Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Thursday, November 26, 2015

Talvitanea

Kävin sitten ihmettelemässä jonnekin kadonnutta vettä ja samalla kivenkoloissa uiskentelevia kaloja. Viime vuonna tähän samaan aikaan taisi olla liki metri enemmän vettä kuin nyt. Joku on ollut hyvin janoinen tai sitten on vain jäänyt sateet satamatta.

Nyt satoi kuitenkin lunta. Plussaa oli parin asteen verran eli ei ollut  mitenkään erityisen kylmä. Päivää pystyi kuitenkin sanomaan talvipäiväksi ja kalastusta talvikalastukseksi. Veden vähyyden takia upposiimat jäivät  tällä kertaa kotiin. Pintasiimalla menin siis koko päivän. Osittain myös nymfisiimalla. Kalastan talvisin melko paljon kärkiuppoavalla (synkkä kärki) mutta näin vähän vedellä hidas uitto olisi täysi mahdottomuus. Pohjaa kyntäisi tuo siima ja rankasti.


Loopin Opti siimasta tuli entinen. Pinta alkoi kuoriutua ja murentua. Ja tälläiseen kuoriutuneeseen kohtaan tuli lisäksi kunnon tiukka solmu, mikä ei suostunut avautumaan. Meni kuitenkin rohisten läpi renkaista eli ei oikeastaan haitannut kalastusta. Roskiskamaa siitä kuitenkin tuli tämän reissun jälkeen.



On se muuten kumma miten vaikea ihmisten on noudattaa alamittoja. Tällä hetkellähän tuolla mennään taas 60 cm:n alamitalla. Silti kalastajat ovat surutta kolkanneet alamittaisia ja jopa saaliskiintiön täyttymisen verran. Onko sitten kyseessä tietämättömyyttä tai suurta välinpitämättömyyttä? Joka tapauksessa kalastaja on itse velvollinen aina tutustumaan kohteen sääntöihin. Ja lupahan on siis ottaa vain eväleikattuja eli istutettuja kaloja...

Tämäkin reissu osoitti, että simppuperhot ovat talviperhojen aatelistoa. Pinnassa uiteltu zonkkerisimppu maistui. Lopuksi vielä pieni videonpätkä todisteeksi tästä :)





Monday, November 16, 2015

Kansallinen lahtauspäivä

16.11. Päivä jolloin melko moni perhokalastaja kokee uuden heräämisen. Taimenen rauhoitusaika on päättynyt ja kosket ovat pääsääntöisesti taas auki. Kalastus voi siis taas jatkua koskivesillä. Useana vuotena aikaisemmin olen herännyt kukonlaulua aikaisemmin ja kömpinyt hämärässä koskelle.

Tätä en ole kuitenkaan enää vuosiin tehnyt. Olenko käynyt vanhaksi vai mikä? Tänä vuonna en tällä päivämäärällä kalasta lainkaan. Ehkä kalastaisin mutta flunssa pirulainen on kylässä. Mutta jos kalastaisin, niin missä kalastaisin? Tuskin koskivesillä kuitenkaan.


Viimeiset vuodet olen käynyt 16.11 kalassa järvillä tai merellä. Ihan vain vanhasta tottumuksesta olen tämän päivän pitänyt kalapäivänä. Kosket olen jättänyt rauhaan, silllä en yksinkertaisesti halua mennä katselemaan mustien kuteneiden taimenien kolkkaamista. Verijuhlat ovat liian härskejä.

Eikä lohikalojen syksyinen kutu ole edes välttämättä vielä ohi. Syksy on ollut lämmin ja kutupuuhat ovat selkeästi olleet tänä syksynä hieman myöhäisemmässä. Kuvaamassa olenkin kaloja käynyt useampaan kertaan. Muutama ihan kiva ruutukin on syntynyt, vaikka tänä syksynä en todellisia mörssäreitä ole nähnyt muualla kuin Vantaanjoella.


Hiljaisuus on siis katkaistu tällä lyhyellä tekstillä. Samalla lisäsin taas jokatalvisen perholaskurin oikeaan reunaan. Piti tehdä heti joku perhokin...

Tästä jatketaan. Toivottavasti pian myös kalavesillä.






