Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Wednesday, October 30, 2019

Taas merellä

Viikonloppuna piti käydä taas nopeasti pyörähtämässä merellä. Lähtö aamusta hieman viivästyi, niin eipä tuosta päivästä tullut aivan täyspitkää kalastuspäivää. Toisaalta ei haitannut, sillä keli ei ollut todellakaan mikään erityisen nautittava. Rantaan päästyäni keli oli vielä tyyni ja leppoisa mutta lopulta aivan kaikkea muuta.

Heti renkaan vesille saatuani alkoi vesisade. Vielä oli kohtuullisen tyyntä mutta sekin ehti muuttua kun sain potkuteltua vähänkin kauemmaksi lähtörannasta. Jo heti ensimmäisistä kalatapahtumista huomasi, että kalat olivat varsin varovaisella otilla. Yllättävää kyllä, sillä vesi oli samentunut edellisestä kerrasta eikä kalat yleensä ole olleet kovinkaan nirsoja tuolla tuon värisellä vedellä. Kirkkaammalla ehkä vähän varovaisempia.

No, tapahtumia sentään oli eli ihan kaivossa ei tarvinnut onkia. Isommat kalat jäivät tällä kertaa saamatta mutta ihan kivaa oli. Kivaa, vaikka lopulta keli äityi aika karseaksi. Lunta ja tuulta riitti. Hyvin kostea tunnelma oli lopulta renkaasta rannalle kömmittyäni.

Juuri nyt tekstiä kirjoittaessa on kunnolla pakkasta mutta keli näyttäisi taas pian lauhtuvan. Eiköhän tämäkin haukikausi jatku vielä...



Wednesday, October 9, 2019

Meritaimenet kutupuuhissa Vantaanjoella

Kävin tuossa ihmettelemässä myös Vantaanjoen kutevia kaloja. Vesi oli joessa sopivan alhaalla ja kirkasta, joten kalojen tarkkailu onnistui oikein mainiosti. Varsin kookkaita meritaimenia olikin bongattavissa useammassakin paikassa. Enemmänkin niitä olisi varmasti löytynyt, jos aikataulu olisi antanut myöden olla hieman pidempään paikanpäällä.


Kutevat kalat selkeästi kiinostavat, sillä paikalla oli joku muukin bongari. Ja onhan heitä joella ollut ennenkin. Hyvä niin, sillä samalla on myös valvonta kunnossa eikä salakalastajat pääse "rokottamaan" hienoja kaloja.

Mulahtipa tuolla vielä jokunen kirjolohinkin, joten on niitäkin säästynyt kalastajien jäljiltä. Hieman alkoi jo heittokäsikin vipattamaan, sillä joellahan en ole hetkeen missään kalastanut. Paitsi haukea.

Tuossa taas hieman videota aiheesta :



Monday, October 7, 2019

Taimenet kutevat juuri nyt

Tuli tuossa pyörähdettyä eräällä purolla ihmettelemässä taas kututaimenia ja räpsimässä vähän kuvaa. Vesi oli yllättäen aika alhaalla vaikka viime aikoina on tullut jokunen ihan kunnon sadekuurokin. Eräällä lähijoella oli jokunen päivä sitten oikeastaan kunnon tulva ja vesi täyttä kuraa. Tällä purolla oli toisin.


Maisema oli toki jo muuten aika syksyinen. Keltaisia lehtiä oli tullut puusta alas runsaasti ja itse purokin oli paikoitellen lehtien peittämä. Vähäisestä vedestä huolimatta kaloja näkyi yllättävän hyvin. Kollit hyvin pitkälti ajelivat toisiaan takaa mutta olipa siellä pari naarastakin jo ruopimassa soraa. Toiminnot ovat siis jo käynnissä.

Kävin muuten eilen pommittamassa virpalla haukia. Joskus tuo kalastus on helppoa, sillä tein oman virpparekordini reissun toisella heitolla. En ole siis virvelivehkeillä juurikaan viimeiseen 30 vuoteen kalastanut, joten aika erikoistahan tämä. Jostain syystä aloin keväällä haalimaan isoja syöttejä eli isoja shadeja juurikin haukia ajatellen. No, hankin ehkä turhan paljon myös muita jigejä ahvenia ja kuhia varten. Nyt siis mätkin isoa shadia ja 107 cm krokotiili hyväksyi sen välittömästi kalaretken alussa. En punnanut kalaa mutta kai sinne 8 kg:n pintaan painui. Ei huono.





