Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Thursday, December 6, 2012

Kypäräsankareita uittamassa

Nyt olisi talvea peräti vajaa pari viikkoa takana. Pakkasiakin on pidellyt. Eilen jopa aamusta - 22 C. Ja se kyllä näkyy jo vaikka reilu viikko sitten oli useita asteita plussalla ja kellurenkaassa tuli vielä istuskeltua. Nyt on joetkin jo aika tiukasti jäässä. Ei olisi uskonut, että niin nopeasti. Yllätys se olikin, kun tänään joen rantaan kurvattiin.

Pilkkipaikkako?

Ei ole nimittäin koskaan olleet nuo tutut joet niin pahasti jäässä kuin juuri nyt. Ja tähän aikaan vuodesta. Ja huolimatta siitä, että vettä huilaa joessa reilusti. Talviselta näytti eli oikein sopivaa talvikalastusta ajatellen..hih. Pakkastakin vielä...


Ihan jokaiseen suunniteltuun paikkaan emme heittämään päässeet. Ei lähimainkaan. Jäätä ja lisää jäätä. Tukeva kuori suvantojen päällä. Rantapenkoilla lepäili jäälauttoja joiden paksuus jotain viidentoista sentin luokkaa. Ei silti ole asiaa oikein jään reunalta heittämään, sillä useissa paikoissa on runsaasti vettä alla. Eikä se jää oikeasti ole kovinkaan paksua. Ritisee ja ratisee alla.

Kypäräsankari - Helmethero

Sulaa löytyi kuitenkin sen verran, että perhon sai veteen. Pääsinpähän testaamaan uusia kypäräpäisiä streamereitä. Ihan hyvin tuntuivat toimivan. Muutaman kalankin mielestä. Syvälle piti perhot saada muutenkin. Ja hitaasti. Mutta näihän se usein on kylmän veden aikana.


Tästä kohti seuraavaa sidontasessiota ja uutta sulaa hakemaan...viimeistään keväällä ...

Tuesday, November 13, 2012

Mötköä tuulessa

Koska pari edellisistä haukireissua meni lähinnä pieniä pulikoita nostellessa, niin oli aika suunnata uusille vesille. Linnuntietä tosin matkat ovat varsin pieniä, sillä edelleen pysyn saman kunnan alueella. Karttoja ja ilmakuvia on tullut taas tutkittua ahkerasti.

Säätiedotus lupasi varsin tuulista keliä ja sitä se todellakin oli. En antanut sen häiritä, sillä alueella jonka olin valinnut oli kyllä riittävän suojaisia paikkoja kellurengaskalastukseen. Ja loppujen lopuksi aallotkin olivat yllättävän 'lempeitä'. Ei sellaisia teräviä ja hakkaavia vaan loivasti keinuttavia. Paluumatkalla oli iso mäntykin kaatunut tielle, joten tuulen voima oli kuitenkin ollut päivän aikana varsin navakka.


Kerrankin olin varsin aikaisin liikeellä mutta silti ensimmäinen valoisa tunti meni aivan johonkin muuhun kuin kalastukseen. Tuntia aikaisemmin ehkä pitäisi jo veden äärelle siirtyä. Aamu kun tuntuu olevan aina varsin tehokasta kalastusaikaa. Nytkin päivän ensimmäiset kalat olivat heti selvästi vauraampia. Ensimmäinen kala, joka  nousi n. 15 minuutin kalastamisen jälkeen, oli jo 5.3 kg. Pari heittoa kalan vapauttamisen jälkeen siiman päässä potkutteli arviolta 7-8 kg:n kala mutta sepä ei pysynyt aivan loppuun asti koukussa.

Tästä päivä jatkui kiivaan perhojen vaihtelun ja paikkojen hakemisen merkeissä. Löysinkin toimivan yhdistelmän ja kalaa nousi hetken aikaa varsin mukavaa tahtia. Pieniä pulikoita ja oli aika siirtyä toisaalle sekä pitää tauko.

Päivän kääntyessä iltapäivälle ja ottiperhon löydyttyä oli kalastus varsin leppoisaa. Käytin renkaassa 4.5 kg:n hauen ja kasan pienempiä. Mutta siinä vaiheessa, kun eräs pieni lahti oli jo hyvin pommitettu, päätin siirtyä takaisin alueelle, josta aamulla olin isomman kalan karkuuttanut.

Kyseinen paikka oli kuitenkin tällä kertaa 'tyhjä'. Viereisen kaislikon keskeltä irtosi kuitenkin ensin pienempi kala. Tästä pari heittoa ja pinnassa posahti oikein kunnolla. Hieman järeämpi kala oli ottanut perhon. Vedin kalan maltilla ulos ruohojen keskeltä ja ohjasin renkaan maihin, jossa väsyttelin loppuun 'mötkön'.


