Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Saturday, June 30, 2012

Hammonjoki29062012

Kuten joskus aikaisemminkin, niin olen käyttänyt Hammonjokea testauspaikkana erilaisten perho- tai tekniikkaviritysten testaamiseen. Osittain siksi, että kalatiheys on aivan jotain muuta kuin monessa muussa paikassa. Viime päivien aikana olen saanut jostain inspiraation ruveta  treenaamaan muutamia kisakalastajien suosimia kikkoja. Osa syynä voin tietty pitää Jeremy Lucasin kirjaa 'Tactical fly fishing', jota päädyin lukemaan uudestaan sekä ranskalaisten kilpaperhokalastajien netistä löytyviä kisavideoita. Ehkäpä erehdyn jossain vaiheessa uudestaan kilpailemaan ;)


Hieman näkyi Hammonkin veden värissä ja korkeudessa viime aikaiset sateet. Mutta se on vain hyvä, sillä vesi oli jokunen viikko sitten jopa hälyyttävän alhaalla. Ei siis haittaa vaikka sataisi vielä hieman enemmän. Joki tykkää ja hyttyset tykkää...

Ensimmäisen puolituntia kalastusajastani käytin noiden uusien viritysten testaamiseen. Tämän jälkeen siirryin kalastamaan puhtaasti pintureilla, sillä kalat olivat hyvin pinta-aktiivisia. Riitti kun viritti ohuet perukkeet ja matalalla kelluvat pinturit, niin tulos oli taattu. Onnistuinkin koukuttamaan kaikkia Hammonjoen 'jalompia' kaloja eli harjuksia, puronieriöitä, taimenia sekä kirjolohia.


Tuli myös taas nähtyä mitä puihin jääneet perhot saattavat saada aikaan. Samaan olen törmännyt varsinkin talitiasten kanssa, sillä erityisesti ne näyttävät olevat kiinnostuneen puissa roikkuvista perhoista. Osa linnuista yrittää syödä perhoja ja osa takertuu siivistä kiinni roikkuviin koukkuihin. Varsin ikävää mutta onneksi luonnonkiertokulku jatkuu ja tähänkin kuolleeseen lintuun olivat kärpäset jo munimassa. Ei aikaakaan kun raato on jo kadonnut.

Wednesday, June 27, 2012

Nukarinkosken nymfaaja edition V2012

Tänään tuli käytyä ensimmäistä kertaa Nukarilla tälle vuodelle. Vuosi sitten reissuja kertyi runsaammin, sillä silloin kalastin kausiluvalla. Tälle vuodelle en kausilupaa ole lunastanut vaan olen keskittänyt kalastuksen tällä kertaa muille koskille. Silti on tarkoitus jokunen kerta käydä heittämässä päiväluvilla.


Viime päivien sateet taitavat tällä hetkellä näkyä hieman veden värissä. Ja korkeudessa. Oletin nimittäin veden olevan aavistuksen kirkkaampaa kuin mitä se tänään oli. Ei se kuitenkaan mitenkään häiritsevän väristä ole. Eli ei mitään vaikutusta kalastukseen. Vettä on kuitenkin sen verran, että koskipaikat ovat kunnon koskipaikkoja.

Edellisistä istutuksista on ilmeisesti kulunut jo jonkin aikaa, sillä porukkaa ei ollut mitenkään häiritsevän paljon. Lisäksi kalojakaan ei ollut aivan samanlaisella tiheydellä mitä joskus on ollut. Kalojen eteen joutui hieman tekemään töitä, mikä on oikeastaan vain hyvä asia. Liian helpolla saadut kalat eivät oikeastaan tunnu miltään.


Ja pitkään piti hakeakin ennenkuin toimiva tekniikka ja perhot löytyivät. Aloitin tottakai varsin tutuilla seteillä ja ne toimivatkin pienemmille kaloille. Harjuksia ja pieniä taimenia nousi tämän tästä. Itse tavoittelen kuitenkin kirjolohia Nukarilla kalastessani. Nousukalat, vaikka niitä kyllä on, ovat sen verran harvassa että niitä en viitsi tavoitella. Huolimatta siitä, että tällekin vuodelle jokunen mertsari on Nukarista noussut.



Ensimmäisellä ylös asti saamallani (pari karkuutusta tätä ennen)  kirjolohella roikkui pätkä siimaa suun pielessä. Kaivelin pihdit taskusta ja väänsin pelkän koukun kalan kidasta. Tahnapetterit ovat taas olleet liikkeellä. Ja myöhemmin iltapäivän aikana keräilin ongenkohon rantapenkalta taskuuni. Se on sitä kalastuskulttuuria!

Saturday, June 23, 2012

Hyönteisten hyväksi käyttämä

Taas tuli käytyä ihmettelemässä pörriäisiä joella. Niitä riittää montaa eri merkkiä. Ja paljon. Tunnustan kuitenkin, että mukana oli myös kalavehkeet. Tottakai.