Friday, October 4, 2019

Haukihommissa merellä

Edellisen tekstin jälkeen on tullut taas kalastettua aika monipuolisesti. Siikaa järvellä renkaasta, kilpaperhokalastusta Julkujärvellä ja nyt taas sitten pari reissua jo takana haukea kalastaen kelluntarenkaasta. Tänään tekstiä kirjoittaessa on pelottavan kylmä päivä eli toivotaan ettei ainakaan talvea pukkaisi ihan vielä hetkeen. Mielelläni jatkaisin näitä syksyisiä kalareissuja.

Julkujärven kisa oli muuten taas odotetun vaikea, kuten usein syksyiset lampikisat. Kalaa ei noussut suokuokalla ja erot siten varsin pieniä. Oman kisan tuhosi totaalisesti viimeisen jakson blänkki. Muutenkin tuolta jaksolta en saanut edes yhden yhtä tapahtumaa. Ja pullalohien pyynti muka helppoa..not!

Eilen oli sitten taas suunnattava hetkeksi merelle heittämään haukea renkaasta. Kyseessä oli varsin lyhyt pisto, sillä en ehtinyt vesille kuin vasta iltapäivästä. Mutta olihan se mentävä kun oli mahdollisuus.

Matkalla kävin vielä hakemassa Motonetistä uuden digivaa'an, sillä edellinen oli heikkoa tekoa eikä kestänyt vettä. Jotenkin oli sellainen tunne, että sille alkoi olemaan jo tarvetta. Aika vähän tulee kaloja itseasiasa punnittua mutta aina välillä on mukava tarkistaa jonkun isomman mörssärin paino. Joka syksy aina joku kala päätyy sitten punnittavaksi...


Merivesi oli yllättävän hyvällä korkeudella. Se tietää aina hyvää kalantuloa ajatellen, sillä suurimman osan isommasta kaloistani olen saanut suht korkealla vedellä. Lisäksi sää oli sopivan tuulinen ja hieman sateinenkin. Tai oikeastaan sää oli lopulta liiankin tuulinen, sillä jouduin kalastamaan melko pienellä alueella. Isomman selän puolelle ei ollut mitään asiaa, sillä semmoista vaahtopäätä siellä pukkasi.

Mutta mitäpä sitä merta edemmäksi kalalle. Edes merellä. Heti lähtörannasta, ehkä 20 metriä autolta, löytyi heti jo syksyn paras kala. Oli muuten ensimmäinen isompi juuri tuosta poukamasta. Tavallisesti siitä on löytynyt vain pulikoita, joten tämä oli varsin mieluisa yllätys. Kutosen kala sentään joskus tullut 150 metrin päästä tuosta ja sitten isompia sieltä ison selän puolelta. Hyvä startti siis tälle syksylle.

Tuossa myös vielä pieni pätkä "videoraporttina"....



Monday, September 9, 2019

Parina päivänä renkailemassa

Nyt kun iso osa jokivesistä on rauhoitettuna, niin on hyvä keskittyä vaikka kalastamaan järvillä. Onhan syksy muutenkin vesien viilenemisen johdosta erinomaista aikaa kalastaa seisovassa vedessä.

Perjantain illan pistoksi päätin lähteä kelluntarenkaalla tavoittelemaan siikaa. Samalla tuli jo oikein tehtyä lupaus, että tänään syödään savusiikaa. Aika kovia lupauksia, sillä yleensä juuri nämä kalareissut menevät totaalisen pieleen. Lisäksi parilla edellisellä reissulla kalat olivat olleet kateissa. Ellei sitten lasketa kaloiksi sormenmittaisia ahvenia.


Päivän sää oli ollut aika epävakainen eli ei ihan parhaat lähtökohdat siikojen jallittamiseen. Ukkonen oli paukahdellut oikein voimalla. Onneksi keli oli iltaa kohden parantumassa eli pieniä toiveita oli. Lopulta järvi heittäytyikin oikein tyyneksi ja jopa pintakäyntejä alkoi näkymään. Joku buzzeriloota olisi pitänyt olla mukana, sillä pieniä kaksisiipisiä napostelivat.

Savustuspöntössä pihisi lopulta se siika...

Seuraavana päivänä silmissä siinteli sitten savustettu kirjolohi. Eli nyt kirjolohijärvelle ja Evolle. Taas renkaalla olin  liikenteessä.

Tuo Evolla kalastus viikonloppuisin on vähän riskialtista puuhaa. Porukkaa saattaa olla joskus törkeästi ja ei ole kiva katsella ja kuunnella känniporukoita. Onneksi nyt pahimmat remupekat taisivat olla kotona. Porukkaa toki oli muttei ihan häiriöksi asti.

