Luikeroita

Kylläpä tämä perhokalastus osaa olla fyysinen laji. Kalareissun kävelty määrä oli yhteensä 11 kilometriä. Tämä siis jokipäivän aikana suoritettuna. Autolla kun ei pääse jokaiseen kohteeseen edes nykypäivänä.

Matka joelle käveltynä kesti jo pelkästään 1.40 h. Kilometrejä noin kolme polvensyvyisessä hangessa. Lumi oli erittäin märkää ja upottavaa. Vaikeusastetta vielä pykälän verran lisää vetämällä perässä pilkkipulkkaa missä kaikki varusteet. Tuli muuten hiki!

Toisaalta juuri tälläiseen kohteeseen on mukava tulla. Jo itse retki on kokemus mutta näissä paikoissa ei ole myöskään tungosta. Saat siis kalastaa melko rauhassa. Ja kalatkin saavat olla edes hetken rauhassa. Mahdollisuus myös löytää pintovia kaloja näin sumariaikaan on hieman suurempi.

Nuo aikaisemmat joet, missä olen kalastanut tälle keväälle ovat olleet pintovien kalojen osalta tyhjiä. Tai oikeastaan tyhjiä noin muutenkin kalojen osalta. Tällä reissulla löytyi sentään pari pintovaa kalaa ja onnistuin ne jopa koukuttamaan.

Kalat olivat melkoisia luikeroita. Toinen näistä ehkä laihin kala mitä olen ikinä saanut. Oikeastaan aika turhauttavaa edes kalastaa näin nälkiintyneitä kaloja. Ei tuo perhokalastus ole aina välttämättä niin "jaloa". Pistää miettimään, että kannattaisiko oikeasti siirtyä yhä enemmän muiden kalojen kalastamiseen.

Tyhjä arpa

Olin matkalla "etelään". Yllättäen siinä ajomatkan aikana pyöri mielessä kalajutut. No, olinhan menossa myös kalalle. Eli onpa yllättävää, että moisia ajatuksia päässä. Mutta se ajatus. Mietin siis, että olen aika ihmeellinen kalamies, sillä valitsen usein paikkoja joissa pyydän tyhjää. Valinta ei siis osu niihin varmoihin arpoihin vaan aina pitää mennä vaikeamman kautta ja mennä ns. vaikeille paikoille. Tosin pitäähän sitä haasteita olla.

Tällä kertaa olin itseasiassa menossa suunnistusreissulle. Mutta koska suunnistustapahtuma oli meren äärellä, niin nipistin pari tuntia aikaa käydä oikomassa siimoja merellä. Sain vielä lisäksi pienen tipsin mahdollisesta mertsaripaikasta (kiitos Juho), joten siis nokka kohti uusia vesiä. Ilmakuvista paikka näyttikin oikein mielenkiintoiselta. Ja siltä se näytti myös paikanpäällä nähtynä ja koettuna.

Kurvailin pientä tietä ja tien päässä odotti pieni parkkipaikka. Joka olikin täynnä autoja. Olipas suosittu paikka. Angel filmsin auto paljasti, että paikalla oli joku kuvausryhmä. Eivät olleet kuitenkaan kalastusaiheista materiaalia kuvaamassa, sillä porukka patsasteli metsässä. On muuten toinen kerta vastaavalla reissulla kun törmään johonkin kuvausporukoihin. Taitaa olla aika yleistä pääkaupunkiseudulla.

Paikka oli myös lintubongareiden suosiossa. Myös siksi autoja oli parkkiksella runsaasti. Jokunen tipu tuolla näkyikin; telkkiä, joutsenia, merimetso...

Kaloja nyt ei luonnollisesti näkynyt nytkään. Olenhan tyhjänpyytäjä. Mutta paikka oli oikeasti sen verran potentiaalisen näköinen, että tuolla pitää käydä joskus pidemmällä reissulla. Ja koluta aluetta vähän laajemmalti. Nyt heitin lähinnä yhden niemenkärjen molemmilta puolilta. Oikein mukavan kivikkoinen ja muutenkin vaihteleva alue. Itseasiassa koko ajan oli tunne, että tästä voisi nasahtaa tai ainakin, että taimen kävisi mulauttamassa pinnassa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Tyhjiä jokia

Hieman kyllä alkaa näyttämään huolestuttavalta. Kävin tuossa sunnuntaina taas mukamas sumarikalalla. Hyönteisiä oli kyllä reilusti mutta jotain taas uupui. Ne kalat! Samanlaista viestiä on nyt tullut usean eteläisen Suomen virtavesien suunnalta. Kalat ovat olleet suorastaan harvinaisia.