Vaaka heilahtikin omiin ennätyslukemiin ja entinen reilu 8 kg:n tilastomerkintä siirtyi historian kirjoihin. Digitaalilukema näytti nimittäin 9.3 kg, joten oli  aika ottaa oikeinkalakuva. Paikalle oli pelmahtanut ohikulkija ihmettelemään kalaa, joten tyrkkäsin Gopron miehelle. Sen verran tutisevat kädet oli kuitenkin kuvaajalla, että hämärtyvässä illassa ei kovinkaan kummoista kuvaa tullut. Mutta kyllä tuosta juuri ja juuri kalan erottaa...






Monday, November 5, 2012

Kylpytakkikostaja (merellä tapahtuu)

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Takana on nyt useita kelluntarengaskeikkoja merelle. Yhteensä niitä lienee jo seitsemän (7). Mukana siis nuo edellisen blogikirjoituksen seikkailut. Aika monta reissua siis jo takana ja melkoinen kasa haukia. Ankkahaukitarinan jälkeen on noussut ainakin pari vitosen kalaa ja yksi kutonen. Pienempiä sitten sitäkin enemmän.

Parin viimeisen reissun aikana isommat kalat ovat olleet kuitenkin jossain piilossa. Olen käynyt heittämässä myös paikkoja, joista aikaisemmin on vauraampia kaloja tullut. Mutta ei enää. Tänäänkin isoin hauki oli vain kolmosen kala. Muutenkin syönti on ollut varsin vaisua. Näyttäisi, että vesi on ollut laskusuunnassa joten ehkäpä siinä yksi selitys.

Koska nuo ison kalan paikat ovat olleet 'tyhjiä', niin tänään ajattelin käydä korkkaamassa itselleni uusia alueita. Ennakkotyötä olin tehnyt karttojen ja ilmakuvien avulla. Paikka, jonka olin valinnut, näytti ainakin päällisin puolin erinomaiselta ja sinne varhain aamulla suunnistin.

Koska lähistöllä oli mökkejä kuten jokaisessa muussakin kolkassa Suomenlahtea, niin jätin auton reilun matkan päähän rannasta. En vielä vaihtanut kalastusvermeitä päälle vaan kävin katsomassa josko rannasta pääsisi vesille. Vapaata rantaa ko. paikassa oli kuitenkin useita satoja metrejä. Ei siis mökkejä...

Originaaliphoto by T.Pällo

Kävelin pientä tietä myöden kun jostain mäeltä alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Pusikosta loikkasi mies kylpytakissa ja kumisaappaissa. Hän lähti juoksemaan perääni.

OUUUHH OUUUUH (ja jotain epämääräistä möngerrystä ruotsiksi)

minä : 'Mitä? Häh?'

kylpytakkimies : 'OUUUH OUUUUH'

minä : 'Siis mitä?'

kylpytakkimies : 'OUUUH. Mitä sinä täällä teet?

minä : 'Olen kalaan menossa. Kävin katsomassa jos pääsisin veteen tuolta rannalta.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? kuka olet?'

minä : 'Kalaan olen menossa.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? Kuka olet?' (ääni nousee lähinnä huudoksi!)

minä : 'Kalamies. Olen menossa kalastamaan haukia.'

kylpytakkimies : (ja vielä kerran) 'Kuka olet?'

Kylpytakkimies : (huutaa) 'SINÄ ET TÄÄLLÄ KALASTA!!!' (muminaa)

Tässä vaiheessa käännyn pois ja sanon miehelle perään : 'hyvää huomenta sullekin'



Että tälläistä tänään. Ja en todellakaan ollut lähelläkään kenenkään tonttia. Paikalla oli mökeistä vapaata rantaa useita satoja metrejä. Mutta pienestä tuntuvat muutenkin nämä ranta-asukit hermostuvan. Ehkä pelko katoavista kaloista niin on niiiiiiiiiiiin suuri!

Päivän aikana mietin itsekseni, että kuinka suuri ero on sisäsuomen ihmisten ja näiden rantaruotsalaisten välillä. Rannikolla tulet varsin usein ajetuksi pois kalavesillä kun taas hieman pohjoisempana olen saanut useita kahvikutsuja tuntemattomilta ihmisiltä sekä kerran jopa lämpimän sauna. Siis ennestään tuntemattomilta ihmisiltä!


