotain pinnasta hakemassa...

Siiman päässä kävi myös muitakin kuin turpia. Joki suorastaan kuhisee särkeä ja muuta pienempää kalaa. Koskesta posautti myös varsin tukeva hauki mikä lopulta katkoi siimat. Otti sekin pieneen turpaperhoon. Ja samasta koskesta posautti perhoon myös kirjolohi. Varsinainen yllätyssaalis sekin..

Rip-rap kirjakauppaan

Kanervan Pertti on saanut taas uuden kirjan markkinoille. Mainostan kirjaa myös täällä, sillä opuksesta löytyy isot kasat allekirjoittaneen ottamia kuvia. Menkäähän kauppaan ostamaan!

Mm. Suomalainen kirjakauppa myy tää hintaan 34,95 €. Tässä suora linkki.

Talvi on jo melkein ohi

Talvi väistyi taas hetkeksi ja voisin sanoa, että tänään oli ensimmäinen kevätpäivä. Huolimatta siitä, että vielä on helmikuu. Ei tosin kovinkaan montaa päivää enää. Pian käännytään maaliskuulle eli sumukorentojen kuukaudelle. Tämän päiväinen oli kuin ennakkoa tulevasta. Parhaimmillaan auton lämpömittari nakutteli plussaa kuuden asteen verran. Oli erinomainen kalapäivä!

Perinteinen kalakuva

Huono poseeraaja - siis tuo kala

Aika rutkasti olen perhoja viime päivinä sitonut. Näistä uusista en tällä kertaa kelpuuttanut mukaan kuin muutaman Peeping caddiksen. Tosin ne olivat aavistuksen liian järeästi painotettuja paikkoihin joissa tänään kalastin. Tämän tästä kolisivat pohjaan. Varsinkin kun vesi on viime aikoina laskenut ja siten myös virtaus joessa on hieman rauhoittunut. Toimivia pelejä ovat kuitenkin, joten paikkansa rasioissa ovat ansainneet. Iso kasa muita perhoja jäi odottelemaan kevättä.

Tänään tuli muutenkin kalastettua hieman aikaisempaa enemmän pienillä perhoilla - eli siis larvoilla ja nymfeillä. Indikaattorin alla niitä roikottelin. Thingamabobberin alla. Kalatkin tuntuivat setistä tykkäävän. Peukut pystyssä suorastaan olivat. Tunnustan kuitenkin mätkineeni myös streamereitä ja niistäkin ne pirulaiset nauttivat.

Kalat eivät ole ilmeisesti kaikilla nakertaneet

Tallattua tannerta

Hullu taimen yritti myös nauttia välipalakseen indikaattorini. Kala nousi yllättävän rauhallisesti tavoittelemaan mollukkaa kuin mitä tahansa pinnassa räpistelevää hyönteistä. Ei ollut kyllä ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta. Mutta mitään koukkuja en rupea kohon kylkeen virittelemään. Ei kannata edes ehdottaa :)

Kierteessä

Perhojen sitominen pistää jostain kumman syystä lähtemään kalalle. Kalastaminen puolestaan pistää sitomaan perhoja. Muna vai kana? Edellisellä reissulla kaipailin hieman nymfillä kalastamista. Siitä se ajatus sitten lähti ja täytin nymfirasiaa uusilla 'talvinymfeillä'. Vanha malli ja toimiva sellainen. Kumijalkahärpäke. Alla olevassa kuvassa ei ole näitä nymfejä :)

Järeämpiä matoja

Ihmeellistä on myös se, että uudet perhot saavat aina eniten uittoaikaa. Rasiat pursuavat vanhoja perhoja mutta silti siiman päähän valikoituvat aina ne uusimmat. Taskut ovat täynnä rasioita mutta yhdelläkin taitaisi tälläiset talvireissut pystyä heittämään.

Mietin paluumatkalla enemmänkin noita vanhoja perhoja. Muistan tapauksen jolloin siiman päähän päätyi pari kesää autossa pyörinyt yksinäinen putkiperho. Olin kalassa Ruhanvuolteella Kymijoella. Aikaa tästä on enemmän kuin kymmenen vuotta, sillä Ruhalla en ole vuosiin kalastanut. Enkä Kymijoella muutenkaan. Suunnitelmana on kyllä ollut aloittaa uudestaan. Aikoinaan syksyn perhokisat tuppasivat häiritsemään ja siten syksyinen lohenkalastus sai antaa tilaa perhokisoille.

