Taudinkuva

Räkä valuu ja paperitupot kasautuvat pöydälle. Yritän ainakin osittain epätoivoisesti vääntää kuvia kasaan ja siten myös hieman tekstiä. Tämä voimaton ja ahdistava olotila tuli käytyä hankkimassa mereltä. Meritaimeniahan me taas kävimme tavoittelemassa. Se oli muistaakseni perjantaina. Eilisen pötkötin suurimmaksi osaksi sohvalla tai lattialla. Muistaakseni. Polla on jotenkin pehmeänä...

Tätä ei ole väännetty kovin kovassa kuumeessa ;)

Edellisestä mertsarireissusta olikin vierähtänyt jo tovi. Blogiinkaan ei tekstejä ole muista toiminnoista päätynyt vaikka tuossa välillä kävin jopa pariin otteeseen kalalla. Ja kutevia lohikalojakin olen yrittänyt puroilla härnätä kamerani kanssa. Mutta asiaan... Vesi oli Suomenlahdella jotenkin kadonnut. Olikohan jopa metrin alempana kuin viimeksi. Kovasti oli uutta rantaviivaa ja levästä liukkaita kiviä ilmestynyt.

Slippery when wet

Ulkoisesti kaikki näytti jälleen kerran erinomaiselta. Tuuli oli kohtuullinen ja pikkukalaa pyöri jaloissa välillä melkein riesaksi asti. Pakko siellä oli jossain olla meritaimeniakin. Siiman päähän niistä ei ollut kuitenkaan tälläkään reissulla. Sanoisinko, että nyt jo pieni epätoivon kipinä on päässyt syttymään meritaimenten kalastuksen osalta. Tyhjiä reissuja ja tahkottuja tunteja ilman kaloja on jo hurjasti.

min kompis - Pussi

Mutta kuten viimeksikin, niin mieli oli heikko ja kaloja oli saatava. Siksi suuntasimme Pussin kanssa tutuille haukiruohikoille. Kovasti olivat täälläkin maisemat erinäköisiä eikä kalojakaan ollut samoissa paikoissa kuin viimeksi. Kaloja kuitenkin oli ja väsytyksen makuun pääsin. Pari pulikkaa ylöskin asti. Ja ne kalapihvit olivat erinomaisia. Nam nam!

Haukipihvi (photo : Pussi)

Jälkilähetys Risulammelta

Jihaa..vihdoin sain aikaiseksi muokattua videomatskua Risulammen alkukarsinnoista. Varsin nopeasti pistin kasaan enkä mitenkään hienostellen lähtenyt viilaamaan. Yhtenä tekijänä tietty tuo mopo pöytäkoneeni. Joku voisi postittaa mulle jonkun tehomyllyn, jotta saisin videoita paremmin kasaan. Kiitos!

Vielä kun saisin aikaiseksi väännettyä kasaan kuvat tuosta samaisesta kisasta. Se sitten jälki-jälki-toimituksena.

Kalakuvaaja

Juuri tällä hetkellä alkaa taimenilla olemaan käsillä lisääntymisen aika. Puroilla siis pitäisi olla vilskettä ja vilinää. Ja sitähän minä olen käynyt jo useampana vuotena valokuvaamassa. Tänään oli syksyn toinen reissu eräälle tutulle purolle. Ensimmäisellä reissulla en nähnyt evääkään, joten siitä reissusta jäi kirjoittamatta blogiin.


Olen jo kuullut kutupuuhien olevan käynnissä varsin usealla joella (esim. Vantaanjoella) mutta tämä kyseinen 'suosikkipaikkani' on näyttänyt vielä olevan aika hiljainen. Tänään tosin löysin jo muutaman varovaisen 'tiedustelijan' erään soraikon läheltä. Laskin eri kaloja käyneen paikalla seitsemän (7) kappaletta. Tosin näistä kaksi oli puronieriöitä ja loput taimenia. Jos tunnistus meni oikein, niin taimenista vain yksi oli naaras ja loput pienempiä kolleja.