Viime vuoden kesän lämpimät kelit siis todellakin vaikuttivat myös tämän vuoden kalastukseen. Mutta kyllä taustalla täytyy olla jotain muutakin, sillä alavireisyys eräillä paikoilla on ollut havaittavissa jo vuosia sitten ja tilanne ei ole todellakaan korjautunut.  Päinvastoin, sillä käyrä on ollut jyrkästi laskeva.

Käyrästä aasinsilta Käyräjokeen. Kävin siis kalassa Kouvolan Käyräjoella. Paikka, joka oli takavuosina erinomainen sumarimesta. Siis vuosia vuosia sitten. Tuolla alamäki alkoi kosken kunnostuksesta. Sitä ennen (ja pari vuotta vielä sen jälkeenkin) varsinkin harjusta oli erinomaisesti. Toki myös taimenta nousi keväisin pinturilla oikein mukavasti ja oikeastaan koko alueen matkalta. Sitten siis tapahtui jotain mutta oliko se tuo kunnostus vai mikä? Tuolla hyönteismäärällä, mikä oli nyt liikkellä, olisi todellakin pitänyt jonkun kalan aktivoitua pintaruokailuun. Ja kyllä vedenalaisilla vehkeilläkin olisi noista paikoista odottanut jotain tapahtuvan.

Kalojen puuttuminen näkyy selvästi myös ympäristön kulumisessa. Tai kulumattomuudesta. Ihan miten vaan. Nyt ovat polut alkaneet umpeutua ja rantapusikko kasvamaan. Ei ole kaloja, niin ei ole kalamiehiäkään. Yksin sain tuolla heilua ja ainoat ihmiset alueella olivat hiihtosiltaa ylittävät niilot.

Minnehän sitä sitten seuraavaksi suuntaisi? Ajatuksena on ollut kiertää näitä paikkoja missä aikaisemmin kalastelin enemmänkin. Virtaa check, Jyrää check... Molemmissa paikoissa oli melko monta välivuotta. Jokunen paikka jää taatusti kalastamatta, sillä niin huonoiksi ovat menneet. Esimerkiksi Vantaan latvavedet Riihimäellä tulee mieleen. Kävin siellä nimittäin katselemassa paikkoja kesä tai kaksi sitten. Sellainen kurapuro nykyään, että ei kiitos kalastukselle.

Lisää Virtaa

Se olis taas tuo sumariaika. Perhomiehet rynnivät taas jokien ääreen eli yksin ei tartte tuolla olla. Paitsi jos valitsee paikan sopivasti. Ja tällä kirjoituksella spoilataan paikka, hih. Paitsi, että kaloilla ei tässä kirjoituksessa kehuta eli ehkä vaikutus ei ole kuitenkaan kovin dramaattinen.

Avasin siis perhokauden Sysmän puoleisella Tainionvirralla eli Virtaan alueella. Tuolla paikalla en ole varmaan kymmeneen vuoteen käynyt. Tai ainakin kauan siitä on. Saattaisi olla joku vanha blogiraapustus aiheesta eli ehkä sieltä löytyisi. Normaalisti keväisin heitän Hartolan puolella mutta koska viime kesän helteet aiheuttivat kolauksen paikan kalastolle, niin vähemmäksi tulen jättämään tuolla kalastamisen. Ja perhokaudenkin aloitin osaltaan samasta syystä vasta nyt. Pilkillä olen puolestaan käynyt enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä. Ihan kivaa on ollut sekin.

Seuraavassa Pohjolan perhokalastaja -lehdessä muuten kerron hieman lisää tuosta Hartolan puoleisesta Tainionvirrasta. Wink, wink...

Päivä oli varsin tuulinen mutta kohtuullisen lämmin. Sumareita pörisi ajoittain ihan mukavasti mutta jotain puuttui. Kalat. Koko päivän aikana bongasin vain yhden pintovan kalan ja sekin oli täysin heittokantaman ulkopuolella. Ensimmäinen perhokala sentään nousi, sillä pieni hauen pulikka hyväksyi ison mustan leechin.