Taas järvi oli varsin tyyni. Pintakäynnit olivat kuitenkin alkupäivästä varsin vähissä. Eikä mukana ollut edes pintasiimaa. Ikävä kyllä, sillä loppupäivästä olisi ollut mahdollista tavoitella muutamaa pintaruokailevaa kalaa. Buzzereita nuokin söivät kalvosta. Ei ollut edes pintureita mukana. Ensi kerralla on.

Upposiimoilla roimin siis koko päivän. Kaloja ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon ihan matalassa, sillä syvän päällä oli enemmän tapahtumia. Mukana oli myös Deeperin pallukka ja se tiesi kertoa hieman kalojen liikkeistä. Erään ottipaikan kohdalla oli vettä 9 metriä. Tosin kalat olivat enemmän välivedessä kuin pohjan tuntumassa.

Loppupäivä kävi sitten hyvin hyvin märäksi, sillä vettä tuli kaatamalla. Vettä tuli myös kahluuhousuihin sisälle, sillä vasta takuusta tulleet housut vuotavat taas. Ei voisi enempää hermo taas mennä näihin...








Monday, September 2, 2019

Juuri ennen rauhoituksen alkamista

Oikeastaan aina juuri ennen rauhoituksen alkamista tulee vielä tehtyä se yksi reissu. Niin nytkin. Ja tälläkin kertaa kävin Hartolassa piiskaamassa Tainionvirtaa. Aivan kuten viime vuonnakin. Tosin viime vuoden vastaava reissu oli äärimmäisen synkkä, sillä kesä 18 muistetaan  lämpimästä jokivedestä ja kalakuolemista. Silloin tuolla ei ollut kuin joku sintti hengissä.

Vähävetistä Vanhanmyllynkoskea

Kuten usein loppukaudesta, niin vesi oli todella alhaalla. Joki näytti jotenkin "hämärältä" tai paremminkin vihreältä. Joen pohja oli kauttaaltaan vihreän liman peittämää ja se sai myös veden näyttämään jotenkin vihreältä. Ilmakin oli todella kostea ja siten hikinen. Sademetsämäinen tunnelma suorastaan.

Tällä kertaa kaloja tuntui joessa olevan eli istutuksilla on taas saatu jokeen hieman eloa. Ensimmäinen taimen päätyi haaviin jo heti ensimmäisen heiton tuotoksena. Vajaa nelivitonen eväleikattu kaveri oli tuo.

Päivän aikana nousseista taimenista oli jollain sentään evä tallella. Oliko jäänyt leikkaamatta vai oliko peräti joku ns. natiivi kala hengissä. On muuten kuulema harjuksen poikasiakin taas tulossa jokeen eli toivottavasti harjuskantakin saadaan jokeen palautettua. Aikasemminhan tuolta on voinut saada oikeinkin nättejä harjuksia.

Ja kirjolohiakin tuolla näkyi taas olevan. Niitä on tänä vuonna kai laitettu aika reippaasti, sillä istukastaimenta ei ole ollut niin helppo saada. Kalamiesten käyttäytymisestä kyllä näki, että missä ne tuoreimmat istarit pyörivät.

Oli muuten ainoa pisto tänä vuonna Tainionvirralle. Siis Hartolan puoleiselle. Kerran kävin myös Sysmässä. Olen Hartolassa kalastanut vuosikausia kausiluvalla mutta nyt en sitä viitsinyt ostaa. Täytyy harkita joskus uudestaan kunhan näkee, että mihin tuo kalastus tuolla kehittyy. Edistystä sentään tälle vuodelle, että saaliskiintiöön on pykälän verran tiukempi. Istarimesta tuo kuitenkin on ja siihen tuskin on ihan heti muutosta tulossa.

Tuohon vielä lopuksi videolinkki. Jonkun verran on kaikenlaista materiaalia kuvattuna kesän ajalta mutta valmiita videoita ei ole oikein tullut tehtyä...




Wednesday, August 28, 2019

SM-finaali 2019

Nyt kun tässä muutama vuosi meni kilpaperhokalastuksen parissa siinä, että kävin kisan tai kaksi silloin tällöin, niin tälle kaudelle oli selkeä tavoite. Ja tämä tavoite oli saavuttaa finaalipaikka vuodelle 2019. Se toteutui sillä, pääsin kisoihin aivan viime hetkellä. Tosin kahden päivän valmistautumisaika oli huonoin mahdollinen. Karsintojen jälkeen olin siis rankilla sijalla 44 mutta peruutuksien kautta aukesi tie itse finaaliinkin.

