Edellisen mertsarireissun tein uusille itselleni tuntemattomille vesille länteen. Tällä kertaa oli vuoro palata tutuille vesille itään.
Ennen kuin edes näin merta tiesin, että säätiedotuksen lupaama heikko tuuli ei ollut toteutunut. Sen verran kova pauhu kävi metsän takana. Aallot olivat varsin reippaan kokoisia ja heiluttelivat kevyesti kahlaavaa kalamiestä. Päivän aika työnsi vielä taivaalta vettä kaikissa olomuodoissa. Kalapäivä päättyikin oikein upeaan lumisateeseen.
Kalatarinoita ei ole nytkään kerrottava. Eivät kiskoneet mertsarit siiman päässä. Tänäänkään...
Harri Hytönen - Perhokalastus
Harri Hytönen - Perhokalastus
Saturday, October 23, 2010
Wednesday, October 20, 2010
Sähkötystä seuraamassa
Maanantaina kävin seuraamassa sivusta Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho) sähkökalastusta eräällä pienellä etelä-suomalaisella purolla. Kamera oli tottakai mukana, joten tällä kertaa tuli jopa muutama 'kalakuvakin'. Näitähän en ole päässyt kalareissulla viime aikoina juurikaan ottamaan :)
Olen aikaisemminkin ollut sähkökalastuksissa mukana mm. Hammonjoella, joten sinänsä oli varsin tuttua puuhaa. Osallistumiseni on ollut ennenkin kameran takana häärimistä, joten itse sähkökalastukseen en ole osallistunut edes haavimiehenä.
Tällä kertaa 'saalis' oli hyvin taimenpitoinen, sillä mukana ei ollut kuin muutama simppu ja joku pieni hauen penikka. Vesi oli sen verran kylmää (1.7 C), että pikkukalat olivat siirtyneet pois koskipaikoista. Myös taimenilla oli selvästi havaittavissa suvantojen puolelle siirtymistä. Tosin soraikkojen tuntumassa kaloja oli mutta isommat onnistuivat kiertämään sähköttäjät.
Olen aikaisemminkin ollut sähkökalastuksissa mukana mm. Hammonjoella, joten sinänsä oli varsin tuttua puuhaa. Osallistumiseni on ollut ennenkin kameran takana häärimistä, joten itse sähkökalastukseen en ole osallistunut edes haavimiehenä.
Tällä kertaa 'saalis' oli hyvin taimenpitoinen, sillä mukana ei ollut kuin muutama simppu ja joku pieni hauen penikka. Vesi oli sen verran kylmää (1.7 C), että pikkukalat olivat siirtyneet pois koskipaikoista. Myös taimenilla oli selvästi havaittavissa suvantojen puolelle siirtymistä. Tosin soraikkojen tuntumassa kaloja oli mutta isommat onnistuivat kiertämään sähköttäjät.
Wednesday, October 13, 2010
Kolme päivää, kolme puroa
Menneinä kolmena päivänä olen jokaisena onnistunut käväisemään purolla tarkkailemassa tilannetta. Kutukaloja siis olen vieläkin jahdannut kuvien toivossa. Kelit ainakin ovat suosineet, sillä vesi on pysynyt edelleenkin kirkkaana. Tosin veden vähyys on myös yksi vaikeuttava tekijä.
Kalat vain tuntuvat olevan tänä syksynä tiukassa. Tänään kuitenkin kameran edessä kävi kolme pienehköä taimenta, jotka olivat jo aloittaneet 'kinastelun' ihan noin esileikkinä. Yhtään kuvaa en kuitenkaan saanut, sillä kalat asettuivat valon kannalta mahdollisimman huonoon paikkaan.
Lähipäiville on luvattu sadetta, joten kuvausolosuhteet todennäköisesti menevät huonompaan suuntaan. Kaloille nousevan veden olettaisin kuitenkin olevan kutupuuhien lähtölaukaus.
Kalat vain tuntuvat olevan tänä syksynä tiukassa. Tänään kuitenkin kameran edessä kävi kolme pienehköä taimenta, jotka olivat jo aloittaneet 'kinastelun' ihan noin esileikkinä. Yhtään kuvaa en kuitenkaan saanut, sillä kalat asettuivat valon kannalta mahdollisimman huonoon paikkaan.
Lähipäiville on luvattu sadetta, joten kuvausolosuhteet todennäköisesti menevät huonompaan suuntaan. Kaloille nousevan veden olettaisin kuitenkin olevan kutupuuhien lähtölaukaus.
Saturday, October 9, 2010
Hirvivaara
Oli taas aika suunnata auton nokka kohti etelää. Menomatkalla onnistuin jo näkemään neljä hirveä tien vieressä. Näistä ensimmäisten kohtaaminen sattui moottoritiellä, jossa kaksi hirveä pamppaili hirviaitojen sisäpuolella. Onnistuin kuitenkin nämä 'kaverit' väistämään. Moottoritien jo päätyttyä näin vielä pari hirveä lisää. Itseasiassa menomatkalla odotin näkeväni lähinnä peuroja. Niitä näkyi vasta paluumatkalla, jolla bongasin kolme valkohäntäpeuraa (siis valkohäntäkauriita jos tarkkoja ollaan) ja yhden metsäkauriin.
