2023 - Pitäiskö kokeilla taas?

 On muuten jokunen hetki, kun olen edes tämän oman blogisivuni aukaissut. Itseasiassa koko sivu jäänyt jo melkein unholaan ja edellinen postaus näkyy olevan vuodelta 2020. Ja nyt on jo vuosi 2023. Pitäisikö kirjoitella jotain taas tai siis ylipäätänsä useammin?

No niin, nyt kun kerran aloitin, niin ehkä kirjoitan tämän vuoden aloituksesta jotain. Pari kertaa olen käynyt joelle jo perhoakin paiskomassa. Ja tietty pilkillä olen käynyt myös. Tosin pilkkiminen on tänä talvena ollut enemmän tai vähemmän turhauttavaa, sillä jostain syystä isommat ahvenet ja varsinkin kuhat ovat olleet täysin kateissa. Kuhia en ole saanut vielä ensimmäistäkään, kun esimerkiksi pari talvea sitten niitä nousi talven aikana kymmeniä. Perin outoa siis.

Rauhallista "talvivirtaa

Perhohommatkin olen siis käynnistellyt. Talvinen perhokalastus on nykyään hyvin pitkälti kirjolohen kalastusta, sillä niitä lähinnä kipataan nykyään jokiin. Näistä hommista ei siis tarvitse juurikaan oman tunnon tuskia kokea, sillä ei ainakaan uhanalaisia taimenia tarvitse juurikaan koukuttaa. Eikä istaritaneja. 

Ekon kaarisilta

Edellisellä reissulla avasin kalatilastotkin tälle kaudelle, sillä juuri niitä kirjolohia rimpuili siiman päässä. Parhaalla talviperholla eli mustalla leechillä...Hartolaan muuten tälle kaudelle parit sääntöuudistukset. Kolmosella eli Vanhalla myllyllä ei ole enää lupa  kalastaa keskiviikkoisin (klo 00-24). Lisäksi vihdoin saattavat jopa saada kalastuksen keskeytettyä veden lämpöjen noustessa liiaksi, sillä tälle on asettettu rajaksi +24 C. Kolmosen parkkikselle on myös ilmestynyt ilmoitustaulu eli ehkäpä tiedotuskin toimii tältä osin paremmin. 

Mutta eipä tässä. Muutama rivi joutessani raapusteltu. Nyt hetkeksi spekuloimaan SM-alkukarsintojen paikkajakoja. Ne tuossa jokunen tovi sitten julkaistiin. 

2020 & tammikuun surkeutta

Vuosi ja vuosikymmen pääsi tuossa kuin melkein huomaamatta vaihtumaan. Vuoden vaihtuminen tietää taas rumbaa, sillä erinäisiä lupia kuten uusia kalastuslupia on hankittava. Ehkä tälle kaudelle mietintään taas joku uusi kausilupa jonnekin lähikoskelle. Vaihtelun vuoksi voisi kenties miettiä jotain uutta?

No, kalastusvuosi on lähtenyt käyntiin pilkkimällä. Kyllä, pilkkimällä. Jäätä löytyy  etelästä ainakin Lahden seudulta eli jäällekin olen päässyt. Huolimatta näistä superlämpimistä keleistä. Tälläkin hetkellä ulkona kai jotain + 5 C ja lunta ei missään. Hurja tammikuu ja talvi.

Pilkillä olen ehtinyt kopaista pienen ahventa kasvattavan metsälammen sekä Evon Niemisjärvet. Molemmista sentään jotain saalista eli vuodet ensimmäiset kalat on saatu ylös. Jokikalallekin tekisi mieli mutta viime aikojen vesisateet pitävät vedenkorkeudet sellaisella tasolla, että ei oikein innostaisi vielä. Tulvassa kun tylsä kalastaa.

Näistä seikkailuista löytyy muuten videota Youtube -kanavaltani. Mukana nyt myös uusia perhosidontavideoita.

Taas merellä

Viikonloppuna piti käydä taas nopeasti pyörähtämässä merellä. Lähtö aamusta hieman viivästyi, niin eipä tuosta päivästä tullut aivan täyspitkää kalastuspäivää. Toisaalta ei haitannut, sillä keli ei ollut todellakaan mikään erityisen nautittava. Rantaan päästyäni keli oli vielä tyyni ja leppoisa mutta lopulta aivan kaikkea muuta.

Heti renkaan vesille saatuani alkoi vesisade. Vielä oli kohtuullisen tyyntä mutta sekin ehti muuttua kun sain potkuteltua vähänkin kauemmaksi lähtörannasta. Jo heti ensimmäisistä kalatapahtumista huomasi, että kalat olivat varsin varovaisella otilla. Yllättävää kyllä, sillä vesi oli samentunut edellisestä kerrasta eikä kalat yleensä ole olleet kovinkaan nirsoja tuolla tuon värisellä vedellä. Kirkkaammalla ehkä vähän varovaisempia.