Karsinnoissa oli kyllä tarjolla myös ihan suora tie finaaliin. Ikävä kyllä oikeastaan jokaisessa kisassa oli se yksi huono jakso,mikä sitten aina lopulta romutti suoran menestymisen haaveen. Pientä venymistä olisi tarvittu.


Startti kisamatkalle olikin sitten edessä torstaina klo 0600. Vielä edellisenä iltana olin Espoossa suunnistuskisoissa eli matkailua halki Suomen tuli ihan riittävästi. Perjantaina sitten kisa edessä Kuusamossa klo 0730. Kevyttä!

Arpapallo heitti A-ryhmään mikä sitten lopulta osoittautui tosi kovaksi ryhmäksi. A-ryhmä kalasti ensin Kitkan poolit ja sitten Kuusingin. Kolmas päivä olikin kaikilla järvellä eli Koverrusjärvellä.

Kummoisia tarinoita en jaksa vääntää itse jaksoista, sillä suoraan sanottuna olin todella surkea. Jostain syystä onnistuin jatkuvasti kaivamaan vain alamittaista kalaa ja mitattavat olivat todella vähissä. Kalastus oli läpi jokijaksojen hyvin flegmaattista enkä saanut oikeaa virettä päälle missään vaiheessa. Lopulta päädyin kalastamaan lähinnä pinturilla ja sillä sitten onnistuinkin jonkun kalan saamaan.


Etukäteen käyty harjoittelureissu olisi ollut enemmän kuin tarpeen. Sinänsä harjuksen kalastuksen pitäisi olla tuttua mutta pitkät poolit ja rajoitettu aika olisi treeniä vaatinut. Omista valvottavasti kyllä näki, että ketkä joella olivat käyneet ja tunsivat paikat.

Järvellä osoitin sentään hieman piristymisen merkkejä ja fiiliskin oli hitusen parempi. Tietty hieman auttoi, että ensimmäisellä järvijaksolla olin Santun (Kinnunen) kanssa veneessä. Santtu kun oli tuolla käynyt harjoittelemassa ja tiesi kyllä paikat. Jälkimmäinen järvijakso oli sitten vieläkin parempi.

Jos jotain positiivistä pitää hakea, niin onnistuin kuitenkin kaivamaan kaloja kaikilta jaksoilta. Kauden aikana kävin siis yhteensä kuusi kisaa ja koko kaudella vain yksi blänkätty jakso. Ja sekin heti kauden avannut Vantaanjoen ensimmäisen jakso. Siitä sitten loppukausi varmasti läpi. Ensi kaudella

kaikki tekeminen toivottavasti pykälän verran parempaa. Täältä tullaan vielä...





Tuesday, June 4, 2019

Aika haipakkaa

Tuli rypistettyä muutama aika tiukka kalapäivä. Viime viikolla tosiaan tuli parina iltana mätettyä ensin perhoa kelluntarenkaasta Evolla työpäivien jälkeen. Pitkiä päiviä ja pitkiä iltoja. Kivaahan tuo oli järvellä kelluskella huolimatta varsin navakasta tuulesta. Kalat olivat onneksi edes hitusen yhteistyöhaluisia kelistä huolimatta.

Viikonloppu koitti ja edessä oli perhokisat. No, sitä ennen vielä piti lähteä hätäisesti takaisin tuuleen ja tuiverrukseen. Tällä kertaa nopea pisto kuhajahtiin jigivehkeillä. Uskomatonta kyllä, että löysimme jopa niitä kohdekaloja. Askel on näemmä tuollakin saralla menty eteenpäin. En ole siis missään tapauksessa mikään erikoinen uistin- tai jigikalastaja, sillä niin vähän olen sitä tehnyt. Nämä perhohommelit ovat paljon tutumpia.

Vantaan Pitkäkoskea

Sunnuntaina oli sitten edessä kauden avauskisa eli Vantaanjoen sm-alkukarsinta. Hivenen jäi valmistautuminen vähiin tämän kaiken höntsäämisen keskellä. Ja kuten usein ennenkin kauden avaus itsessään on vähän hakemista. Onnistuin nimittäin blänkkäämään heti ekan jakson. Jokunen särki sentään oli siiman päässä mutta taidot eivät riittäneet toimittamaan niitä haaviin asti. Kirjolohet olivat aamusta kyllä aika flegmaattisia.

Toisella jaksolla sentään jo sain useamman kisakalan ylös asti. Näistä kaksi oli haukea. Jännä, että koskessa oli tuollaisia pieniä puikuloita enemmänkin, sillä myös taisteluparini Saku oli saanut hetkeä aikaisemmin myös tuollaisen pikkuhauen. Tuplatärpistä nousi muuten ahven ja hauki. Molemmat mitallisia kisakaloja.