Virtaan alue olikin otsikoissa viikolla. Ely-keskus antoi tiedotteen Virtaankosken voimalaitoksen lupa-asian käsittelystä. Nyt näyttäisi, että paikalle saattaisi jopa rakentua kalatie, sillä muuten voimalaitoksella ei olisi lupaa jatkaa toimintaansa. Hyvä, hyvä.

ELY-keskuksen lausunto

 

Voimalaitoksella kävi pari miestä häärimässä iltapäivän puolella ja näyttivät aukovan patoluukkuja. Vesi laski tämän seurauksena huomattavasti padon yläpuolisilla alueilla (ehkä. n. 40 cm). Rantaviivassa kuivan puolella jäi melko paljon toukkaa. Siitä vaan mallia kalansyötiksi.

Pilkkihommia

Onpahan taas ollut erikoinen talvi. Joko on liian kylmää ja lumista tai sitten liian lämmintä. No, ei oikeasti voi olla koskaan liian lämmintä. Tai ainakaan talvella.

Perhohommissa en ole käynyt edes vielä tämän vuoden puolella. Siksi tämä on oikeasti erikoinen talvi. Yleensä kun olen aika paljon kalastanut myös talvella perholla. Tämä perhokalastuslama itseasiassa alkoi jo viime vuoden alkukesästä kun se hirmuinen helleaalto iski. Lämmin vesi vaikutti niin paljon kaloihin, että itsekään en ole siitä vielä toipunut. Loppukaudesta kävin vain yhden jokireissun ja se osoitti, että jotain oli tapahtunut.

Se siitä. Jostain syystä tuon jokilaman jälkeen olen innostunut kalastamaan myös muilla välineillä kuin perhovälineillä. Pilkillä olen nyt käynyt enemmän kuin edellisenä 15 vuotena yhteensä. Välineetkin ovat lisääntyneet siinä samassa, sillä vanhat vehkeet tuli jossain vaiheessa hyvin pitkälti laitettua kiertoon. Nyt on uutta tasuria, kairaa ja kaikuluotainta. Itseasiassa tuo viimeinen eli kaikuluotain laittoi kummasti potkua tähän hommaan. Deeperin mollukka kun on vielä yksinkertainen käyttää ja kulkee helposti mukana. Erinomainen laite pilkkihommissa.

Mutta eiköhän tämä tästä hiljalleen käänny myös tuonne perhohommien puolelle. Perhoja on ainakin taas syntynyt riittävästi. Eikä tuohon sumariaikaankaan todellakaan ole pitkästi. Ainoa vaan, että onko siellä joessa enää kaloja kesän jäljiltä. Sen näkee pian...

Ps. Blogin ulkoasu vielä vähän vaiheessa...

+32

Nyt on kai sitten se tukalan helteen aika. Vai onko tämä nyt se Iltapäivälehtien hehkuttamatta seksihelle? Mittarissa lukema +32 C eli kuumaa joka tapauksessa. Itse pitäisin tätä jo tappavana helteenä. Vanhemmille ihmisille ja lohikaloille ainakin. Veden lämmöt nimittäin huitelevat nimittäin nyt niissä lukemissa, että kalastus ei ole koskivesissä missään tapauksessa järkevää.

Onneksi Suomesta löytyy vastuullisiakin tahoja eli nyt osa koskikohteista on tilapäisesti suljettuna lämpimien vesien takia. Näille paikoille pitää ehdottomasti nostaa hattua. Ja muiden olisi syytä seurata esimerkkiä. Myös kalastajien kannattaa itsekin tehdä se päätös, että jättää lohikalojen kiusaamisen siihen asti kunnes vedet ja kelit viilenevät.

Jos saalistusvietti elää kuitenkin ylitsepääsemättömän voimakkaana, että suosittelen muiden kuin lohikalojen kalastamista. Esimerkiksi särkikalojen kanssa voi olla oikein hienoja kalastushetkiä.

Itse nappasin tänään kevyen vavan ja pari pinturia mukaan ja kävin hetken tavoittelemassa turpia. Jokirannassa oli tuskaisen kuuma ja shortsivarustuksessa nokkospusikossa kyntäminen itsessään ei ollut sen suurempi nautinto. Kalastus kuitenkin pintaperholla oli hienoa, sillä isommat kalat olivat tänään varsin varovaisella päällä. Perho ei saanut viistää lainkaan, sillä tämä aiheutti vain kalojen pakoreaktion.