No, tapahtumia sentään oli eli ihan kaivossa ei tarvinnut onkia. Isommat kalat jäivät tällä kertaa saamatta mutta ihan kivaa oli. Kivaa, vaikka lopulta keli äityi aika karseaksi. Lunta ja tuulta riitti. Hyvin kostea tunnelma oli lopulta renkaasta rannalle kömmittyäni.

Juuri nyt tekstiä kirjoittaessa on kunnolla pakkasta mutta keli näyttäisi taas pian lauhtuvan. Eiköhän tämäkin haukikausi jatku vielä...

Meritaimenet kutupuuhissa Vantaanjoella

Kävin tuossa ihmettelemässä myös Vantaanjoen kutevia kaloja. Vesi oli joessa sopivan alhaalla ja kirkasta, joten kalojen tarkkailu onnistui oikein mainiosti. Varsin kookkaita meritaimenia olikin bongattavissa useammassakin paikassa. Enemmänkin niitä olisi varmasti löytynyt, jos aikataulu olisi antanut myöden olla hieman pidempään paikanpäällä.

Kutevat kalat selkeästi kiinostavat, sillä paikalla oli joku muukin bongari. Ja onhan heitä joella ollut ennenkin. Hyvä niin, sillä samalla on myös valvonta kunnossa eikä salakalastajat pääse "rokottamaan" hienoja kaloja.

Mulahtipa tuolla vielä jokunen kirjolohinkin, joten on niitäkin säästynyt kalastajien jäljiltä. Hieman alkoi jo heittokäsikin vipattamaan, sillä joellahan en ole hetkeen missään kalastanut. Paitsi haukea.

Tuossa taas hieman videota aiheesta :

Taimenet kutevat juuri nyt

Tuli tuossa pyörähdettyä eräällä purolla ihmettelemässä taas kututaimenia ja räpsimässä vähän kuvaa. Vesi oli yllättäen aika alhaalla vaikka viime aikoina on tullut jokunen ihan kunnon sadekuurokin. Eräällä lähijoella oli jokunen päivä sitten oikeastaan kunnon tulva ja vesi täyttä kuraa. Tällä purolla oli toisin.

Maisema oli toki jo muuten aika syksyinen. Keltaisia lehtiä oli tullut puusta alas runsaasti ja itse purokin oli paikoitellen lehtien peittämä. Vähäisestä vedestä huolimatta kaloja näkyi yllättävän hyvin. Kollit hyvin pitkälti ajelivat toisiaan takaa mutta olipa siellä pari naarastakin jo ruopimassa soraa. Toiminnot ovat siis jo käynnissä.

Kävin muuten eilen pommittamassa virpalla haukia. Joskus tuo kalastus on helppoa, sillä tein oman virpparekordini reissun toisella heitolla. En ole siis virvelivehkeillä juurikaan viimeiseen 30 vuoteen kalastanut, joten aika erikoistahan tämä. Jostain syystä aloin keväällä haalimaan isoja syöttejä eli isoja shadeja juurikin haukia ajatellen. No, hankin ehkä turhan paljon myös muita jigejä ahvenia ja kuhia varten. Nyt siis mätkin isoa shadia ja 107 cm krokotiili hyväksyi sen välittömästi kalaretken alussa. En punnanut kalaa mutta kai sinne 8 kg:n pintaan painui. Ei huono.

Haukihommissa merellä

Edellisen tekstin jälkeen on tullut taas kalastettua aika monipuolisesti. Siikaa järvellä renkaasta, kilpaperhokalastusta Julkujärvellä ja nyt taas sitten pari reissua jo takana haukea kalastaen kelluntarenkaasta. Tänään tekstiä kirjoittaessa on pelottavan kylmä päivä eli toivotaan ettei ainakaan talvea pukkaisi ihan vielä hetkeen. Mielelläni jatkaisin näitä syksyisiä kalareissuja.

Julkujärven kisa oli muuten taas odotetun vaikea, kuten usein syksyiset lampikisat. Kalaa ei noussut suokuokalla ja erot siten varsin pieniä. Oman kisan tuhosi totaalisesti viimeisen jakson blänkki. Muutenkin tuolta jaksolta en saanut edes yhden yhtä tapahtumaa. Ja pullalohien pyynti muka helppoa..not!

