Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Thursday, September 12, 2013

Hammonjoki11092013

Eipä sitä sitten taaskaan tullut pitkää taukoa kalastuksesta. Kiitokset tästä tällä kertaa Atelle, joka houkutteli minut mukaansa Hammonjoen purokeikalle. Tosin eihän sitä tule kieltäydyttyä kalastuksesta juuri koskaan, jos vain aikataulut sen sallivat. Kivahan sitä joella on rymytä.

sateen jälkeen

Kirjoituksen otsikoksi olisi hyvinkin voinut laittaa vaikka 'akvaariokalastusta' tai 'kristallinkirkkaalla', sillä niin kirkasta Hammonjoen vesi oli tällä kertaa. Kalat oli varsin helppo spotata jos maltoit liikkua maltilla. Ja jos et malttanut liikkua maltilla, niin pakenevia kaloja singahteli sinne sun tänne. Selvää kuitenkin oli, että säikytetty kala ei perhoon enää ottanut. Ja kalathan tunnetusti säikähtävät tuolla pienentäkin liikettä ja tömähdystä.

peruspulikka
Kalaa oli kuitenkin taas runsaasti ja koukkuunkin niitä päätyi tasaiseen tahtiin. Luonnollisesti suurin osa kaloista oli varsin pieniä kuten aina Hammonjoella. Mutta se ei vähennä mitenkään kalastuksen arvoa, sillä tälläinen hyvin arkojen spotattujen kalojen kalastaminen on mitä parhainta perhokalastusta. Isojen ja tyhmien vastaistutettujen kalojen kalastus on puolestaan sieltä asteikon huonommasta päästä.

Isona istutettujakin kaloja oli vielä jäljellä kevään istutuksista. Tyhmiksi näitä kirjolohia ei voi kuitenkaan enää sanoa, sillä olivat kirkkaassa vedessä liki yhtä arkoja kun purossa syntyneet serkkunsakin. Varovainen hiipiminen, konttaaminen ja perhon tarjoaminen toimi kuitenkin niillekin.

kirkasta vettä

Oli myös erittäin positiivista huomata kuinka hyvässä kunnossa puron kutusoraikot olivat. Osa niistä oli jopa puhtaampia lietteestä kuin aikaisemmin. Virtausta on siis riittänyt sopivasti ja yläjuoksulta ei ole tullut tavaraa huolestuttavissa määrissä. Paikat ovat siis kunnossa lähiviikkojen toimintapäiville.



Tuesday, September 10, 2013

Rauhoitus alkaa

Niin alkaisi vain olemaan ns. kesäkausi paketissa. Koskilla alkaa nyt taimenten kuturauhoitus. Keli ei ole kuitenkaan ollut järin syksyinen ja lämmintä on riittänyt. Ei olisi siis mikään ihme vaikka taimenten kudunjatkamispuuhat lykkääntyisivät hieman lämpimien vesien takia. Rauhoitus saattaa loppua aivan liian aikaisin.
Yksi kesäkauden 2013 viimeisistä. Vapautettu luonnollisesti.

Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle. Eilen kävin tekemässä vielä lyhyen koskireissun alkavan rauhoituksen kunniaksi. Oli varsin syksyinen ilta. Täytyy myöntää! Vettä vihmoi oikein urakalla ja puusta satoi oikein 'pilvenä' keltaisia lehtiä virran vietäväksi. Ja toissapäivänä kun oli vielä liki hellekelit. No mutta, kalassa  kävin ja kiusasin vielä kasaa taimenia viimeistä kertaa tälle syksylle.

Useampana vuotena rauhoitusaikana olen pyörinyt puroilla haeskelemassa kutupuuhissa olevia kaloja kameran eteen. Tänään kävin ensimmäistä kertaa hätäisenä miehenä tarkistamassa vanhoja tuttuja kuvauspaikkoja. En edes odottanut näkeväni kaloja, sillä vielä on aivan liian aikaista. Ei edes ensimmäistä tiedustelijaa soraikoilla näkynyt. Vilauksen sentään näin hyvin pienestä kalasta. Taimen tai puronieriä se oli, sillä tietääkseni tuossa kohti puroa ei juurikaan muita kaloja pitäisi olla. Tai koskaan en ole siellä mitään muita nähnyt. Oli niin pieni, että viime syksyn tuotantoa täytyi olla.

Soraikon päälle kaatunut kuusi

Kovin olivat maisemat muuttuneet vuodessa. Metsään oli kaatunut runsaasti isoja puita. Yksi näistä isoista kuusista oli kaatunut myös jokeen ja tietenkin juuri yhden parhaimman kutusoraikon päälle. Tuolla paikalla olen parina viimeisenä syksynä istuskellut tovin jos toisenkin. Lisäksi tulvat olivat taas siirtäneet soraa paikasta toiseen. Siellä täällä oli virran kasaamia sorakasoja ja osa niistä ikävä kyllä kuivalla maalla. Eräältäkin vanhalta tutulta kutupaikalla oli liki kaikki sora hävinnyt alavirran suuntaan.