Sunday, July 12, 2015

Naisten perho-sm Läsäkoskella

Tällä kertaa olinkin sitten perhokisoissa toimitsijana. Läsäkoskella kilpailtiin 10.-12.7 naisten perhokalastuksen Suomen mestaruudesta. Tai siis olisikohan tätä kirjoittaessa kisat vielä hitusen kesken. No, olin siis kuitenkin paikalla toimitsijatehtävissä parina päivänä. Viimeisen päivän jouduin valitetttavasti jättämään väliin mutta ehdin kuitenkin olla paikalla hyvän tovin.


Kisassa oli mukana tällä kertaa 9 kilpailijaa yhden jäädessä viime tipassa pois. Poolituksen takia kisaan värvättiin sitten mies piiskaamaan sitä tyhjää poolia. Näin kukaan ei saisi etua päästessään täysin rauhassa olleelle poolille.

Kisapoolit olivat yläkoskien alueella. Läsälle näyttäisikin saavan oikein makoisia kisapooleja, joten jatkossakin paikka voisi olla varsin mielenkiintoinen kisanäyttämö. Varsinkin kun kalaa on reipppaasti. Kaikkihan tietävät Läsän maineen taimenkoskena mutta paikassa on myös runsaasti erilaisia särkikaloja ja ahventa. Nämä olivatkin kisassa mukana 18 cm:n alamitalla.

Ja niillä särkikaloilla tätä kisaa vietiinkin eteenpäin. Särki ja säyne olivat eniten mittakaukalossa käytetyt kalat. Taimenet näyttivät olevan ihmeen nihkeällä syönnillä. Muutama vauraampikin nousi, sillä viimeisen kisapäivän aamuna näitä kuulema olikin sitten päätynyt haaveihin. Lauantain aikana nousi myös yksi taimen.

Kamera oli taas mukana ja TÄÄLTÄ löytyy galleria kuvista...

Monday, June 22, 2015

Koheltaja

Taas tuli saatua opetus. Opetus siitä, miten ei pidä toimia kalassa ollessa. Ei varsinkaan kun lähtee reissuun tuollaiset hifistelyvehkeet mukana. Tai siis jos pitää bambukeppiä ja s-kampista hifistelyvehkeinä. Eihän ne välttämättä niitä tietenkään ole vaan samanlaisia työkaluja kuin kaikki muutkin kalavehkeet. Itse ainakin saan nautinnon kalastaessani sopivilla välineillä. Siis nautintoa on saatavilla enemmän välineistä jotka ovat käytössä eikä pelkästään pölyttymässä kaapissa.


Nappasin siis tällä kertaa mukaan Martha Marien lähtiessäni joelle. Mukaan tietty tuttu s-kampinen, mikä on bambukepeissä kiinni. Muutaman perhonkin otin. Tämä kyseinen vapa on ollut hetken huilimassa ja ehkä siitä syystä vavan holkki tuntui varsin tiukalta. Tuuppasin kärkiosan sen verran syvälle kuin ilman suurempaa väkivaltaa se oli mahdollista.


Kärkiosa ei kuitenkaan pysynyt tarpeeksi hyvin, sillä ehdin tehdä vain kymmenkunta heittoa ja kärkiosa lensi iloisesti jorpakkoon. Tietenkin tätä sitten kelailin siimasta ylös joesta. Onneksi siiman päässä oli riittävän iso perho, että läpi se ei ainakaan menisi. No, kärkiosaa joesta kauhoessa kela tipahti kiinnikkeestä ja tietenkin suoraan kiveen. Tunnetusti alumiinirunkoiset kelat eivät hirveästi kestä kolhuja.

Kela tippui siis jalka edellä kiveen. Heti silmämääräisesti huomasin, että osumaa tuli. Eikä kela sitten suostunutkaan enää mahtumaan kiinnikkeeseen vaikka kuinka sitä yritti siihen tuupata. ARGH!

Olin ehtinyt olemaan kalassa sen kaikki 5 minuuttia. Mieli teki hieman vielä heittää, joten pistin kelan taskuun ja jatkoin heittämistä hivenen keventyneellä yhdistelmällä. Ilmeisesti joki antoi hyvityksen tapahtuneelle ja samantien perhoon kojautti ihan nätti joskaan ei jättimäinen taimen. Onneksi kala ei ollut isompi, sillä taskussa olevasta rullasta tuskin olisi juuri nyt ollut saatavilla siimareserviä.


Tämän jälkeen kävin autolla teippailemassa kelan kiinni vapaan ja jatkoin hetken vielä kalastamista ilman sen ihmeempiä tapahtumia. Ja eikun kotiin varovaisesti käsittelemään kelaa käyttökuntoiseksi...

