Vaikeimman kautta

 Perinteisesti olen kalastanut hyvin paljon sellaisia vähemmän tunnettuja paikkoja. Nykyisin hyvin harvakseltaan käyn tunnetuilla korttikoskilla kuten esimerkiksi Huopana tai Äyskoski. Joskus aikoinaan näissäkin tuli käytyä varsin tiheään mutta silloin ei ollut vielä yhtä paljon kalastajia koskilla kuin nyt. 

Vähemmän tunnetuissa paikoissa on vain yleensä vähemmän lohikaloja. Istukset ovat huomattavasti pienempiä tai niitä ei ole ollenkaan. Siksipä näissä ei ole yleensä muita kalastajiakaan. Mutta jossain vaiheessa tuo kalattomuus saattaa ruveta jo hieman nyppimään. Olisihan sitä mukava saada edes joskus jotain siiman päähän. 

Olen joskus sanonut (tai siis aika useinkin), että jos taimenen istuttaminen lopetettaisiin kokonaan, niin julma todellisuus iskisi monelle vasten kasvoja. Taimenen kalastus varsinkin Etelä-Suomessa on jo vuosikymmeniä perustunut keinotekoisesti istuttamalla luotuun todellisuuteen. Itse en esimerkiksi usko monessakaan paikassa ns. luomukaloihin vaikka kuinka kaloilla olisi rasvaevät leikkaamatta. 

Kävin tuossa jälleen kerran virpomassa Kyykoskella. Tämä on sellainen vähän vähemmän kalastettu paikka mutta esimerkiksi puitteiltaan oikein mukava koskikohde. Takavuosina täältä tuli jopa joskus ihan nättejä kalojakin. Mutta vuosi vuodelta paikka on syöksynyt kalastoltaan jyrkästi alaspäin. Ja mihin on päädytty. Taimenet ovat kadonneet ja tilalle tullut istutuskalana kirjolohi. 

Ei voi kuin ihmetellä, että nykyään moni koskikohde on ns. kunnostettu ja sitten on kuitenkin päädytty istuttamaan jokeen kirjolohia. Kunnostukset eivät toimi halutulla tavalla ja taimenistukkaan hinta on moninkertainen verrattuna kirjoloheen. Mennään siis siitä kuuluisasta matala-aitaisesta kohdasta. Muistan myös aikoinaan kuinka Väli-väylää ja esimerkiksi Jaalan Puolakankoskea hehkutettiin, että näihin ei ole lupa edes istuttaa kuin tiettyä kantaa olevia taimenia. Paikat haluttiin pitää "puhtaina" ja taimen elinvoimaisena. Mutta mihin päädyttiin? Tietenkin kirjolohi-istukkaisiin. Niitähän on nyt Puolakassa, Jyräänjoella kuten täällä Kyykoskellakin.

Olin koskella yksin. Eihän siellä ole kalaa, niin ei ole kalastajiakaan. Eikä niitä kirjolohi-istukkaitakaan taida olla joessa montaakaan. Saalispäiväkirjassa oli tälle vuodelle 4 merkintää kirjolohesta. Taimenesta ei ensimmäistäkään. Pohjalla ollaan. 

Eräässä kosken kuohussa hetken jopa luulin, että ainakin yksi taimen olisi hengissä. Sain nimittäin streameriin kunnon posautuksen ja siten kampasin tuota kohtaa hieman pidempään. Pitkään tahkosin virran sivua esimerkiksi larvoilla ilman tulosta. Paluu streameriin toisesta kulmasta heitettynä tuotti kuitenkin tuloksen. Komea koskihauki! 

Kyykoski on  muuten varsin mielenkiintoinen paikka erilaisten kylttien ja ohjeistujen puolesta. Missään muualla ei ole yhtä paljon nakutettu kylttejä sinne tänne puiden kylkiin. Ehkä tämäkin on tätä nykyaikaan, että kalastajlle pitää erikseen kertoa jokainen kohta mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Maalaisjärki on kadonnut taimenten tavoin...