Hyvää kalastusaikaa meni hukkaan tuon episodin takia. Otin käyttöön suunnitelma B:n ja vaihdoin maisemaa. Ehdin käymään pari haukipaikkaa läpi ja muutaman kalankin onnistuin saamaan. Mutta koska isommat kalat olivat hukassa, niin hyppäsin autoon ja vaihdoin taimenvesille.

Olin nääs sitonut viikolla muutaman uuden mertsariperhon ja olin ne myös napannut mukaani. Tehokasta peliaikaa oli tosin vain pari tuntia ennen pimeän tuloa. Päätin kuitenkin kalastaa melkein pimeään asti ja se todellakin kannatti. Hämärän jos laskeuduttua onnistuin nimittäin jallittamaan matalasta rantavedestä syksyn ensimmäisen meritaimeneni. Kala ei ollut järin suuri mutta taimen kuitenkin. Tuo 'nippanappa' 40 cm kala sai vapautensa varsin nopeasti.








Tuesday, October 16, 2012

Ankkahaukea

Pitkän 'kuivan' tai siis kalastamattoman kauden jälkeen olen vihdoin saanut kaivettua kellurenkaan naftaliinistä. Ja pari reissuakin on jo takana. Haukivesillä on siis tullut käytyä ja sanoisinko, että ihan kohtalaisella menestyksellä.



Ennen reissua tuli väänneltyä jo melkoinen kasa uusia isoja perhoja haukien herkuiksi. Epoksi on muuten tullut vaihdettua hyvin pitkälti UV-liimaan. Oikein näppärä keksintö haukiperhoja varten...

Ensimmäinen reissu oli vielä jotakuinkin vaatimaton, sillä renkaan vierellä ei tullut käytettyä kuin muutama hauki. Näistä isoin sentään rapsakka kolmikiloinen. No, ehkä kelikään tuolla reissulla ei ollut paras mahdollinen, sillä rengaspaikat olivat hyvin vähissä kovan tuulen takia.

kuva : T.Pällo

Toisella reissulla sitten oli jo huomattavasti tyynempää mutta vesisade hieman haittasi viihtyvyyttä. Kaloja se ei sen sijaan haitannut, sillä vesisateen aikana tulivat myös parhaat kalat. Sama pieni poukama antoi parissa kymmenessä minuutissa 3-5-7 kg kalat. Ei yhtään paha.


Ja tästä sitten takaisin kartan ääreen ja uusia haukivesiä hakemaan...




Friday, October 5, 2012

Syksyn taimenet

Syksyn toinen kuvausreissu piti sisällään lähinnä videokuvausta. Toki perinteisiäkin kuvia otin mutta nyt keskityin hieman enemmän kuvaamaan elävää kuvaa.


Vesi oli parissa päivässä laskenut mukavasti ja hieman kirkastunutkin. Kaloja löytyi taas tutuista paikoista ja tutuista puuhista. Helpotti siis huomattavasti kuvaamista.

Kuvasin myös GoProlla vedenalaista kuvaa mutta vesi oli aivan liian sameaa, jotta kalat olisivat kuvissa näkyneet. Huolimatta siitä, että pariin otteeseen pyörivät kylki aivan kamerassa kiinni. Tosin kamera vedessä sai kalat käyttäytymään selvästi säikymmin.

Tänään on taas vettä heittänyt taivaalta oikein urakalla, joten se tietää samalla parin päivän stoppia purokuville. Toivotaan sateettomia kelejä ensi viikoksi, jotta uutta materiaalia syntyisi. Purokierrokset jatkuvat...

Tässä vielä tuo video eiliseltä :



Tuesday, October 2, 2012

Taas se aika vuodesta...

...Kun itse kalastaminen on hieman taka-alalla ja on aika puuhastella muuta. Tai itseasiassa alkaisi olemaan se aika vuodesta, kun kohteeksi pitäisi ottaa haukikaislikot ja mertsarikivikot. Niidenkin aika on hyvin lähellä.


Mutta juuri nyt näyttäisi olevan taas se aika käsillä, kun lohikalat aloittavat kutupuuhastelut oikein tosi tarkoituksella. Se myös tarkoittaa sitä, että on aika hiippailla kameran kanssa purovesillä kuvaamassa varsinkin taimenten puuhastelua. Tietysti siinä sivussa tulee myös törmättyä puronieriöiden kutupuuhasteluihin.

Tänä syksynä kuvaaminen tulee kuitenkin olemaan varmasti erittäin haastavaa. Viime aikoina on satanut runsaasti ja tämä on johtanut vesien nousemiseen ja samentumiseen. Tänäänkin toinen paikka, jossa vierailin, oli täysin kuvauskelvoton. Vettä oli niin törkeästi, että en päässyt lähellekään jokiuomaa. Ja lisäksi kutusoraikon päällä huilasi varmasti enemmän kuin metri kuravelliä.


