Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Sunday, March 31, 2019

Luikeroita

Kylläpä tämä perhokalastus osaa olla fyysinen laji. Kalareissun kävelty määrä oli yhteensä 11 kilometriä. Tämä siis jokipäivän aikana suoritettuna. Autolla kun ei pääse jokaiseen kohteeseen edes nykypäivänä.

Matka joelle käveltynä kesti jo pelkästään 1.40 h. Kilometrejä noin kolme polvensyvyisessä hangessa. Lumi oli erittäin märkää ja upottavaa. Vaikeusastetta vielä pykälän verran lisää vetämällä perässä pilkkipulkkaa missä kaikki varusteet. Tuli muuten hiki!


Toisaalta juuri tälläiseen kohteeseen on mukava tulla. Jo itse retki on kokemus mutta näissä paikoissa ei ole myöskään tungosta. Saat siis kalastaa melko rauhassa. Ja kalatkin saavat olla edes hetken rauhassa. Mahdollisuus myös löytää pintovia kaloja näin sumariaikaan on hieman suurempi.


Nuo aikaisemmat joet, missä olen kalastanut tälle keväälle ovat olleet pintovien kalojen osalta tyhjiä. Tai oikeastaan tyhjiä noin muutenkin kalojen osalta. Tällä reissulla löytyi sentään pari pintovaa kalaa ja onnistuin ne jopa koukuttamaan.

Kalat olivat melkoisia luikeroita. Toinen näistä ehkä laihin kala mitä olen ikinä saanut. Oikeastaan aika turhauttavaa edes kalastaa näin nälkiintyneitä kaloja. Ei tuo perhokalastus ole aina välttämättä niin "jaloa". Pistää miettimään, että kannattaisiko oikeasti siirtyä yhä enemmän muiden kalojen kalastamiseen.





Thursday, March 28, 2019

Tyhjä arpa

Olin matkalla "etelään". Yllättäen siinä ajomatkan aikana pyöri mielessä kalajutut. No, olinhan menossa myös kalalle. Eli onpa yllättävää, että moisia ajatuksia päässä. Mutta se ajatus. Mietin siis, että olen aika ihmeellinen kalamies, sillä valitsen usein paikkoja joissa pyydän tyhjää. Valinta ei siis osu niihin varmoihin arpoihin vaan aina pitää mennä vaikeamman kautta ja mennä ns. vaikeille paikoille. Tosin pitäähän sitä haasteita olla.


Tällä kertaa olin itseasiassa menossa suunnistusreissulle. Mutta koska suunnistustapahtuma oli meren äärellä, niin nipistin pari tuntia aikaa käydä oikomassa siimoja merellä. Sain vielä lisäksi pienen tipsin mahdollisesta mertsaripaikasta (kiitos Juho), joten siis nokka kohti uusia vesiä. Ilmakuvista paikka näyttikin oikein mielenkiintoiselta. Ja siltä se näytti myös paikanpäällä nähtynä ja koettuna.

Kurvailin pientä tietä ja tien päässä odotti pieni parkkipaikka. Joka olikin täynnä autoja. Olipas suosittu paikka. Angel filmsin auto paljasti, että paikalla oli joku kuvausryhmä. Eivät olleet kuitenkaan kalastusaiheista materiaalia kuvaamassa, sillä porukka patsasteli metsässä. On muuten toinen kerta vastaavalla reissulla kun törmään johonkin kuvausporukoihin. Taitaa olla aika yleistä pääkaupunkiseudulla.


Paikka oli myös lintubongareiden suosiossa. Myös siksi autoja oli parkkiksella runsaasti. Jokunen tipu tuolla näkyikin; telkkiä, joutsenia, merimetso...

Kaloja nyt ei luonnollisesti näkynyt nytkään. Olenhan tyhjänpyytäjä. Mutta paikka oli oikeasti sen verran potentiaalisen näköinen, että tuolla pitää käydä joskus pidemmällä reissulla. Ja koluta aluetta vähän laajemmalti. Nyt heitin lähinnä yhden niemenkärjen molemmilta puolilta. Oikein mukavan kivikkoinen ja muutenkin vaihteleva alue. Itseasiassa koko ajan oli tunne, että tästä voisi nasahtaa tai ainakin, että taimen kävisi mulauttamassa pinnassa. Ehkä sitten ensi kerralla.



Monday, March 25, 2019

Tyhjiä jokia

Hieman kyllä alkaa näyttämään huolestuttavalta. Kävin tuossa sunnuntaina taas mukamas sumarikalalla. Hyönteisiä oli kyllä reilusti mutta jotain taas uupui. Ne kalat! Samanlaista viestiä on nyt tullut usean eteläisen Suomen virtavesien suunnalta. Kalat ovat olleet suorastaan harvinaisia.