Ehkä tässä pitää kohta myöntää realiteetit ja palata kiltisti kalastamaan jollekin tunnetulle istarikoskelle. Ja tuntea taas se tunne kun siiman päässä on jotain. Tai sitten palaan Kyykoskelle mutta haukivehkeet mukana. Noissa suvannoissa taatusti asustaa isojakin haukia.

Iltapistolla

 Ihan on vain "vähän" ollut taas kevätkiireitä. Kalastaminen on jäänyt erittäin lyhyisiin pistoihin lähinnä hauen perässä. Kerran olen käynyt merellä renkaan kanssa mutta sekin oli aivan surkeaa. Ei jaksanut edes ko. reissusta mitään raapustella. Hauet olivat tuolloin täysin kututäpinöissä, eikä niitä juuri perhot kiinnostaneet. Ihan ei kuitenkaan kikulit pataa menneet muttei kyllä mitään erikoistakaan.

No mutta. Nyt sitten vääntäydyin suorastaan puoliväkisin kalalle. Muitakin hommia olisi ollut mutta koska viime aikoina perhokalastus on ollut jo unissa, niin pakko oli lähteä polttoja helpottamaan. Edes näin pienelle pistolle illasta.

Samanaikaisesti oli myös Suomi-Ruotsi lätkämatka. Sikspä sain olla joella oikeastaan yksinäni. Hyvin harvinaista herkkua. Mutta en valita. Ja Suomihan hävisi.

Ja se kalastus... Oli ihan kivaa. Kaloja nousi ja niin edelleen. Olin varastautunut parilla eri setillä mutta päädyin kuitenkin suurimamaksi osaksi paiskomaan nymfivehkeillä. Muutama heitto ärsyturjakkeilla väliin. Joessahan oli kirjolohia. Sellaisia mitkä joko liikkuivat tai sitten muuten vain sattui sellaisia pieniä syöntipyrähdyksiä. Saattaa muuten parilla kalalla olla allekirjoittaneen perhoja suussa. Jonkun katkoin ihan muuten vaan ja yhden vedin väkisin poikki. Kala nimittäin paineli sellaisella apinan raivolla alarajasta ulos ettei mitään mahdollisuutta seurata tai kammeta kalaa takaisin. Liinat siis kiinni ja siimat poikki tarkoituksellisesti.

Taimenet aika luikeroita

Jotenkin oli kalastusote hieman "tahmeaa" tai ainakin oli koko ajan sellainen tunne, että ei ollut sellainen paljon kehuttu "flow" päällä. Tämä näkyi lähinnä kalojen ihmeellisinä karkuutuksina tai juurikin siiman katkeamisina. Lisäksi oli vielä koko ajan tunne, että olisi kaivannut jotain perhoja mitä ei ollut edes mukana. Seuraavalle reissulle niin on viriteltävä vehkeitä. Tai mentävä välillä järvelle...

Kisakauteni avaan nimittäin järvellä Kellurengas SM:n merkeissä Julkujärvellä. Sitä odotellessa.

Sumarikauden väliraportti

 Kuten yleensä aikaisemminkin, niin maaliskuussa on tapana notkua joella melko paljon. Usein olen ajoittanut esim. talviloman sumariajan mukaan, jotta olisi mahdollista notkua joella. Kalastusrupeamat ovat tavallisesti olleet 7-10 päivää ja useimmiten vielä putkeen eli päivittäin joella. No, ihan joka päivä en tänä vuonna joella ole nyt ollut mutta 7 päivää olen kuitenkin jo käyttänyt sumarien kyttäämiseen. Tai siis sumari/pinturikalojen.

Kuten lähes joka vuosi, niin säät ovat tähän vuoden aikaan hyvin vaihtelevia. Ja sumarien kuoriutumiset. Ja kalojen pintomiset. Mikään ei ole tässä yhtä varmaa kuin epävarmuus. Näennäisesti hyvän näköisenä päivänä ei tapahdu juuri mitään ja päinvastoin. Joskus tuhnukeli voi olla aivan täydellinen pinturikeli. Tällekin keväälle yksi tälläinen hyvä tuhnuinen pinturikeli on sattunut.