Kaloja näkyi kuitenkin ihan kivasti ja muutama vauraampi kävikin rannassa. Suun pieli oli lävistetty lähinnä Nelson Caddis -pinturilla.

Tämäkin pinturilla

Kalliojärven kellukisa

Jassåå...edellinen blogin postaus näkyy olevan viime syksyn Evon/Syväjärven kisoista. Katkaistaan siis hiljaisuus raapustelemalla parit rivit Evon/Kalliojärven kisasta.

Lauantaina 27.5 avasin siis tämän vuoden kisakauden kellumalla kelluntarenkaassa Evon Kalliojärvellä. Tai siis johan nuo pari käytyä syksyn kisaa olivat tämän vuoden karsintoja mutta tämä nyt ensimmäinen vuoden 2017 puolella. Kalliojärvellä on joskus ennenmuinoin tullut kalastettua enemmänkin mutta viime vuodet ko. kohde on ollut kiinni. Täysin avoin se ei ole nytkään, sillä yksittäisia lupia sinne ei ole myyty. Ainoastaan koko järven varaamalla on kalalle päässyt.

Kalliojärvellä kisailtiin myös ensimmäistä kertaa karsinnoiden merkeissä. Joku junnu-SM siellä on takavuosina käyty mutta siitäkin on aikaa. Järvi oli jaettu kahteen sektoriin eli eri ryhmät kalastivat eri puolilla järveä. Kaksi sektoria, kaksi ryhmää.

Itse aloitin B-ryhmässä järven eteläisestä päädystä. Ja päätyihin kalastajat nimenomaan pakkautuivat. Pari kalaa taisi kisan aikana tulla jostain muualta kuin aivan järven ääripäistä. No, itse siis siellä eteläisessä päädyssä. Tai oikeastaan kalastin koko ajan hieman etäämmällä itse päädystä. Ensimmäinen kalatapahtuma tulikin aika nopsaan, sillä äksy kirjolohi nappasin boobyn ensimmäisten minuuttien aikana. Tästä seurasi pitkä hiljainen hetki ennenkuin juuri ennen jakson loppua oli pari tapahtumaa ilman tarttumisia. Yhdellä kalalla ei kyllä tässä vaiheessa pitkälle menty.

Toisella jaksolla sitten siellä järven pohjoispäässä olikin enemmän tapahtumia. Istutuspääty eli ehkä sekin selitti jotain. Tuoreet kalat pyörivät melko pienellä alueella. Taas ensimmäinen kala kävi haavissa melko nopeasti. Ja taas tästä seurasi pienehkö hiljentyminen ennenkuin lukuisten perhojen vaihtojen sekä siiman vaihdon jälkeen alkoi tapahtua. Neljä kalaa lisäkalaa kävi mitattavana ja vieläpä karkuutin jonkun. Viidellä kalalla sitten jaksovoitto.

Kolmannella jaksolla taas sitten sinne hiljaisempaan päätyyn. Ja hiljaista piteli, sillä koko jakson aikana itselläni oli vain yksi kalatapahtuma eikä sekään tarttunut. Tärkeä kala olisi ollut. Tältä jaksolta B-ryhmässä kalat vain Aapolle ja Pietulle.

Neljäs ja viimeinen jakso taas siellä paremmassa päädyssä. Nyt Pietu innostui oikein kunnolla ja väsytteli tämän tästä kaloja. Aina jaksovoittoon asti. Itse onnistuin kaivelemaan pari kalaa sekä parit muut tapahtumat. Pienenä virheenä pidin, että hiljaisuuden vallitessa en tehnyt muutoksia vaan tahkosin liian pitkään samalla setillä. Aivan jakson loppuun nimittäin tapahtumia heti sen jälkeen kun niitä muutoksia vihdoin tein.

Kokonaisuutena oli ihan kohtuullisen hyvä kisa. Kaukana ei jälleen kerran ollut podiumsijatkaan mutta ehkäpä sitten ensi kerralla. Tulevana viikonloppuna käyn kisat Nukarilla ja myös toisen Vantaanjoen kisan. Lirkkimistä tiedossa vähävetisessä Vantaanjoessa siis...