Tulevana viikonloppuna jatkankin sitten kilpailemista perhopuolella. Vuorossa on nääs Muuramenjoen alkukarsinta, jonne sain peruutuspaikan. Tulossa on varmasti mielenkiintoinen kisa, sillä pitkästä aikaa olen myös hieman valmistautunut tulevaan kilpailuun. Nukarin kisahan meni ihan mukavasti ilman sen suurempia ennakkovalmisteluja. Ellei oteta sitten huomioon muutamaa hassua kisaa varten sidottua leechiä.




Sunday, June 7, 2015

Nukarinkosken SM-karsinta 6.6.2015

Käynnistelin oman lyhyen kilpailukauteni eilen Nukarinkosken SM-alkukarsinnassa. Tämä kisahan oli ainoa kisa minne sain paikan hakiessani peräti kahteen kisaan tälle kesälle. Muuramenjoella olen edelleen varasijoilla eikä täyttä varmuutta siis kisaan pääsystä ole. No, panostus ei ole tietenkään ollut kisailuun aivan valtaisaa vaikka pieniä aktivoimisen merkkejä olenkin osoittanut. Jokunen vuosihan tuossa välissä oli ns. välivuosia... Ehkä sitten 'ens kauella'...

Kisapaikalle kurvasin n. 20 sekuntia myöhässä. Paikalla piti olla heti kukonlaulun jälkeen eli klo 0700. Arvonta paiskasi kalastamaan ensimmäisessä ryhmässä ja taisteluparikseni sain Kultasen Antin. Lompsin hyvissä ajoin poolille 9, mikä onkin oma suosikkini Nukarin koskipooleista. Tuttua mestaa aikaisempien vuosien kalareissuilta. Nukarillahan olen muutenkin vuosien saatossa kalastanut aika paljon, joten treenaamisen juuri tätä kisaa varten tälle kesälle olisi ollut aika turhaa....

Poolien rajat oli merkattu todella selkeästi
Kisa alkoi hyvin. Ensimmäinen kirbeli tälläsi leechiin n. 2 sekunnin kalastamisen jälkeen. Kala päätyi myös haaviin ja mitattavaksi. Pooli oli selkeästi hyvin kalaisa mutta jotenkin en vain ollut tyytyväinen omaan kalastukseeni vaikka merkintöjä session jälkeen kortissa oli viisi. Antti puolestaan vetäisi jäljiltäni samasta paikasta kuusi kalaa. Jakson toinen puolisko kalastettiin sitten poolissa kuusi eli ns. Laavusuvannossa. Jaksohan koostui kahdesta osasta eli kahdesta 45 minuutin osiosta. Pooleja vaihdettin jakson puolessa välissä.

Laavusuvanto oli vain ollut hieman nihkeällä päällä edellisille kalastajille. Itselläkin meni tovi kalojen löytämisen kanssa mutta onneksi pari kirjolohta päätyi haaviinkin asti. Tein ehkä pienen taktisen virheen, sillä nyt olisi ollut mahdollista onkia myös särkikaloja, joilla oli 18 cm alamitta. Leechin perässä nimittäin pyörähti useampikin ehkä mitallinen särkikala kuitenkin tarttumatta perhoon. Pienemmällä perholla näitä olisi sitten saattanutkin nousta. Ensimmäisen jakson kokonaistulos oli siis 7 kalaa.

Antti lirkkii ysillä
Ruokatauon jälkeen olikin sitten vuorossa hieman matalammat koskipoolit 7 ja 5. Ruoka oli muuten erinomaista. Nam! Etukäteen pidin näitä hieman vaikeina, sillä kirkas sää ja alhainen vesitilanne eivät yleensä paranna tälläisiä matalia koskipooleja. Tällä kertaa Antti aloitti kalastamisen ja itse hengailin rannalla kaukalomiehenä. Seiskasta onnistuin vetäisemään ekan kalan melko nopeasti. Olin vaihtanut leechit nymfeihin ja lirkin niillä erästä monttua hieman pidemmän aikaa. Perhon perässä pyörähti jotain ja jatkoin nymfien heiluttelua paikan kohdalla niin pitkään, että tuo kala viimeinen otti. Toisen kirbelin noukin sitten pois hieman kovemmasta koskesta.

Vitospoolista jäi Antilta kalastamatta yksi pieni monttu ja siitä sitten kävin hakemassa kalan heti toisen puoliskon ensimmäisillä minuuteilla. Paikalla oli myös runsaasti pieniä taimenenpoikasia ja ne kiskoivat siimaa aika tiheään. Poolista ei ollutkaan sitten muita kirbelitapahtumia eli oli tyytyminen yhteen kalaan. Jakson tulos yhteensä 3 kalaa.