Kolmannella jaksolla alkoi myös kirjolohet selkeästi piristymään. Sain semmoisen jo haaviinkin hyvin pienellä nymfillä. Muuten jakson aikana lähinnä haeskelin särkiä.

Viimosella jaksolla sitten jostain syystä, en saanut särkiä innostumaan. Jokunen kirjolohi kuitenkin söi ja päätyi haaviin. Ei siis kovin häävi kisasuoritus mutta ihan mukava tuolla oli taas päivä heilua.


Maanantaina sitten jatkoa tälle muutaman päivän kalarypistykselle. Tuli käytyä nimittäin vielä Kyykoskella. Tarvitsin muutaman lisäkuvan tulevaan PPK:n juttuun. Kalatapahtumat oli aika vähissä mutta sentään pieni taimen kävi ylhäällä sekä mörssäritoutain katkoi siimat.

Ja tässä vielä taas videota ... Evon kelluntarenkailua...








Monday, May 27, 2019

Sadepäivä

Tuli taas käytyä kalassa. Eikä taaskaan helpoimman kautta. On eräänkin kerran käynyt mielessä, että miksiköhän ihmeessä aina valitsen paikoiksi sellaisia vähemmän saalisvarmoja paikkoja. No, toisaalta vastaus on helppo keksiä. Näissä paikoissa ei ole ruuhkaa ja kalansaamiseksi on aina enemmän haastetta. Samalla jää kyllä usein useampikin kehukala saamatta.

Usein siis lirkin jotain saviojaa missä on lähinnä hyvin pieniä lohikaloja. Tai särkiä. Tai ei ollenkaan lohikaloja.  Haastetta voi olla siis muissakin lajeissa kuin vaikka taimenessa tai kirjolohessa. Samalla toki tunnit jolloin pyydetään tyhjää ovat pääosissa. Helppo oli valita paikka missä tankkiauto piipahtaa säännöllisesti tai luvanosto tyhjentää lompakon. Eiih, vaikeamman kautta tässä mennään.

Kieltämättä välillä tuntuu jopa hölmöltä ostaa lupia paikkoihin missä en ole oikeastaan koskaan nähnyt ketään. Ostaakohan kukaan muu edes niitä lupia? Joskus sentään näkyy jälkiä muista kalamiehistä tai yksinäinen ongenkoho oksalla. Vastaavasti jos menet tankkiautojoelle, niin silloin rantaan menevät polutkin ovat kuin valtateitä ja porukkaa taatusti riittää.

No, tälläisiä ajatuksia tuli taas eilen mieleen jokirannassa. Olin kaatosateessa kalassa taas tälläisessä vähän vähemmän kalastetussa kohteessa. Mitään ennakkokäsitystä ei kyllä ollut paikan kalastuksesta tai kaloista. Eikä odotuksia. Jokainen kala olisi plussaa. Ja plussaa olivat jopa särjet ja ahvenetkin. Turpaa olisi joessa myös pitänyt olla mutta niitäpä ei nyt näkynyt. Pari lohikalaa sentään kävi haavin pohjalla.



Thursday, May 23, 2019

Nukarilla 5/2019

Pitkästä aikaa ns. koskikalassa. Hetken piti arpoa, että minnehän sitä lähtisi. Keli oli jo heti aamusta aika helteinen eli oikein oiva päivä käydä kalassa shortsivehkeissä. Nukarilla kun on vielä toukokuun loppuun asti kestävä kahluukielto, niin kahluuhousuja ei tuolla tarvinnut.

Viime kesä oli kyllä niin surkea kalastuksellisesti juurikin helteiden takia, että itse lopetin koskikauden jo kesäkuussa. Hetki on siis vierähtänyt näistä "oikeista" koskireissuista. Nyt kevätkin on  tullut mentyä enemmän haukien perässä kuin virtavesien. On muuten jostain syystä ollut viime reissut erittäin huonoja kalantulon suhteen. Viimoisin reissu merelläkin antoi vain muutaman hassun pulikan. Eikä edellinen siikareissukaan ollut yhtään sen parempi. Tai itseasiassa se oli hyvin paljon huonompi, sillä pistoakaan ei ollut...

Kirjolohen moukaroima leech
Nukarilla oli vesi oikein hyvin kalastettavalla korkeudella. Jokunen aika sitten ainakin tällä alueella oli yksi oikein kunnon sadepäivä ja se nosti jokien vedet hetkellisesti hyvin korkealle. No, tämä tilanne oli ilmeisesti mennyt täällä ohi tai sitten sitä ei ole ollutkaan. Vesi oli selkeästi laskusuunnassa, sillä rantakivillä oli levä vielä aika "tuoreen" näköistä. Ja hajuista.

