Tyhjä arpa

Olin matkalla "etelään". Yllättäen siinä ajomatkan aikana pyöri mielessä kalajutut. No, olinhan menossa myös kalalle. Eli onpa yllättävää, että moisia ajatuksia päässä. Mutta se ajatus. Mietin siis, että olen aika ihmeellinen kalamies, sillä valitsen usein paikkoja joissa pyydän tyhjää. Valinta ei siis osu niihin varmoihin arpoihin vaan aina pitää mennä vaikeamman kautta ja mennä ns. vaikeille paikoille. Tosin pitäähän sitä haasteita olla.

Tällä kertaa olin itseasiassa menossa suunnistusreissulle. Mutta koska suunnistustapahtuma oli meren äärellä, niin nipistin pari tuntia aikaa käydä oikomassa siimoja merellä. Sain vielä lisäksi pienen tipsin mahdollisesta mertsaripaikasta (kiitos Juho), joten siis nokka kohti uusia vesiä. Ilmakuvista paikka näyttikin oikein mielenkiintoiselta. Ja siltä se näytti myös paikanpäällä nähtynä ja koettuna.

Kurvailin pientä tietä ja tien päässä odotti pieni parkkipaikka. Joka olikin täynnä autoja. Olipas suosittu paikka. Angel filmsin auto paljasti, että paikalla oli joku kuvausryhmä. Eivät olleet kuitenkaan kalastusaiheista materiaalia kuvaamassa, sillä porukka patsasteli metsässä. On muuten toinen kerta vastaavalla reissulla kun törmään johonkin kuvausporukoihin. Taitaa olla aika yleistä pääkaupunkiseudulla.

Paikka oli myös lintubongareiden suosiossa. Myös siksi autoja oli parkkiksella runsaasti. Jokunen tipu tuolla näkyikin; telkkiä, joutsenia, merimetso...

Kaloja nyt ei luonnollisesti näkynyt nytkään. Olenhan tyhjänpyytäjä. Mutta paikka oli oikeasti sen verran potentiaalisen näköinen, että tuolla pitää käydä joskus pidemmällä reissulla. Ja koluta aluetta vähän laajemmalti. Nyt heitin lähinnä yhden niemenkärjen molemmilta puolilta. Oikein mukavan kivikkoinen ja muutenkin vaihteleva alue. Itseasiassa koko ajan oli tunne, että tästä voisi nasahtaa tai ainakin, että taimen kävisi mulauttamassa pinnassa. Ehkä sitten ensi kerralla.