Kutu on siis tuolla ainakin vielä edessäpäin. Se tarjoaa siis minulle kuvausmahdollisuuksia vielä useaksi tulevaksi päiväksi. Tosin tiedossa olisi pari muutakin varsin 'maukasta' kuvauskohdetta kunhan vain noille paikoille ehtisin pyörähtämään.

Pieni ennakkopala

Eilen tuli oltua mukana Risulammen SM-alkukarsinnoissa. Itselläni kisa ei mennyt aivan putkeen vaikka jonkun kalan sainkin. Hieman oli esim. välineongelmia mutta näistä myöhemmin lisää. Kirjoittelen tarkemman rapsan kunhan muilta kiireiltäni ehdin.

Tässä kuitenkin pieni ennakkopala mitä tuleman pitää. Videomateriaalia on lisää, joten jonkun koosteen pukkaan ilmoille lähiaikoina.

Risulammen kärki oli muuten :

1. Huhtaniska Jani
2. Ilves Markku
3. Sipponen Pietari

Myräkästä mertsaria

Auringonpaistetta, vesisadetta, lämmintä, tuulta ja merta. Niistä oli tehty tämän syksyn ensimmäinen mertsarireissu. Tietenkin juuri tälle ensimmäiselle valitulle reissupäivälle tuli kunnon myräkkä. Tosin aamupäivästä tuuli oli vielä ihan siedettävissä raameissa, joten kalastus onnistui vallan hyvin. Mutta mitä pidemmälle päivä ehti, niin sitä raaemmaksi alkoi keli muuttua.

Pussi/Nimetön kalakerho + allekirjoittanut

Jotenkin oli kyllä liian kesäinen tunnelma olla meritaimenkalassa. Parhaimmillaan keskipäivän hujakoilla auton lämpömittarissa oli jopa +15 astetta. Normaalistihan vettä ja räntää vihmoo vaakatasossa lämpötilan ollessa nollan molemmin puolin. No, savulohisalaatti oli hyvää ja aurinkoa oli mukava ottaa.

Mutta kuten sanottua, jossain vaiheessa päivää sää alkoi muuttua radikaalisti. Vettä alkoi työntää taivaalta ja tuuli yltyi sellaiseksi ettei kivellä meinannut pysyä. Taimenetkin loistivat poissaolollaan kuten odotettua olikin. Muutaman ankaran piiskaustunnin jälkeen hylkäsimme Pussin kanssa ajatuksen mertsarien 'onginnasta' ja siirryimme eväsleipien jälkeen erään haukia kuhisevan kaislikon laitaan.


Ikävä kyllä 'oikeita' haukiperhoja ei ollut lainkaan mukana, puruperukkeista puhumattakaan. 'Ihmesäkistäni' löytyi kuitenkin rasiallinen streamereitä ja myös pari kohtalaisen kokoista tinseliä. Eikä mennytkään kuin hetki, kun ensimmäinen luupää posautti perhooni kuitenkaan sen ihmeemmin tarttumatta. Toinen hauki sitten veikin perhoni 0.28 mm:n perukkeen päästä. Niin, sitä Predatoria ei ollut... Kolmas maastopukuinen irtosi ihan muuten vain.


Ilman kalatapahtumia ei siis mennyt tämä päivä. Mertsarit kateissa mutta 'lohdutuskalat' paikalla. Täytyy kai pumpata kellurenkaaseen ilmaa ja mennä oikeasti haukikalaan. Sitä ennen kuitenkin suurella todennäköisyydellä ensi viikonlopun Risulammen sm-karsinta.