Kolmannella jaksolla ohjelmassa oli sitten poolit 4 ja 2. Kakkonen oli varmuudella hyvä paikka eli kaloja tulisi varmasti nousemaan. Nelonen oli todellinen lampipooli ja itselleni se on ollut usein aika arvaamaton. Niin nytkin, sillä onnistuin tartuttamaan vain yhden kirjon ja sekin irtosi nopean väsyttelyn jälkeen. Pooli kaksi oli hieman parempi vaikka pitkään piti tehdä töitä, että löysin kalat ja keinot niitä huijata. Aivan päivän lopulla käytin kaukalossa kaksi kirjolohta, tiputin yhden ja vielä yksi kävi kiskomassa apinanraivolla. Jaksolta siis yhteensä 2 kalaa.

1. Virolainen, 2. Ilola, 3. Heikkinen
Kaloja onnistui siis huijaamaan kaikilta kolmelta jaksolta mutta niin moni muukin. Kaloja tuli varsin reippaasti eli 208 kappaletta. Oma suoritukseni riitti vitossijaan mikä on ihan tyydyttävästi. Panostus oli kuitenkin varsin pientä. Olinhan sitonut peräti 7 leechiä kisaa varten.

Tulokset viiden ensimmäisen osalta :

1. Virolainen Petri
2. Ilola Aapo
3. Heikkinen Jari
4. Myllymäki Jussipekka
5. Hytönen Harri



Friday, May 29, 2015

Tää menee puihin...

Katkaisen hiljaisuuden pienellä videopostauksella. Kohellusta :)




Wednesday, April 1, 2015

Hammonjoki muuttaa muotoaan

'Kutusoraikon' fb-päivitys toi mieleen, että Hammonjoella on alkaneet käsipelein tapahtuvat kunnostukset. Jokeahan on jo aikaisemmin myllätty koneellisesti mutta nyt pienelle alalle on syntymässä uusia soraikoita käsipelillä.



Konekunnostuksissa mielestäni osa alueista on onnistunut hyvin, osa vähän huonommin. Sorapaikat ovat olleet ahkerasssa käytössä mutta ihan kaikkien 'kivikkojen' olemassaoloa en ihan ymmärrä. Lähinnä nyt sen takia, että kesävedellä virtaus menee jollain alueilla aivan olemattomiin. Vettä on viime vuosina ollut joessa vähän ja se näkyy sitten näissä 'kivipelloissa'.


Tarkkaa tietoa minulla ei ollut näiden kunnostusten tilasta kun lähdin joelle kuikuilemaan. Vastassa olikin sorakasa tienvieressä. Pienempiä kivikasoja oli siellä ja täällä. Vasta kotiin palattuani maltoin lukaista netistä, että kivet molskautetaan jokeen kesäkuun aikana. Kesäkuussahan on myös Hammonjoen SM-alkukarsinnat (jonne en edes hakenut mutta Nukarille kylläkin samaisena päivänä).


Vesi oli aika lällyä, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Hieman oli ylhäälläkin. Kalastamaan se ei vielä houkuttanut. Ehkä lähinnä kokemuksesta, sillä tiedän, että tähän vuoden aikaan sieltä ei juurikaan mitään nouse. Odottelen siis vielä ainakin kuukauden. Ai niin, näin myös yhden sumarin kuusenoksalla. On niitä tuollakin mutta eivät kalat niitä nyt pinnasta hae. Nymfillä voisi vahingossa jonkun kalan saada. Mahdollisuus se on se pienikin...

Sain muuten tänään palautetta kalamerkin tiedoista, joita lähetin saamastani istutetusta taimenesta. Eväkäs oli laitettu jokeen vuoden 2013 syksyllä. Silloin kalalla oli mittaa 44 cm. Nyt keväällä kun sain tuon taimenen, sillä oli mittaa n. 47 cm. Eipä ollut järin paljon kasvanut tässä ajassa. Toivottavasti se voi jatkossa hieman pulskemmin...