Onneksi eräs tuttu soraikko 'toimi' tälläkin veden korkeudella. Löysin nimittäin pienen pätkän jossa kuvaaminen jopa onnistui jotenkin. Ja muutaman kuvankin onnistuin räppäämään pitkällisen kyttäilyn jälkeen. Toivottavasti olisi muutama päivä taukoa sateesta, jotta vesi kääntyisi hieman laskuun. Silloin mahdollisuudet hyviin kuviin paranisivat huomattavasti. Ja ei haittaisi vaikka valoisia päiviäkin riittäisi. Valoa kun tarvitaan noiden kuvien ottamiseen...





Saturday, September 8, 2012

Tainionvirran pieni taimen

Melkein ensimmäinen havainto joelle saavuttuani oli tämä pienen pieni rantavedessä uiskenteleva taimenen poikanen. Kokoa sillä taisi olla peräti viiden sentin verran. Elämänsä alkutaipaleella oleva pieni kalanpoikanen siis. Toivottavasti kasvaa isoksi ja voimakkaaksi.


Mutkia on vain matkallaan erittäin paljon. Vihollisia ja vaaroja. Ihme, että on edes syntynyt maailmaan tuossa turveliejuisessa vedessä. Ehkä toivoa joella siis on. Tai siis taimenien siellä syntyä.

Vielä kun alueen kalastus- ja istutuspolitiikka suosisi lajia enemmän. Kirjolohet siellä tämänkin pienokaisen naapurissa polskivat. Niitä on joki ollut viime vuosina täynnä. Isoja lähinnä. Yllätyksesi olen nyt loppukesän aikana perhooni tartuttanut myös kirjolohen, joka oli kooltaan tämän pienen taimenen kokoinen. Siis vain muutaman sentin mittainen kirjolohi. Pinturiin haksahti ja salakaksi sitä ensiksi onnistuin pitämään. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti sen pikkuruiseksi sateenkaareksi.

Tainiovirran peruskokoinen kirjolohi

Kalojen kolkkausprosentti on Tainionvirralla jotain aivan uskomatonta. Kuluneen kesän aikana en ole kenenkään nähnyt vapauttavan ensimmäistäkään mitallista kalaa (kavereitani en laske tähän listaan). Oli se sitten ollut kirjolohi, taimen tai harjus. Yllättäen juuri isommat harjukset ovat taas jälleen kerran olleet kateissa. Pussiin ovat kai nekin päätyneet. Kunpa edes näin lähestyvän rauhoitusajan kynnyksellä taimenia säästeltäisiin enemmän. Tottakai suurinosa on vastaistutettuja mutta saaliiksi päätyy tietenkin hieman pidemmänkin elinkaaren joessa nähneitä.

Rauhoituksen alkamiseen on enää muutama päivä aikaa. Kalojen kutukäyttäytyminen on kuitenkin alkanut, sillä näin jo eräällä soraikoilla ensimmäiset nahistelevat kalat. Kuopan kaivuutakin jo harjoittelivat kylkeä näyttämällä.

Monday, August 20, 2012

Sodankäynti kiivaimmillaan

Viimeisiä henkäyksiä viedään tämän hetkisestä kesälomasta. Liikkeellä oltiin siis asenteella 'vielä kerran pojat'. Tai siis olin. Yksin kävin viettämässä iltapäivää eräällä lähijoella. Mukana vain vapa, kela, jokunen perho ja makkarapaketti kera juoman. Eli siis kaikinpuolin semmoinen rauhallinen kalastussessio. No, oli mulla kamerakin tietty...


Rauhallista kalastussessiota tietysti häiritsi hieman pusikosta kuulunut haulikon paukahtelu. Vesilintujen metsästys alkoi tänään ja sen kyllä huomasi. Sodankäynti oli varsin kiivasta ja todennäköisesti henkiä siellä menetettiin. Ei tainut kuitenkaan lintukoira olla se kaveri, joka hiipi huomaamatta seläntaakseni ja aloitti metrin päässä armottoman haukkumisen. Melkein vetelät livahtivat pöksyyn...

Olipa muuten täälläkin pusikko pullollaan matopurkkia ja matopurkkimiehen jättämiä ohrajuoman hylsyjä. Ihmekös tuo kun kalatkin hieman hiljaisempina ovat. Tai oli siellä sentään jokunen harjuksen ja taimenenpenikka säästynyt. Sääli tätä kalastuskulttuuria...