Kasautunutta soraa
Kuivalle maalle päätynyt sora puron ulkokaarteessa
Muutamaa soraikkoa kävin myös möyrimässä puhtaaksi lietteestä. Vedessä läträäminen puolestaan paljasti ikävän reiän kumisaappaassa, joten homma oli vähän niin kuin jätettävä kesken. Vesi oli kylmää ja märät sukat puolestaan ikävä syysflunssan aiheuttaja. Mitään räkätautia tässä en todellakaan kaipaa.

Vesi on melko alhaalla juuri nyt
Tämä ei jotenkaan sopinut maisemaan 

Menopuolelle risan kumisaappaan lisäksi päätyi myös kadotettu kameran linssinsuojus. Onneksi jossain 'varastossa' pitäisi olla uusi 52 mm suoja. Alfred on kuitenkin taas hoitanut hommansa ja mistään en sitä ole vielä löytänyt...




Thursday, September 5, 2013

Kahden päivän kuuri


Lääkkeeksi ahdistukseen ja ummetukseen määräsin itselleni pari päivää kalastusta tiukkaan tahtiin. Tosin ei mikään oikeasti vaivaa mutta kalapolttoihin se ainakin auttoi. Hyvin vähän kuitenkin, sillä nyt tekisi jo taas mieli kalalle...

Yhtenä motivaattori käydä kalalla oli myös erinäiset testattavat kohteet eli lähinnä jotain uudistuksia siima- ja perhorintamalla. Näitä kävin sitten testailemassa. Tosin osittain nämä epäonnistuivat huonon koukkuvalinnan takia. Sidoin nääs perhoja erääseen jo aikaisemmin kisoissa pettäneeseen koukkuun.

Päivä ykkösen vietin kirjolohijahdissa, mitä en olekaan vähään aikaan tehnyt. Suuntana siis ensimmäiseksi Vantaanjoki. Vesi oli huomattavan vähissä vaikka olikin kuulema edellisestä päivästä hieman noussut. Aloitin ronkkimalla erästä tuttua monttua mutta jo tässä huomasin leväkasvuston vaikeuttavan kalastusta. Kivien pinnoilta lähti tuollaisia metrisiä 'levämatoja'. Ravinteita siis riittää ja jos näyttää loppuvan kesken, niin eiköhän taas syksyiset ylijuoksutukset ylävirran jätevedenpuhdistamoilta tee tehtävänsä.

uutta soraa

Pieni vedenlisäys saattaisi tehdä hyvää merestä nouseville kaloille. Tosin nytkin niitä oli kuulema näkynyt ja edellisellä viikolla oli ainakin joku saamamies vetänyt reilun viiden kilon mertsarin. Ja olipa suvannossa kuulema loikkinut vieläkin isompi kala. On niitä siis siellä vaikka omin silmin en olekaan päässyt todistamaan. Vaikka tuskin minun siiman päässä kauhean pitkään viihtyisivät, sillä tänäänkin nymfasin 0.16 mm siimalla ja hyvin pienillä nymfeillä. Nuo vanhat veijarit kun osaavat olla jo niin ronkeleita. Ja puhun nyt tavoittelemistani vanhoista kirjolohi-istukkaista.


Löytyihän niitä kirjolohiakin mutta hauskempi saalis oli mahdollisesti ensimmäinen ikinä saamani törö. Jostain syystä töröä en koskaan ennen saanut perhooni, vaikka rantavesissä niitä tuolla näkyykin pyörivän. Hauska kala!

törösaalis

Positiivisiä asioita oli myös muita. Jokeen oli ilmestynyt useita uusia kutusoraikoita ja rannalla näytti vielä odottavan aika keko soraa siirtymistään jokeen. Virhon sivuilta hieman lisää asiasta. Paikalla oli myös parikin kalastuksen valvojaa. Hieno homma, että ainakin Vantaanjoella valvonta pelaa ja luvaton kalastus saadaan kitkettyä. Samalla muutkin järjestyshäiriöt vähenevät huomattavasti.

Päivä kakkosella palasin sitten taas 'normaalimpaan' taimenen kalastukseen. Kalalle tuli mentyä osittain senkin takia, että samalla suunnalla sattui olemaan illalla yösuunnistukset missä kävin sitten juoksemassa. Ei ehkä paras valmistautuminen suunnistusta ajatellen seisoa 6 tuntia kahluuvermeet päällä koskessa. Mutta hyvin sujui suunnistus sekä kalastus.

taimenvirtaa
Testiperhot eivät vain toimineet aivan kuten olisin niiden halunnut toimivan. Muutenkin meni hetki hakiessa toimivia perhoja, sillä jostain syystä aikaisempina päivinä toimineet nymfit eivät antaneet haluttua tulosta. Lisäksi jostain syystä alussa vapakäsi tärisi ihmeelliseen tahtiin, sillä tiputettuja kaloja tuli liian monta. Onneksi tärinän taajuus palautui normaaliksi illan kuluessa ja tulostakin syntyi oikein mukavasti.

Hieman alkaisi näyttämään, että tämän vuoden koskipaketti alkaa olemaan kasassa. Lähestyvä rauhoitusaika sulkee tutut taimenvedet  ja siten on aika siirtyä erilaisille vesille. Hauen kalastukseen palailen pian 100 % varmuudella. Kymppijahti jatkuu...

Ja loppukevennykseksi tälläinen niiden määräämieni lääkkeiden aiheuttamassa huurussa kuvattu ja editoitu sekava pieni videonpätkä.