Nukarin kausi pakettiin

Kuun vaihteessa alkaa rauhoitus myös Nukarilla. Sitä ennen piti vielä kerran käydä siimoja liottelemassa. Tosin hilkulla oli, että en olisi jättänyt kokonaan kalastamatta, sillä joen rantaan kurvattuani ei näky ollut kovinkaan houkutteleva. Vesi oli noussut reippaasti ja samalla se oli tietenkin värjäytynyt 'iloisen' ruskeaksi. Kaiken hyvän lisäksi ainakin Lemmensillan alueella oli varsin pistävä haju. Ulosteperäistä?


Luonto ei kuitenkaan antanut periksi poistua paikalta heittoakaan heittämättä. Siimaa siis renkaisiin ja jokeen. Uskomatonta kyllä heti muutaman heiton jälkeen pyörähti kirjolohi perhojeni perässä kuitenkaan tarttumatta. Kalat siis kuitenkin näkivät jotain eteensä.


Päivän ehdittyä pidemmälle alkoivat paikat näyttämään jotenkin enemmän kalastettavalta eikä veden määräkään loppujen lopuksi häirinnyt. Ainoa mikä häiritsi oli kalojen puuttuminen. Jokunen pieni taimenen penikka tosin tukisteli siiman päässä mutta kirjolohet olivat kateissa. Siis huolimatta siitä, että tällä kertaa kalastin myös ns. varmoja suvantopaikkoja.



Ja mitä tapahtuikaan siinä vaiheessa kun menin myös sinne kosken puolelle. Sieltähän tärppäsi päivän ainoa hieman vauraampi kala. Mutta millainen kala? Hauki perskules kovasta kuohusta! Hieno päätös tälle Nukarin (kesä-) kaudelle! Heh!

Seuraavaksi sitten ehkä jo merelle. Ja onhan vielä tulossa SM-alkukarsintaa Risulammella. Seikkailut siis jatkuvat...

Vaikea päivä

Perinteiden perjantai jälleen eli joella olin taas tänäänkin. Ja tällä kertaa kaikki rojut mukana ja heti ensi laakista oikealle joelle. Nukarille. Nyt ei tullut hukatuksi aikaa, sillä heti aamun valjettua temmelsin jo joen rannalla.

Tänään sainkin temmeltää pitkään ennen kuin kaloja alkoi löytymään. Tai siis löytyi kaloja jo kalastusretken alkupuolellakin mutta olivat lähinnä pieniä taimenen penikoita. Kirjolohia kun tavoittelen, niin alamittaisia taimenia ei voi oikein kaloina pitää.



Koska kalat olivat varsin nirsolla päällä, niin rasiasta lähti siiman päähän mitä ihmeellisimpiä perhoja. Tulosta tulikin perholla, jolla tähän mennessä en ole kalaakaan saanut. Perhona ei nyt niin ihmeellinen, sillä leechi oli kuitenkin kyseessä. Väriyhdistelmä vain oli allekirjoittaneelle hieman erikoisempi. Ei liene yllätys mutta rasiasta löytyy eniten mustia ja oransseja leechejä.

Toisaalta hyvä, että välillä kalastus on hieman vaikeampaa. Silloin pääkopassa raksuttaa huomattavasti enemmän. Vaikeina hetkinä perhoja ja tekniikoita tulee vaihtaneeksi useammin. Lisäksi takaraivossa syntyy ideoita, että mitä sidontapenkin ääressä pitäisi tehdä. Tämän reissun jälkeen on siis aika toteuttaa näitä joella syntyneitä ideoita.

Toisaalta pitää olla tyytyväinen vähäisistäkin onnistumisista. Työn teon kautta saadut kalat 'maistuvat' melkeinpä parhaimmilta. Nettipalstoja lukiessa ei voi kuin ihmetellä kalamiehiä, jotka kertovat saavansa 'vain' vajaa kymmenen kalaa per reissu eikä se ole edes tarpeeksi. Ilman istutuksia yksikin mitallinen kala olisi kuin 'lottovoitto'. Istarit kun ovat niiiiiiiiiiiiiiin helppoja....