Nyt on muuten syksyn karsintapaikatkin jaettu. Allekirjoittanutkin jaksoi kuin jaksoikin rustata hakemuksen näihin kekkereihin. Kesän karsinnat kun jätin suosiolla väliin ja keskityin lähinnä metsässä juoksemiseen. Syksyllä kun suunnistuskalenteri näyttää isompia aukkoja, niin viitsin perholla kilpailumielessä jälleen kerran kalastaa. Voi tosin olla tuo ote hieman järvikalastukseen kateissa, sillä pariin vuoteen en ole tainut istarijärvillä kalastaa. Ja paikat sain muuten molempiin kisoihin, jonne oli hakenut eli Havulammella ja Risulammella nähdään...




Thursday, August 16, 2012

Väännetään rautalankaa

Kalastuskulttuurin kehityksestä Suomessa on menneen kesänä aikana kovasti keskusteltu perhokalastajien foorumilla. Mielestäni keskustelu pitäisi suunnata myös aivan jonnekin muualle ja nimenomaan sellaisten ihmisten tavoitettavaksi jotka eivät kalasta samanlaisella antaumuksella kuin vaikkapa perhokalastajat. Mikä se foorumi sitten olisikaan?
 

Eilisen kalareissulla taas huomasin kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, että joku asia on kielletty ja miksi se on kielletty. Tällä kertaa kyse oli ihan suomalaisten ihmisten muodostamasta seurueesta eli naapurin kalamiehille tällä kertaa ei tarvinnut asiaa selittää. Mato-ongella ja isolla purkillisella matoja olivat varustautuneet. Tiedä sitten oliko asia todellakin tietämättömyydestä vai vanhoista opituista asenteista kiinni mutta ainakaan kosken rannalla olleet kielto/opastetaulut eivät paljon auttaneet.

Selkeä mutta ei tarpeeksi
Kylttihässäkkä

Ehdottaisinkin siis, että tälläiset taulut ja opasteet tehtäisiin riittävän selviksi ja yksinkertaisiksi jokaisen ymmärtää. Esimerkkinä vaikkapa taulu1 : 'Mato-onginta kielletty' tai taulu2 ' Uistinkalastus kielletty'. Useimmiten kiellot ja ohjeet löytyvät (ehkä) joltain ilmoitustaululta pienellä präntillä A4-kokoiselta paperilta. Suomeksi. Tietenkin nämä kaikki pitäisi olla useammalla kielellä, sillä varsinkin itäisen ja eteläisen naapurimaan kansalaiset tunnetusti haluavat osata huonosti suomenkielisiä kieltoja.

Vandaalit
Kaikki tämä tietenkin maksaa. Ja maksumiehiäkin on tunnetusti hankala löytää. Luvanostajat maksavat luvassaan kalastuskunnan kiinteitäkin kuluja eli he nyt ainakin ovat maksumiehiä. Kiinni jääneet salakalastajat voisivat hyvinkin olla suuremmissa määriin maksajia jos heille saisi langettaa riittävän isot sakot maksettavaksi. Nykyiset rapsut luvattomasta kalastamisesta ovat vain naurettavan pieniä. Ja todennäköisesti ei näillä reppanoilla voisi moista laskuttaa sillä eihän kauppojen vartionnista kertyviä kulujakaa saa laskuttaa myymälävarkailta (anteeksi jos sanon heitä varkaiksi).

Ehkäpä taas turhaa parran päristelyä varsinkin tälläisessä blogissa jota tuskin satunnainen matosankari lukee. Kunhan vain huomioitani kirjoittelin... Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta ko. kalapaikassa kun törmään luvattomiin kalastajiin. Niistä kylteistä huolimatta! Ja ongelma on muuten maanlaajuinen eikä Sonnanjoen tapauksessa todellakaan pahimmista päästä. Vaikkapa Vantaanjoen osalta tilanne luvattoman kalastuksen suhteen on jopa häkellyttävän huono!


Kävin kuitenkin myös kalassa enkä pelkästään ihmettelemässä kylttejä tai matoporukkaa. Keskitin kalastukseni lähinnä iltapäivän kirkkaimpaan ja lämpöisimpään hetkeen. Tällöin on mitä nautinnollisinta olla joella vaikka isommat kalat eivät yleensä pääse häiritsemään. Sain kuitenkin jonkun paremmankin kalan näyttäytymään mutta tällä kertaa eivät ihan ylös asti tulleet.

Illan suussa kävi muuten melkoinen pörinä Myllyn parkkipaikalla. Lentomuuraiset innostuivat parveilemaan oikein huolella. Joen puolella en ainuttakaan nähnyt, joten tuskinpa niistä tällä kertaa kalojen ravinnoksi oli. Pientä vesiperhosta sen sijaan pörräsi veden äärellä oikein mukavasti.