Hieman kyllä kaipasin kahlaamista. Täytyy tunnustaa. Jokunen paikka jäi kalastamatta enkä viitsinyt kaikkialle edes yrittää kiviä pitkin hyppien. Levän peittämät kivet ovat pirun liukkaita. Perholiivitkin lensivät välillä penkalle, sillä ne olivat tuskaisen hiostavat tällä kelillä. Joen rantaan aamusta saapuessani oli +23 C lämmintä mutta lopulta päädyttiin ihan hellelukemiin.

Killejä joessa tuntui olevan aika tasaisesti. Syönti oli aika varovaista, sillä useampi kala kävi vain katsomassa perhoja. Tottahan jokunen niistä ottikin vaikkei jokainen kala ihan haaviin asti päätynyt. Heti ensimmäisen kirjon kanssa katkotin, sillä yläperho jäi kiinni levämatojen valtaamaan kiveen. Nukarilla kun aina alkukesästä tahtoo olla nykyisin hyvin hyvin paljon levää. Kiitokset esim. yläpuolen jätevedenpuhdistamolle Riihimäellä. Sieltäkin kun pukataan puhdistamatonta jätevettä pientenkin sateiden yhteydessä. Ja oli joessa muuten myös turpia...

Päivän viimeinen haaviin päätynyt kala väänteli koukun oikein kunnolla mutkalle. Vihainen oli kaveri muutenkin siiman päässä. Uusia perhoja kivellä istuessa solmiessa iski salama sen verran lähelle, että katsoin parhaimmaksi pakata kamat autoon ja lähteä kotiin. Salamointia seurasi myös oikein kunnon rankkasade.






Saturday, April 20, 2019

Hauen perässä on menty

Kevättä pukkaa päälle. Viime aikoina olen siis mennyt hauen perässä ja haeskellut uusia ja erilaisia paikkoja. Ja tietty myös sulaa vettä. Ihan jokainen lätäkkö kun ei ole ollut sulana. Tai nyt näyttäisi jo olevan tätä kirjoittaessa. Lähijärvet ovat ainakin sulana.

Viime aikoina olen siis käynyt myös erilaisissa jokipaikoissa haukea tavoittelemassa. Näissä olen heittänyt lähinnä virpalla isoja kumeja. Perhon heittoon kun ei ihan joka paikka sovellu. Tai toki pystyisi kalastamaan mutta vaatisi myös kahluuvehkeitä. Rantaheinikot ovat veden vallassa ja pitäisi kahlailla syvemmän veden ääreen.

Vanhempaa kalustoa tuli tiensä päähän viikolla. Ei vanha (25 v tms) virppa kestänyt isompien vieheiden heittämistä vaan räksähti poikki heitossa. Onneksi juuri tuota ennen käytin rannassa ihan mukavan kokoisen kalan. Tämän jälkeen ajelin suoraan Motonettiin noutamaan uuden aavistuksen järeämmän kepukan.





Kellurenkailemassakin kävin taas. Nyt löytyi jo paremmin sulaa vettä kuin muutamaa päivää aikaisemmin. Toki vieläkin jossain kohti oli pieni jääkaistale mutta sopivasta paikasta pääsi vesille. On vain tuo merivesi ihan törkeän alhaalla. Räpsylät ruopii tutuilla paikoilla nyt pohjaa.

Hyvin matalassa oli myös käynnissä haukien kutukarkelot. Tuo myös osaltaan selittää nyt varsin surkeaa syöntiä. Tai ainakin noilla paikoilla. Mutta kyllä se tästä vielä paranee. Kausihan on vasta alussa. Ja enkä valita, sillä on niitä kaloja kuitenkin löytynyt tasaiseen tahtiin.

Pistäkäähän muuten Youtube -kanavaa seurantaan. Nyt olisi taas tarkoitus kuvata enemmän materiaalia.





Monday, April 15, 2019

Haukikausi auki keväällä 2019

Tuli tehtyä parin päivän tuplat avaamalla haukikausi 2019. Haukia on toki tullut pilkkimällä mutta ne ovat olleet täysin sivuosumia esimerkiksi kuhareissulla. Nyt kävin siis peräkkäisinä päivinä kalalla. Ensin joella heittämällä virpalla isoja kumiotuksia. Kyllä, virpalla.  Ei olisi uskonut, että vielä joskus sekakäytän. Viimeiset 25 vuotta kun olen ollut hyvin pitkälti vain fanaattinen perhokalastaja.