Siis tuo ikivanha putkiperho päätyi siiman päähän. Ja heti ensimmäisellä laskulla käytin rannassa kympin ja kolmosen kalat.  Ei pidä siis suotta karsastaa vanhojakaan perhoja...

Tänään käytin kuitenkin vain noita uusia perhoja. Puolet päivästä meni nymfeillä onkien ja puolet kärkiuppoavalla streamereitä mättäen. Kaikki kalatapahtumat tulivat jälkimmäisellä metodilla. Ikävä kyllä. Olin sen verran asennoitunut nymfeillä kalastamiseen, että mielelläni olisin jonkun kalan niilläkin tartuttanut. 

Kevyttä väkkyrää pohjasiimakin ;)

Nymfit olivat tänään pintasiiman jatkeena. Hetkeen en ole pintasiimalla kalastanutkaan. Tulipa huomattua, että käyttämäni kutosen siima alkaa olemaan elinkaarensa ehtoopuolella. Aikamoinen väkkyrä siimaksi. Pakkasta oli peräti kuusi astetta, mikä oli enemmän kuin mitä säätiedotus lupasi. Eli olosuhteet vain pahensivat tuota väkkyrää. Pintasiima menee kyllä pian vaihtoon. Ja samalla   myös pohjasiima ja ehkä kelakin. Sen verran pieni tuo kela, että ei oikein kutosen siima pohjineen siihen mahdu.

Vanhat kujeet

Nah...Vuosi vaihtunut sitten edellisen blogikirjoituksen mutta en aio toistaa sitä tuttua kliseetä minkä jokainen tietää. Uusia kujeita en ole todellakaan keksinyt, sillä pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olen toki kalassakin käynyt mutta sanoiksi en ole niitä vääntänyt. Hyviä reissuja kaikin puolin.

Talavi..

Tänään tuli sitten tehtyä vuoden ensimmäinen kalareissu ja hankittua kauden ensimmäiset luvat. Siitä se lompakko alkaa lihomaan mutta ei seteleistä. Pari muuta kausilupaa menee vielä hankintaan.

Respektiä täytyy muuten antaa Pietun viimeiselle blogikirjoitukselle. Siis tälle. Sanoisinko, että Suomen perhokalastusblogihistorian yksi parhaimmista ellei paras kirjoitus. Hyvä Pietu! Uusia blogeja tupsahtelee eetteriin tämän tästä mutta oikeasti harvaa tekstiä tulee edes luettua kokonaan. Pietun juttu kestää vaikka useammankin lukukerran.

No joo... Päivä meni siis streamereitä paiskaten kärkiuppoavalla siimalla. Siis ne vanhat kujeet käytössä. Uutta on se, että vaihdoin siiman merkkiä ja olen vihdoin löytänyt siiman mikä toimii kyseisellä vavalla. Perhoissa oli myös jotain pientä lisämaustetta mutta hyvin perinteisellä kaavalla kuitenkin. Mukanani oli myös pintasiimalla varustettu kela mutta enpä jaksanut turata siiman/kelan vaihtojen kanssa. Syönti ei ollut ehkä ihan parhaasta päästä mikä olisi osaltaan puhunut nymfikalastuksen puolesta. Eli siis siiman vaihdon jälkeen olisi ollut tasapainoisempi setti käytössä noin nymfihommeleita ajatellen.

Hah! Pipo vinossa! Yo man...

Streamerit kuitenkin tehosivat edes sen verran, että uusi kalastuskausi on myös kalojen osalta avattu. Tuli siis jatkettua, siitä mihin mennyt kausi jäi...Onnistuneisiin kalastusreissuihin. Pxi ehkä erimieltä, sillä hänen perhovapansa lyheni muutaman sentin tällä reissulla. Toivottavasti ei kutistu enempää...

Oikeassa sivupalkissa muuten taas tämän talvinen sidontaprojekticountteri. Kovin hitaasti syntyy uusia perhoja. Potku persuksiin omalla monolla!