Wednesday, August 8, 2012

Melkein kuin syksy Nukarilla

Norjan reissusta onkin vierähtänyt hetki ja tämä hetki on mennyt täysin kalastamatta. Aika pitkä tauko näin kesäolosuhteissa. Tai melkein syksyksi tuo on vaihtunut, sillä tänään  keltaisia lehtiä lipui joessa ja vettä ripeksi ihan kuin syksyllä. Tämän kruunasi vielä kolkko pohjoisen puoleinen tuuli. Vesikin tuntui jo viilenneeltä kahluuhousujen läpi.


Parille koskenniskalle oli ilmestynyt uusia kutusoraikkoja tulevia kutukarkeloita odottamaan. Virhon nettisivuilta löysinkin asiasta juttua ja kuvia. Iso kumarrus kunnostusporukalle! Toivottavasti tänä syksynä kalamiehet oikeasti kunnioittavat kahluukieltoja ja eivät rymistele näillä helposti kahlattavilla soraikoilla. Viime syksynähän bongasin useammankin sankarin kahluukiellon aikaan joesta.

Oli muuten porukkaa joella! Esimerkiksi Lemmensillan alueella ukkoja jäpitti muutaman metrin välein. Hieman ahdisti pitkästä aikaa kalastella tälläisessä ruuhkassa. Tahtoo takaisin pohjoisen erämaihin! Tosin erilaisella istutuspolitiikalla ruuhkia saisi puretuksi mutta onhan se helppo tiputtaa kalat tankkiauton putkesta yhteen paikkaan. Kalojen levittely tasaisesti pitkin jokivartta olisi huomattavasti parempi vaihtoehto. Tähän tietysti tarvitsisi 'työvoimaa' hoitamaan homman.





Sunday, July 22, 2012

Kesäkiertueella, osa 2 (Finnmark)

Nyt on takana armoton putki hc-kalastusta pohjoisen vesillä. Varsin kova saldo reissusta, mm. 3300 kilometriä, 8 jokea, 2 järveä, iso kasa kaloja, miljardi nähtyä mäkäräistä (ja satoja niiden puremia kropassa) ja yön timppojen ihmettelyä Altassa.



Reissu piti sisällään erittäin monipuolisesti eri kalojen ja paikkojen kalastusta. Hieman harmitti, että henk.kohtaisesti raudut jäivät saamatta vaikka kiinni kyllä oli. Pxi hoiti tämän lajin ja veti jonkun sintin ylöskin asti. Muuten vedeltiin melkoinen määrä harjuksia, taimenia, siikoja,  ahvenia, haukia ja pari lohtakin.


 
  
Kalojen lisäksi todellakin jäi päälimmäiseksi mieleen vertaimevien kaverien hurja läsnäolo. Itikat vielä jotenkin kesti ja niitä pystyi hieman häätämään myrkyillä sekä peittävällä vaatetuksella. Mäkäräiset olivat sen sijaan hurjia, koska vähät välittävät myrkyistä ja tunkevat vaatteiden alle. Kropasta löytyikin jo parin kalapäivän jälkeen satoja mäkäräisten puremajälkiä. Jos pidit teltan ovea raolla parin sekunnin ajan, niin sisälle oli jo painellut n. 1000 ötökkää. Ennen nukkumista oli siis melkoinen savotta nirhiä ne kaikki.

 
Suurin osa reissusta käytettiin taimenten ja harjusten jallittamiseen, mutta pienen piston teimme myös lohijoelle. Lopulta kalastimme vain yhden luvan, sillä pohjoisesta työnti juuri kylmän säärintaman ja se pisti kalojen suut suppuun. Vain sukset puuttuivat. Lunta kyllä oli...



Tarinaa olisi ehkä paljonkin mutta tällä kertaa kuvat saavat taas kertoa enemmän. Olo on vielä varsin väsynyt, sillä paluumatka toteutettiin yötä vasten ajamalla. Tästä sitten kohti seuraavaa kiertuetta tai ehkäpä ensin vain yksittäistä kalastusreissua. Pahimmat poltot ovat ainakin hetken syrjässä.








Monday, July 9, 2012

Kesäkiertueella, osa 1

Menneellä viikolla tuli tehtyä 'pieni' kiertue K-suomen suunnalla. Kalastustakin toki kuului ohjelmaan, kuten osata voi odottaa. Ensimmäisenä stoppina oli Kermankoski ja sen jälkeen ohjelma oli enemmän kuin avoin. Tarkoitus oli käydä siellä missä fiilis tuntui oikealta tai vaihtoehtoisesti jos lupia oli saatavilla (koskikohteiden tapauksessa tietty).