Auton nokka osoitti siis kohti Suomenlahtea, sillä syksyn ensimmäinen mertsariretki oli tosiasia. Tällä kertaa onnistuin jättämään kotiin vahvemmat perukesiimat. Ei mitään uutta, sillä aina kauden ensimmäisellä retkellä jotain jää kotiin. Yleensä kotiin jätetty esine on ollut siimakori mutta tällä kertaa se oli mukana.
Tänään päätin lähteä tutkimaan itselleni aivan uutta aluetta. Tiesin tosin, että näiltä alueilta muut ovat taimenia tavoittaneet mutta itselleni tämä paikka oli uusi kokemus. Hienoa paikkaa ja erittäin helposti saavutettavissa.
Mutta aivan kuten usein aikaisemminkin, niin tämä ensimmäinen reissu oli tyhjän pyytämistä. Omat mertsaritapahtumat ovatkin olleet lähinnä loppuvuodesta. Tästä se kuitenkin alkaa...
Iltahämärän jos laskeutuessa palailin pientä metsäpolkua takaisin autolle. Ohitin pienen kesämökin reilun matkan päästä. Paikalla oli varoitus koirasta mutta mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa pimeän metsän siimekseen. Yllättäen takaa kuului epämääräistä ryminää. Iso dobermanni rymisteli sieltä valkoiset hampaat vilkkuen aivan lähituntumalle. Onneksi sieltä mökiltä kuului kuitenkin käsky, mikä pysäytti otuksen hetkeä ennen kuin se tavoitti kinttuni.
Auton nokka osoitti siis kohti Suomenlahtea, sillä syksyn ensimmäinen mertsariretki oli tosiasia. Tällä kertaa onnistuin jättämään kotiin vahvemmat perukesiimat. Ei mitään uutta, sillä aina kauden ensimmäisellä retkellä jotain jää kotiin. Yleensä kotiin jätetty esine on ollut siimakori mutta tällä kertaa se oli mukana.
Tänään päätin lähteä tutkimaan itselleni aivan uutta aluetta. Tiesin tosin, että näiltä alueilta muut ovat taimenia tavoittaneet mutta itselleni tämä paikka oli uusi kokemus. Hienoa paikkaa ja erittäin helposti saavutettavissa.
Mutta aivan kuten usein aikaisemminkin, niin tämä ensimmäinen reissu oli tyhjän pyytämistä. Omat mertsaritapahtumat ovatkin olleet lähinnä loppuvuodesta. Tästä se kuitenkin alkaa...
Iltahämärän jos laskeutuessa palailin pientä metsäpolkua takaisin autolle. Ohitin pienen kesämökin reilun matkan päästä. Paikalla oli varoitus koirasta mutta mitään ei näkynyt. Jatkoin matkaa pimeän metsän siimekseen. Yllättäen takaa kuului epämääräistä ryminää. Iso dobermanni rymisteli sieltä valkoiset hampaat vilkkuen aivan lähituntumalle. Onneksi sieltä mökiltä kuului kuitenkin käsky, mikä pysäytti otuksen hetkeä ennen kuin se tavoitti kinttuni.
Tuesday, October 5, 2010
Ei ihan vielä(kään)
Tuli tuossa menneenä viikonloppuna tutkittua omaa blogia ja vanhoja puro/kutukuvia menneiltä vuosilta. Taimenten kutupuuhat ovat näyttäneet käynnistyvän näin lokakuun alkupuolella, joten oli taas aika poiketa eräällä purolla tarkkailupuuhissa.
Vanhat purokuvat
Vanhat taimenkuvat
Vanhat nieriäkuvat
Vesi oli tällä kertaa erittäin alhaalla ja kirkasta. Pari aikaisempien vuosien 'suosittua' soraikkoa oli nyt kokonaan kuivilla. Muutenkin sorapaikkojen kohdalla vettä oli erittäin vähän. Ehkäpä juuri tämän takia kaloista ei näkynyt vielä vilaustakaan. Ei edes suvantopaikoissa. Tilanne voi kuitenkin muuttua hetkessä, joten juuri nyt pitäisi tarkkailua suorittaa lähes päivittäin. Siis jos uusia kuvia mielii saada.
Vanhat purokuvat
Vanhat taimenkuvat
Vanhat nieriäkuvat
Vesi oli tällä kertaa erittäin alhaalla ja kirkasta. Pari aikaisempien vuosien 'suosittua' soraikkoa oli nyt kokonaan kuivilla. Muutenkin sorapaikkojen kohdalla vettä oli erittäin vähän. Ehkäpä juuri tämän takia kaloista ei näkynyt vielä vilaustakaan. Ei edes suvantopaikoissa. Tilanne voi kuitenkin muuttua hetkessä, joten juuri nyt pitäisi tarkkailua suorittaa lähes päivittäin. Siis jos uusia kuvia mielii saada.
Subscribe to:
Posts (Atom)