Toisena päivänä pakkasin sitten kelluntarenkaan  (ja muut rojut) ja suuntasin itäiselle Suomenlahdelle. Ensimmäinen tuttu paikka oli yllättäen jäässä, joten piti keksiä nopeasti vaihtoehtoinen suunnitelma. Tämä reissu oli vain lyhyt pikainen pisto, sillä olin vasta liikkeellä iltapäivän puolella. Leipomaan ei siis saanut jäädä.

Lähistöllä oli kuitenkin jonkinmoinen sula pläntti muuten jäiden ympäröimässä lahdessa. Sinne mahtui hyvin heittämään kunhan kanteli kellurenkaan ensin pitkin pusikoita rannalle. Paikka näytti oikein hienolta. En ollut juuri tässä kohti aikaisemmin heittänytkään.

Paikka oli hyvin matala mutta huomasin heti, että ei kannata tyrkätä rengasta hätäisesti vesille. Kaloja nimittäin puljasi ympärillä hyvin matalassa. Aloitin siis heittämällä penkalta. Ja lopulta heitin melkein koko reissun penkalta, sillä renkaalla surfailu lähinnä pelotti nuo kalat. Paikalla oli syvyyttä noin 0.3-1.2 metriä.


Mukana olisi pitänyt olla ehdottomasti pintasiima. Intteri oli aivan liian nopeasti uppoavaa sorttia ja siimaa joutui ottamaan turhan rivakasti sisään ettei perho olisi koko ajan kyntänyt pohjassa. Tällejä tuli kuitenkin tasaisesti ja kaloja tuli ylöskin. Eivät olleet mitään ennätyskokoa mutta ihan mukavia kuitenkin näin talven jälkeen. Tästä se lähtee. Ehkä sitten seuraavalla reissulla ovat nuo jäätkin väistyneet.








Monday, April 8, 2019

Pöljät kuhapilkillä

Tässäpä tämmöinen nopea pätkä. Piti käydä vielä testaamassa näitä viimeisiä jäitä. Tuolla paikalla jäätä vielä riitti mutta ihan kaikilla lähijärvillä näin ei ole. Kausi alkaa olemaan taputeltu...



Sunday, March 31, 2019

Luikeroita

Kylläpä tämä perhokalastus osaa olla fyysinen laji. Kalareissun kävelty määrä oli yhteensä 11 kilometriä. Tämä siis jokipäivän aikana suoritettuna. Autolla kun ei pääse jokaiseen kohteeseen edes nykypäivänä.

Matka joelle käveltynä kesti jo pelkästään 1.40 h. Kilometrejä noin kolme polvensyvyisessä hangessa. Lumi oli erittäin märkää ja upottavaa. Vaikeusastetta vielä pykälän verran lisää vetämällä perässä pilkkipulkkaa missä kaikki varusteet. Tuli muuten hiki!


Toisaalta juuri tälläiseen kohteeseen on mukava tulla. Jo itse retki on kokemus mutta näissä paikoissa ei ole myöskään tungosta. Saat siis kalastaa melko rauhassa. Ja kalatkin saavat olla edes hetken rauhassa. Mahdollisuus myös löytää pintovia kaloja näin sumariaikaan on hieman suurempi.


Nuo aikaisemmat joet, missä olen kalastanut tälle keväälle ovat olleet pintovien kalojen osalta tyhjiä. Tai oikeastaan tyhjiä noin muutenkin kalojen osalta. Tällä reissulla löytyi sentään pari pintovaa kalaa ja onnistuin ne jopa koukuttamaan.

Kalat olivat melkoisia luikeroita. Toinen näistä ehkä laihin kala mitä olen ikinä saanut. Oikeastaan aika turhauttavaa edes kalastaa näin nälkiintyneitä kaloja. Ei tuo perhokalastus ole aina välttämättä niin "jaloa". Pistää miettimään, että kannattaisiko oikeasti siirtyä yhä enemmän muiden kalojen kalastamiseen.





Thursday, March 28, 2019

Tyhjä arpa

Olin matkalla "etelään". Yllättäen siinä ajomatkan aikana pyöri mielessä kalajutut. No, olinhan menossa myös kalalle. Eli onpa yllättävää, että moisia ajatuksia päässä. Mutta se ajatus. Mietin siis, että olen aika ihmeellinen kalamies, sillä valitsen usein paikkoja joissa pyydän tyhjää. Valinta ei siis osu niihin varmoihin arpoihin vaan aina pitää mennä vaikeamman kautta ja mennä ns. vaikeille paikoille. Tosin pitäähän sitä haasteita olla.