Kermalla oli tietenkin vettä runsaasti, kuten PK.nettikin on jo asiasta 'tiedottanut'. Ei sitä kuitenkaan liikaa ollut, sillä olihan koski lähes joka kolkasta jollain tavalla kalastettavissa. Uskallusta tietenkin tarvitsee kahlaamiseen, jotta jotkut paikat on tavoitettavissa.

Kerma tarjosi taas parastaan, sillä jotain isompaa kalaahan sieltä tavoiteltiin. Pientä silppua tuli runsaasti mutta onnellisten tähtien alla haavin myös 56 cm pirtsakan taimenen larva suunpielessään. Porukan muillekin jäsenille antoisia hetkiä.


Tästä erinäisten mutkien kautta päädyin sitten eräälle purolle kalalle. Keskipäivän auringon porottaessa löysin vain yhden n. 45 taimenen mutta sekin irtosi ennen haavia. Muuten erittäin hiljaista isompien kalojen osalta.


Puroreissua seuraavan päivän aloitin veneestä haukia kalastamalla perholla. Aloitus näyttikin erinomaiselta, sillä jo toisella heitolla nousi viiden metrin syvyisestä veden parin kilon haukipulikka. Helteinen sää sai hauet kuitenkin vain köllöttelemään heinäpuskien vieressä, sillä näin useamman kalan mutta mihinkään eivät suostuneet ottamaan. Isoin kaloista oli noin viisikiloinen mutta sekin hylkäsi perhoni hyvin rauhallisesti. 


Illaksi siirryin tästä paistelemaan makkaraa Kymönkosken suunnalle. Helle jatkui mutta jokunen pilvenhattara oli taivaalle eksynyt. Näytti hyvältä vaikka pinturikeliksi. Mutta kuten usein, niin tänäänkin helle oli tainut viedä ruokahalun kaloilta. Haavissa kävi toki iso kasa pienempää kalaa mutta isommat olivat kateissa. Lohdutuksena luvan viimeisellä tunnilla haavissa kävi kuitenkin n. 45 cm pinturiin haksahtanut taimen.


Koskireissua seuraavan päivän vietin lähes kokonaan veneessä haukia tavoitellen. Hiljaista kuitenkin piteli ja helle vei miehestäkin mehut. Tästä seurauksena parin päivän tauko kalastuksesta ja vasta paluumatkalla innostuin kalastamaan Tainionvirralla. Siellä vietinkin sitten oikein antoisan kolmituntisen session.

Nyt sitten valmistaudutaan uusiin seikkailuihin ja parannellaan reissun loppupuolella ärtynyttä selkää. Joko ankara kahlaaminen tai autossa istuminen kenties syynä?

 



Saturday, June 30, 2012

Hammonjoki29062012

Kuten joskus aikaisemminkin, niin olen käyttänyt Hammonjokea testauspaikkana erilaisten perho- tai tekniikkaviritysten testaamiseen. Osittain siksi, että kalatiheys on aivan jotain muuta kuin monessa muussa paikassa. Viime päivien aikana olen saanut jostain inspiraation ruveta  treenaamaan muutamia kisakalastajien suosimia kikkoja. Osa syynä voin tietty pitää Jeremy Lucasin kirjaa 'Tactical fly fishing', jota päädyin lukemaan uudestaan sekä ranskalaisten kilpaperhokalastajien netistä löytyviä kisavideoita. Ehkäpä erehdyn jossain vaiheessa uudestaan kilpailemaan ;)


Hieman näkyi Hammonkin veden värissä ja korkeudessa viime aikaiset sateet. Mutta se on vain hyvä, sillä vesi oli jokunen viikko sitten jopa hälyyttävän alhaalla. Ei siis haittaa vaikka sataisi vielä hieman enemmän. Joki tykkää ja hyttyset tykkää...

Ensimmäisen puolituntia kalastusajastani käytin noiden uusien viritysten testaamiseen. Tämän jälkeen siirryin kalastamaan puhtaasti pintureilla, sillä kalat olivat hyvin pinta-aktiivisia. Riitti kun viritti ohuet perukkeet ja matalalla kelluvat pinturit, niin tulos oli taattu. Onnistuinkin koukuttamaan kaikkia Hammonjoen 'jalompia' kaloja eli harjuksia, puronieriöitä, taimenia sekä kirjolohia.