Vesiperhoshätsit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Linnutkin tämän ovat huomanneet, sillä lokit ja tiiratkin tuntuvat niitä kyttäävään enemmän kuin vahingoittuneita kaloja. Lisukkeenna linnuille tietenkin myös Vulgatoita. Pienemmät päikkärit taitavat jäädä noilta vauhtiveikoilta huomaamatta. Niitäkin on kuitenkin runsaasti.




Hyvin näytti olevan koskessa myös pikkukaloja. Nyt oli jo salakoitakin. Särkiä ja ahvenia kuitenkin enemmän. Hauskan näköisiä tummia 'pikkupalikoita' vilahteli ajoittain kovimpien koskikuohujen aaltojen harjalla. Pikkukalat olivat varsinaisessa vuoristoradassa. Tällä kertaa taimenet olivat kuitenkin selkeästi enemmän hyönteisten perään. Ainakin pienemmät taimenen penikat, sillä pinnasta näytti osa ruokailevan. Ja samalla hanakasti ottivat myös pinturiin. Hieman vauraammat kalat tavoitin kuitenkin pinnan alta. Hämärän tullen olisivat saattaneet nekin pintautua mutta lyhyt kalastusreissu ajoittui valoisaan aikaan.



Illan suussa joesta kömpiessäni huomasin joutuneeni hyväksi käytetyksi. Pienen pienet päikkärit olivat käyneet munimassa kahluuhousujen lahkeisiin. Osa oli vielä puntissa kiinni ja tositoimissa...



Friday, June 15, 2012

Särkiseikkailut jatkuvat

Tänään päätinkin tutun turpajoen sijasta lähteä katsastamaan uusia vesiä. Eli seikkailut särkikalojen maailmassa saivat jatkua, sillä niin epätodennäköistä muiden kalojen löytyminen on näistä lähikurajoista. Mutta koska varsinkin tuo turpa on erittäin mielenkiintoinen kala, niin mielellään sitä virtaavan veden äärellä lämpimiä kesäpäiviä viettää. Tosin kaikki muutkin kalat kelpaavat, sillä kalalajia tärkeämpää on koukuttaa juuri sillä hetkellä haluttuja lajeja. Ei ne lohikalat aina...


mielenkiintoisen väristä vettä

Ensi silmäys sillalta paljasti jo varsin mielenkiintoisen värisen joen. Vesi oli todella sameaa jopa verrattuna alueen muihin savijokiin. Sävyero syvän sinisen taivaan ja savisen joen välillä oli varsin mielenkiintoisen näköinen.

Ja kalojahan alkoi löytymään tasaisella tahdilla. Paikoitellen joka heitolla joku kävi siiman päässä tukistamassa. Tosin joka ikinen taisi olla särki, vaikkakin kalojen ulkonäkö pisti ensin pohdiskelemaan muiden särkeä lähellä olevien eväkkäiden välillä. Kalojen silmät eivät olleet syvän oranssin tai punaisen värisiä vaan lähinnä kellertäviä. Malliltaankin olivat hieman perussärkeä korkeampia. Kotona aikani jouduin nettiä selailemaan ja hakemaan eri kalojen tuntomerkkejä. Hetken luulin kalojen olevan sorvia mutta kirkkaan oranssit evät näiltä puuttuivat. Olkoon sitten särkiä.



 'tassunkuva' pyrstössä

Kosken puolella kalat olivat perussinttikokoa mutta kosken alasuvannosta löytyi parvi varsin kookkaita yksilöitä. Nehän pistivät jopa hanttiin siiman päässä. Mukavia ongittavia vaikka rasvaevällisiä eivät olleetkaan.



Viidakkoveitsiviidakossa

Monipuolisesti mennään eli taimen-, kirjolohi- ja purkkaripaikkojen jälkeen palailin taas paikalliselle turpajoelle. Tai olisihan periaatteessa ja miksei myös käytännössä täälläkin mahdollisuus jalokaloihin. Lämpömittarissa oli vaatimaton +24 C eli allekirjoittaneelle taatusti tiedossa ongelmia lämpöjen kanssa. Yksinkertaisesti vain liian kuuma mun elimistölle ja pääkopalle. Juotavaa onneksi tuli otettua mukaan, joten edes pientä helpotusta oli saatavilla. Syksyä odotellessa :)



Helteen vaikutusta tuli vielä maksimoitua  rymyämällä liki läpipääsemätöntä viidakkoa. Ei siellä paljon kalamiesten polkuja ole ellei tankkiauto lorauta jotain ränniin. Viidakkoveitsi voisi olla siis yksi tarpeellinen apuväline näille kalareissuille. Ja/tai ne kahluuvehkeet, jotta osan viidakosta pääsisi ohittamaan jokivartta pitkin. Kumpparit ovat muutenkin varsin hengenvaaralliset levän peittämillä rantakivillä.