Viime vuoden kesän lämpimät kelit siis todellakin vaikuttivat myös tämän vuoden kalastukseen. Mutta kyllä taustalla täytyy olla jotain muutakin, sillä alavireisyys eräillä paikoilla on ollut havaittavissa jo vuosia sitten ja tilanne ei ole todellakaan korjautunut.  Päinvastoin, sillä käyrä on ollut jyrkästi laskeva.


Käyrästä aasinsilta Käyräjokeen. Kävin siis kalassa Kouvolan Käyräjoella. Paikka, joka oli takavuosina erinomainen sumarimesta. Siis vuosia vuosia sitten. Tuolla alamäki alkoi kosken kunnostuksesta. Sitä ennen (ja pari vuotta vielä sen jälkeenkin) varsinkin harjusta oli erinomaisesti. Toki myös taimenta nousi keväisin pinturilla oikein mukavasti ja oikeastaan koko alueen matkalta. Sitten siis tapahtui jotain mutta oliko se tuo kunnostus vai mikä? Tuolla hyönteismäärällä, mikä oli nyt liikkellä, olisi todellakin pitänyt jonkun kalan aktivoitua pintaruokailuun. Ja kyllä vedenalaisilla vehkeilläkin olisi noista paikoista odottanut jotain tapahtuvan.

Kalojen puuttuminen näkyy selvästi myös ympäristön kulumisessa. Tai kulumattomuudesta. Ihan miten vaan. Nyt ovat polut alkaneet umpeutua ja rantapusikko kasvamaan. Ei ole kaloja, niin ei ole kalamiehiäkään. Yksin sain tuolla heilua ja ainoat ihmiset alueella olivat hiihtosiltaa ylittävät niilot.


Minnehän sitä sitten seuraavaksi suuntaisi? Ajatuksena on ollut kiertää näitä paikkoja missä aikaisemmin kalastelin enemmänkin. Virtaa check, Jyrää check... Molemmissa paikoissa oli melko monta välivuotta. Jokunen paikka jää taatusti kalastamatta, sillä niin huonoiksi ovat menneet. Esimerkiksi Vantaan latvavedet Riihimäellä tulee mieleen. Kävin siellä nimittäin katselemassa paikkoja kesä tai kaksi sitten. Sellainen kurapuro nykyään, että ei kiitos kalastukselle.

Saturday, March 23, 2019

Lisää Virtaa

Se olis taas tuo sumariaika. Perhomiehet rynnivät taas jokien ääreen eli yksin ei tartte tuolla olla. Paitsi jos valitsee paikan sopivasti. Ja tällä kirjoituksella spoilataan paikka, hih. Paitsi, että kaloilla ei tässä kirjoituksessa kehuta eli ehkä vaikutus ei ole kuitenkaan kovin dramaattinen.


Avasin siis perhokauden Sysmän puoleisella Tainionvirralla eli Virtaan alueella. Tuolla paikalla en ole varmaan kymmeneen vuoteen käynyt. Tai ainakin kauan siitä on. Saattaisi olla joku vanha blogiraapustus aiheesta eli ehkä sieltä löytyisi. Normaalisti keväisin heitän Hartolan puolella mutta koska viime kesän helteet aiheuttivat kolauksen paikan kalastolle, niin vähemmäksi tulen jättämään tuolla kalastamisen. Ja perhokaudenkin aloitin osaltaan samasta syystä vasta nyt. Pilkillä olen puolestaan käynyt enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä. Ihan kivaa on ollut sekin.

Seuraavassa Pohjolan perhokalastaja -lehdessä muuten kerron hieman lisää tuosta Hartolan puoleisesta Tainionvirrasta. Wink, wink...


Päivä oli varsin tuulinen mutta kohtuullisen lämmin. Sumareita pörisi ajoittain ihan mukavasti mutta jotain puuttui. Kalat. Koko päivän aikana bongasin vain yhden pintovan kalan ja sekin oli täysin heittokantaman ulkopuolella. Ensimmäinen perhokala sentään nousi, sillä pieni hauen pulikka hyväksyi ison mustan leechin.


Virtaan alue olikin otsikoissa viikolla. Ely-keskus antoi tiedotteen Virtaankosken voimalaitoksen lupa-asian käsittelystä. Nyt näyttäisi, että paikalle saattaisi jopa rakentua kalatie, sillä muuten voimalaitoksella ei olisi lupaa jatkaa toimintaansa. Hyvä, hyvä.

ELY-keskuksen lausunto
 

Voimalaitoksella kävi pari miestä häärimässä iltapäivän puolella ja näyttivät aukovan patoluukkuja. Vesi laski tämän seurauksena huomattavasti padon yläpuolisilla alueilla (ehkä. n. 40 cm). Rantaviivassa kuivan puolella jäi melko paljon toukkaa. Siitä vaan mallia kalansyötiksi.