Tuli myös taas nähtyä mitä puihin jääneet perhot saattavat saada aikaan. Samaan olen törmännyt varsinkin talitiasten kanssa, sillä erityisesti ne näyttävät olevat kiinnostuneen puissa roikkuvista perhoista. Osa linnuista yrittää syödä perhoja ja osa takertuu siivistä kiinni roikkuviin koukkuihin. Varsin ikävää mutta onneksi luonnonkiertokulku jatkuu ja tähänkin kuolleeseen lintuun olivat kärpäset jo munimassa. Ei aikaakaan kun raato on jo kadonnut.

Wednesday, June 27, 2012

Nukarinkosken nymfaaja edition V2012

Tänään tuli käytyä ensimmäistä kertaa Nukarilla tälle vuodelle. Vuosi sitten reissuja kertyi runsaammin, sillä silloin kalastin kausiluvalla. Tälle vuodelle en kausilupaa ole lunastanut vaan olen keskittänyt kalastuksen tällä kertaa muille koskille. Silti on tarkoitus jokunen kerta käydä heittämässä päiväluvilla.


Viime päivien sateet taitavat tällä hetkellä näkyä hieman veden värissä. Ja korkeudessa. Oletin nimittäin veden olevan aavistuksen kirkkaampaa kuin mitä se tänään oli. Ei se kuitenkaan mitenkään häiritsevän väristä ole. Eli ei mitään vaikutusta kalastukseen. Vettä on kuitenkin sen verran, että koskipaikat ovat kunnon koskipaikkoja.

Edellisistä istutuksista on ilmeisesti kulunut jo jonkin aikaa, sillä porukkaa ei ollut mitenkään häiritsevän paljon. Lisäksi kalojakaan ei ollut aivan samanlaisella tiheydellä mitä joskus on ollut. Kalojen eteen joutui hieman tekemään töitä, mikä on oikeastaan vain hyvä asia. Liian helpolla saadut kalat eivät oikeastaan tunnu miltään.


Ja pitkään piti hakeakin ennenkuin toimiva tekniikka ja perhot löytyivät. Aloitin tottakai varsin tutuilla seteillä ja ne toimivatkin pienemmille kaloille. Harjuksia ja pieniä taimenia nousi tämän tästä. Itse tavoittelen kuitenkin kirjolohia Nukarilla kalastessani. Nousukalat, vaikka niitä kyllä on, ovat sen verran harvassa että niitä en viitsi tavoitella. Huolimatta siitä, että tällekin vuodelle jokunen mertsari on Nukarista noussut.



Ensimmäisellä ylös asti saamallani (pari karkuutusta tätä ennen)  kirjolohella roikkui pätkä siimaa suun pielessä. Kaivelin pihdit taskusta ja väänsin pelkän koukun kalan kidasta. Tahnapetterit ovat taas olleet liikkeellä. Ja myöhemmin iltapäivän aikana keräilin ongenkohon rantapenkalta taskuuni. Se on sitä kalastuskulttuuria!

Saturday, June 23, 2012

Hyönteisten hyväksi käyttämä

Taas tuli käytyä ihmettelemässä pörriäisiä joella. Niitä riittää montaa eri merkkiä. Ja paljon. Tunnustan kuitenkin, että mukana oli myös kalavehkeet. Tottakai.

Vesiperhoshätsit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Linnutkin tämän ovat huomanneet, sillä lokit ja tiiratkin tuntuvat niitä kyttäävään enemmän kuin vahingoittuneita kaloja. Lisukkeenna linnuille tietenkin myös Vulgatoita. Pienemmät päikkärit taitavat jäädä noilta vauhtiveikoilta huomaamatta. Niitäkin on kuitenkin runsaasti.




Hyvin näytti olevan koskessa myös pikkukaloja. Nyt oli jo salakoitakin. Särkiä ja ahvenia kuitenkin enemmän. Hauskan näköisiä tummia 'pikkupalikoita' vilahteli ajoittain kovimpien koskikuohujen aaltojen harjalla. Pikkukalat olivat varsinaisessa vuoristoradassa. Tällä kertaa taimenet olivat kuitenkin selkeästi enemmän hyönteisten perään. Ainakin pienemmät taimenen penikat, sillä pinnasta näytti osa ruokailevan. Ja samalla hanakasti ottivat myös pinturiin. Hieman vauraammat kalat tavoitin kuitenkin pinnan alta. Hämärän tullen olisivat saattaneet nekin pintautua mutta lyhyt kalastusreissu ajoittui valoisaan aikaan.



Illan suussa joesta kömpiessäni huomasin joutuneeni hyväksi käytetyksi. Pienen pienet päikkärit olivat käyneet munimassa kahluuhousujen lahkeisiin. Osa oli vielä puntissa kiinni ja tositoimissa...