Jokitörmällä lentelevä hyönteismäärä oli vallan hurja. Onneksi hyttyset olivat helteellä kateissa mutta kaikkea muuta pöristeli ympärillä. Neidonkorentoja lenteli oikein parvissa. Ja nämä neitokaiset näyttivät olevan tykästyneen ympärillä lentävään päivänkorentoihin - lounasmielessä. Muutama päikkäri pöristeli aivan veden äärellä ja nämä päätyivät tämän tästä evääksi. Kauempana ruohikossa lymyilevät säästivät henkensä.


 

Pari turpien pinnassa käyntiä näin mutta vielä tälläkään kertaa eivät innostuneet pinturistani. Pinturirasia oli edelleen kotona, joten oli tyytyminen niihin mitä nymfirasioista sivutuotteena löytyi. Ei kelvannut ainakaan foamipintsukka vaikka sitä antaumuksella heitinkin. Edelleen musta leech oli se mikä kalat pettivät. Nymfilläkin nousi jotain... ahventa.

Positiivasti oli myös, että turpia löytyi jo muualtakin kuin suvannoista tai niiden läheisyydestä. Vesi oli myös laskenut, joten kosket eivät olleet enää kovavirtaisia rännejä. Silti turvat tuntuivat olevan enemmän virran reunoissa kuin kuohujen alla.

Wednesday, June 13, 2012

Puskajussi

Väkersin pienen videonpätkän eiliseltä Hammon reissulta :





Tuesday, June 12, 2012

Hammonjoki 12062012

 Kyllä huomaa, että eletään hurjaa hyttyskesää. Hammonjoen pusikoissa on tällä hetkellä suorastaan tuskallista olla noiden ihanien pienten verenimijöiden kupattavana. Tänäänkin piti jättää oikein Offit autoon, jotta kokemus olisi äärimmäisen järisyttävä. Kalareissun jälkeen kävin kaupassa ja ihmettelin, että mitä se kassatyttö naureskeli. Ei sitten sanonut mitään, että naama veressä olin kauppaan pelmahtanut. Olin läiskinyt verta imeneitä hyttysiä pitkin naamaa siten, että veri oli oikein valunut pitkin poskia. Huisaa!


Onneksi hyttysten lisäksi myös kalat olivat hurjalla syönnillä. Tuikkeja näkyi siellä täällä eli hyvin olivat pinta-aktiivisia. Jonkun kalan ongin myös pintureilla mutta veden alle tarjonut kelpasivat myös. Ja ehkäpä jopa pintureita paremmin. Tai ongelmahan oli siinä, että pinturiaskit olivat kotona ja riittävän pieniä pintureita ei ollut mukana.


Yläosilla on nyt muuten aloitettu Jättiukonputkien niittäminen ja myrkyttäminen. Hyvä niin, sillä tuo myrkyllinen putkikasvi on levinnyt alueelle varsin tehokkaasti. Rantapolkukin on ajoittain ollut liki pelkästään jättiputkien peittämä. Ei ole siis kovin kannattavaa konttailla jättiputkien seassa.

Putkista lisäinformaatiota :

Aamulehti

ESS

Ympäristö.fi




Monday, June 4, 2012

Pilkkukyljet

Erittäin aktiivinen viikonloppu on taas takana päin ja vasta nyt ehdin kunnolla istahtamaan koneen ääreen. Tai tulihan sitä jo hetki eilenkin mutta se aika meni yli 900 kuvan läpikäymiseen ja käsittelyyn.  Lauantaina palasin sitten kuitenkin takaisin pilkkukyljien pariin parin 'särkireissun' jälkeen. Tiedossa oli erittäin korkealla olevaa vettä mutta samalla myös aktiivisia kaloja.


Kaloja näkyikin olevan varsin hyvin mutta silti meni tovi oikean metodin löytämiseksi. Ja sitä vettäkin oli oikein reippaasti. Kahlaaminen ei ole juuri nyt helpoimmasta päästä mutta onneksi kaloja löytää varsin läheltä rantojakin. Siis edellyttäen, että kovin moni tossu ei ole yli kahlannut.


Ehdinkin jo hieman avautumaan Pk.netin puolella mutta tuskinpa se on täysin turhaa täälläkään. Taas on nimittäin ollut löystymisen merkkejä suomalaisessa kalastuskulttuurissa. Tälläkin kalareissulla tuli havaittua perhomiehiä heittämässä luvattomilla (rauhoitetuilla) alueilla. Samaisella koskella kalamiehet jättävät autonsa toisten mökkien pihaan ja kulkevat myös pihan läpi päästäkseen joelle. Äyskoskella puolestaan kevään aikana on ollut lössi kalamiehiä kahlaamassa kahluukieltoalueilla. Onko tässä mitään järkeä? No ei varmasti ole. Omaa kuoppaa perhomiehet ovat kaivamassa. Paheksuntani!

Mutta se siitä. Ensin paluu perhopenkin ääreen ja siitä taas lähipäivinä joelle. Nyt on sävelet selvät ja tieto siitä millaisia perhoja tarvitaan lisää...