Kaloja on siis noussut pinturilla. Samoilla vanhoilla malleilla kuin aikaisemminkin. Klinkki sekä joku häkilöity cdc-sidos ovat rasioiden vakiotavaraa juuri sumariaikana. Näiden lisäksi melkoinen läjä kaloja on noussut myös pienillä 14-koon nymfeillä kalastettena drydropper -tekniikalla. Eli siis pinturi yllä indikaattorina ja alla sitten yksi pieni nymfi. Lisäksi posiitivinen ylläri on ollut, että claret chenillemato on huijannut myös useamman kalan. 

Tätä kirjoittelessa on yksi talven kovimmista lumimyräköistä alkanut eli pieni tauko samalla myös joella notkumiseen. Pakkastakin on luvassa eli kausi lykkääntyy hieman taas lisää. On siis tulossa tavallaan vielä uusi mahdollisuus jatkaa tuloksellista "pinturikyttäystä". Keski-Suomeenkin hieman houkuttelisi ajella. Mutta se olisikin varmaan tänä vuonna sitten vasta huhtikuun puolella.

Ja mitä tulee erilaisiin keväisiin, niin voin mainita, että esim. Kärnällä on joskus ollut täydellistä pinturitykitystä jo maaliskuun 16. päivä. Niin, ja tämän vuoden ensimmäiset pinturikalat sain maaliskuun 2. päivä.

2023 - Pitäiskö kokeilla taas?

 On muuten jokunen hetki, kun olen edes tämän oman blogisivuni aukaissut. Itseasiassa koko sivu jäänyt jo melkein unholaan ja edellinen postaus näkyy olevan vuodelta 2020. Ja nyt on jo vuosi 2023. Pitäisikö kirjoitella jotain taas tai siis ylipäätänsä useammin?

No niin, nyt kun kerran aloitin, niin ehkä kirjoitan tämän vuoden aloituksesta jotain. Pari kertaa olen käynyt joelle jo perhoakin paiskomassa. Ja tietty pilkillä olen käynyt myös. Tosin pilkkiminen on tänä talvena ollut enemmän tai vähemmän turhauttavaa, sillä jostain syystä isommat ahvenet ja varsinkin kuhat ovat olleet täysin kateissa. Kuhia en ole saanut vielä ensimmäistäkään, kun esimerkiksi pari talvea sitten niitä nousi talven aikana kymmeniä. Perin outoa siis.

Rauhallista "talvivirtaa

Perhohommatkin olen siis käynnistellyt. Talvinen perhokalastus on nykyään hyvin pitkälti kirjolohen kalastusta, sillä niitä lähinnä kipataan nykyään jokiin. Näistä hommista ei siis tarvitse juurikaan oman tunnon tuskia kokea, sillä ei ainakaan uhanalaisia taimenia tarvitse juurikaan koukuttaa. Eikä istaritaneja. 

Ekon kaarisilta

Edellisellä reissulla avasin kalatilastotkin tälle kaudelle, sillä juuri niitä kirjolohia rimpuili siiman päässä. Parhaalla talviperholla eli mustalla leechillä...Hartolaan muuten tälle kaudelle parit sääntöuudistukset. Kolmosella eli Vanhalla myllyllä ei ole enää lupa  kalastaa keskiviikkoisin (klo 00-24). Lisäksi vihdoin saattavat jopa saada kalastuksen keskeytettyä veden lämpöjen noustessa liiaksi, sillä tälle on asettettu rajaksi +24 C. Kolmosen parkkikselle on myös ilmestynyt ilmoitustaulu eli ehkäpä tiedotuskin toimii tältä osin paremmin. 

Mutta eipä tässä. Muutama rivi joutessani raapusteltu. Nyt hetkeksi spekuloimaan SM-alkukarsintojen paikkajakoja. Ne tuossa jokunen tovi sitten julkaistiin.