Eilen oli sitten taas suunnattava hetkeksi merelle heittämään haukea renkaasta. Kyseessä oli varsin lyhyt pisto, sillä en ehtinyt vesille kuin vasta iltapäivästä. Mutta olihan se mentävä kun oli mahdollisuus.

Matkalla kävin vielä hakemassa Motonetistä uuden digivaa'an, sillä edellinen oli heikkoa tekoa eikä kestänyt vettä. Jotenkin oli sellainen tunne, että sille alkoi olemaan jo tarvetta. Aika vähän tulee kaloja itseasiasa punnittua mutta aina välillä on mukava tarkistaa jonkun isomman mörssärin paino. Joka syksy aina joku kala päätyy sitten punnittavaksi...

Merivesi oli yllättävän hyvällä korkeudella. Se tietää aina hyvää kalantuloa ajatellen, sillä suurimman osan isommasta kaloistani olen saanut suht korkealla vedellä. Lisäksi sää oli sopivan tuulinen ja hieman sateinenkin. Tai oikeastaan sää oli lopulta liiankin tuulinen, sillä jouduin kalastamaan melko pienellä alueella. Isomman selän puolelle ei ollut mitään asiaa, sillä semmoista vaahtopäätä siellä pukkasi.

Mutta mitäpä sitä merta edemmäksi kalalle. Edes merellä. Heti lähtörannasta, ehkä 20 metriä autolta, löytyi heti jo syksyn paras kala. Oli muuten ensimmäinen isompi juuri tuosta poukamasta. Tavallisesti siitä on löytynyt vain pulikoita, joten tämä oli varsin mieluisa yllätys. Kutosen kala sentään joskus tullut 150 metrin päästä tuosta ja sitten isompia sieltä ison selän puolelta. Hyvä startti siis tälle syksylle.

Tuossa myös vielä pieni pätkä "videoraporttina"....

Parina päivänä renkailemassa

Nyt kun iso osa jokivesistä on rauhoitettuna, niin on hyvä keskittyä vaikka kalastamaan järvillä. Onhan syksy muutenkin vesien viilenemisen johdosta erinomaista aikaa kalastaa seisovassa vedessä.

Perjantain illan pistoksi päätin lähteä kelluntarenkaalla tavoittelemaan siikaa. Samalla tuli jo oikein tehtyä lupaus, että tänään syödään savusiikaa. Aika kovia lupauksia, sillä yleensä juuri nämä kalareissut menevät totaalisen pieleen. Lisäksi parilla edellisellä reissulla kalat olivat olleet kateissa. Ellei sitten lasketa kaloiksi sormenmittaisia ahvenia.

Päivän sää oli ollut aika epävakainen eli ei ihan parhaat lähtökohdat siikojen jallittamiseen. Ukkonen oli paukahdellut oikein voimalla. Onneksi keli oli iltaa kohden parantumassa eli pieniä toiveita oli. Lopulta järvi heittäytyikin oikein tyyneksi ja jopa pintakäyntejä alkoi näkymään. Joku buzzeriloota olisi pitänyt olla mukana, sillä pieniä kaksisiipisiä napostelivat.

Savustuspöntössä pihisi lopulta se siika...

Seuraavana päivänä silmissä siinteli sitten savustettu kirjolohi. Eli nyt kirjolohijärvelle ja Evolle. Taas renkaalla olin  liikenteessä.

Tuo Evolla kalastus viikonloppuisin on vähän riskialtista puuhaa. Porukkaa saattaa olla joskus törkeästi ja ei ole kiva katsella ja kuunnella känniporukoita. Onneksi nyt pahimmat remupekat taisivat olla kotona. Porukkaa toki oli muttei ihan häiriöksi asti.

Taas järvi oli varsin tyyni. Pintakäynnit olivat kuitenkin alkupäivästä varsin vähissä. Eikä mukana ollut edes pintasiimaa. Ikävä kyllä, sillä loppupäivästä olisi ollut mahdollista tavoitella muutamaa pintaruokailevaa kalaa. Buzzereita nuokin söivät kalvosta. Ei ollut edes pintureita mukana. Ensi kerralla on.

Upposiimoilla roimin siis koko päivän. Kaloja ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon ihan matalassa, sillä syvän päällä oli enemmän tapahtumia. Mukana oli myös Deeperin pallukka ja se tiesi kertoa hieman kalojen liikkeistä. Erään ottipaikan kohdalla oli vettä 9 metriä. Tosin kalat olivat enemmän välivedessä kuin pohjan tuntumassa.

Loppupäivä kävi sitten hyvin hyvin märäksi, sillä vettä tuli kaatamalla. Vettä tuli myös kahluuhousuihin sisälle, sillä vasta takuusta tulleet housut vuotavat taas. Ei voisi enempää hermo taas mennä näihin...