Friday, February 13, 2015

Perhokauden avaus

Harvinainen vuosi. Ensimmäistä kertaa perhokalassa vasta helmikuun puolella. Normaalisti ostelen kasan tarvittavia lupia heti vuoden ensimmäisinä päivinä ja painun samantien kalalle. Nyt oli hieman poikkeava kauden aloitus, sillä avausperhoreissukin meni helmikuun puolelle. Enpä muista onko koskaan käynyt tälläistä. Ja onko yleensä joku kuukausi jäänyt täysin ilman perhokalastusta. Sen verran friikki olen tämän lajin suhteen.


Muutama aikaisempi päivä oli hyvinkin keväinen. Lämmintä oli 6-7 astetta mutta juuri tänä valittuna kalapäivänä oli hieman koleampaa. Mittari oli toki plussalla mutta tuuli teki ilmasta varsin kalsean. Kevättä oli, ja on, toki ilmassa, sillä linnut pitivät puissa jo melkoista säksätystä. Koskikaratkin näyttivät ajavan toisiaan takaa varsin pirteän oloisina. Kevät on tulossa. Nice!


Kevät on myös simppujen aikaa ja siksipä siiman päähän valikoitui heti alusta simppuperho. Oli oikein hyvä valinta, sillä kauden avaus kala tuli varsin lyhyen kalastamisen jälkeen. Ikävä kyllä juuri mukana olleessa rasiassa niitä ei kovinkaan montaa ollut. Pohja oli varsin äkäisellä syönnillä ja kävi napsimassa aika läjän perhoja askin pohjalta. Seuraavalle reissulle vaaditaan melkoista täydennystä. Tai ainakin varastolaatikkojen tutkiskelua.

Uittelin päivän aikana myös nymfilitkoja mutta tänään ei ollut pikkuperhojen päivä. Kaikki tapahtumat olivat syvällä ja hitaasti uitettuihin streamereihin. Värinä oli tumma läpi koko päivän. Vaaleisiin sidoksiin ei tällä kertaa minkäänlaista osumaa. Huolimatta siitä, että esim. valkoista pidetään yleisesti talven värinä. No, toimiihan se valkoinen tietty lähes aina mutta ei tänään.





Tuesday, January 27, 2015

Pilkkiheebo

En olisi uskonut, että tuollainen päivä olisi tullut ihan heti vastaan. Siis sellainen, että allekirjoittanut raahautui pilkille. Siis PILKILLE! Edellisestä pilkkikerrasta on enemmän kuin kymmenen vuotta aikaa ja silloinkin tuli käytyä kirjolohipilkillä (ei yhtään kalaa ylös). Muutenkin kun kalastukseni on vain ja ainoastaan perholla tapahtuvaa, niin olihan tämä merkille pantava päähänpisto.

Pxi kairaa

Olen toki joskus aikanaan pilkkinyt aika paljonkin. Jopa kisoissa käynyt ja melkeinpä voi sanoa, että olen treenannutkin niitä varten. No, pilkkiminen jäi kuitenkin...

Ja pilkit ja ongetkin olivat jääneet jonnekin. Eräänkin laatikon tongin läpi jotta sain käsiini pari onkea ja jopa yhden pilkin. Matkalla järvelle kuitenkin kurvasin paikallisen liikkeen kautta ja kävin hakemassa kärpäsentoukkia ja ostin peräti yhden tasapainon. Paketin päällä koreili nimi 'Asseri'. Alennuksessakin se oli ...

Asserin puijaamia

Siiman päähän sitten virittelinkin tuon uuden ihmepelin. Alakoukkuun heitin höysteeksi pari toukkaa ja sujautin houkuttimen jäähän kairattuun reikään. Ensimmäinen kala sätki jäällä heti muutaman sekunnin jälkeen. Kaloja siis oli mutta hieman olivat pieniä.

Kauempana rannasta piti olla oikein kunnon hotspot. Kuha sellainen. Tai siis näin tiesivät huhut kertoa. Matkalla ajajille tuli kairattua useampikin reikiä sekä ylitettyä hieman pelottavan näköinen railo. Sula vesi huiteli molemmilla puolilla ylityspaikkaa. Yli kuitenkin päästiin jo valmiiksi tahkojuustoksi kairatulle alueelle.

Uurastuksen tulos

Mutta ei sieltä mitään kuhaa noussut. Pari hieman paremman kokoista ahventa sekä särjenlontti. Sekin sillä samaisella tasurilla. Kivaa kuitenkin oli tämäkin puuha. Lisäksi tästä reissusta oli tuomisina kasa ahvenia, jotka sitten pienen käsittelyn jälkeen muuttuivat oikein makoisiksi fileiksi. Ehkä vielä joskus uudestaankin...