Tällä kertaa olin itseasiassa menossa suunnistusreissulle. Mutta koska suunnistustapahtuma oli meren äärellä, niin nipistin pari tuntia aikaa käydä oikomassa siimoja merellä. Sain vielä lisäksi pienen tipsin mahdollisesta mertsaripaikasta (kiitos Juho), joten siis nokka kohti uusia vesiä. Ilmakuvista paikka näyttikin oikein mielenkiintoiselta. Ja siltä se näytti myös paikanpäällä nähtynä ja koettuna.

Kurvailin pientä tietä ja tien päässä odotti pieni parkkipaikka. Joka olikin täynnä autoja. Olipas suosittu paikka. Angel filmsin auto paljasti, että paikalla oli joku kuvausryhmä. Eivät olleet kuitenkaan kalastusaiheista materiaalia kuvaamassa, sillä porukka patsasteli metsässä. On muuten toinen kerta vastaavalla reissulla kun törmään johonkin kuvausporukoihin. Taitaa olla aika yleistä pääkaupunkiseudulla.


Paikka oli myös lintubongareiden suosiossa. Myös siksi autoja oli parkkiksella runsaasti. Jokunen tipu tuolla näkyikin; telkkiä, joutsenia, merimetso...

Kaloja nyt ei luonnollisesti näkynyt nytkään. Olenhan tyhjänpyytäjä. Mutta paikka oli oikeasti sen verran potentiaalisen näköinen, että tuolla pitää käydä joskus pidemmällä reissulla. Ja koluta aluetta vähän laajemmalti. Nyt heitin lähinnä yhden niemenkärjen molemmilta puolilta. Oikein mukavan kivikkoinen ja muutenkin vaihteleva alue. Itseasiassa koko ajan oli tunne, että tästä voisi nasahtaa tai ainakin, että taimen kävisi mulauttamassa pinnassa. Ehkä sitten ensi kerralla.



Monday, March 25, 2019

Tyhjiä jokia

Hieman kyllä alkaa näyttämään huolestuttavalta. Kävin tuossa sunnuntaina taas mukamas sumarikalalla. Hyönteisiä oli kyllä reilusti mutta jotain taas uupui. Ne kalat! Samanlaista viestiä on nyt tullut usean eteläisen Suomen virtavesien suunnalta. Kalat ovat olleet suorastaan harvinaisia.

Viime vuoden kesän lämpimät kelit siis todellakin vaikuttivat myös tämän vuoden kalastukseen. Mutta kyllä taustalla täytyy olla jotain muutakin, sillä alavireisyys eräillä paikoilla on ollut havaittavissa jo vuosia sitten ja tilanne ei ole todellakaan korjautunut.  Päinvastoin, sillä käyrä on ollut jyrkästi laskeva.


Käyrästä aasinsilta Käyräjokeen. Kävin siis kalassa Kouvolan Käyräjoella. Paikka, joka oli takavuosina erinomainen sumarimesta. Siis vuosia vuosia sitten. Tuolla alamäki alkoi kosken kunnostuksesta. Sitä ennen (ja pari vuotta vielä sen jälkeenkin) varsinkin harjusta oli erinomaisesti. Toki myös taimenta nousi keväisin pinturilla oikein mukavasti ja oikeastaan koko alueen matkalta. Sitten siis tapahtui jotain mutta oliko se tuo kunnostus vai mikä? Tuolla hyönteismäärällä, mikä oli nyt liikkellä, olisi todellakin pitänyt jonkun kalan aktivoitua pintaruokailuun. Ja kyllä vedenalaisilla vehkeilläkin olisi noista paikoista odottanut jotain tapahtuvan.

Kalojen puuttuminen näkyy selvästi myös ympäristön kulumisessa. Tai kulumattomuudesta. Ihan miten vaan. Nyt ovat polut alkaneet umpeutua ja rantapusikko kasvamaan. Ei ole kaloja, niin ei ole kalamiehiäkään. Yksin sain tuolla heilua ja ainoat ihmiset alueella olivat hiihtosiltaa ylittävät niilot.


Minnehän sitä sitten seuraavaksi suuntaisi? Ajatuksena on ollut kiertää näitä paikkoja missä aikaisemmin kalastelin enemmänkin. Virtaa check, Jyrää check... Molemmissa paikoissa oli melko monta välivuotta. Jokunen paikka jää taatusti kalastamatta, sillä niin huonoiksi ovat menneet. Esimerkiksi Vantaan latvavedet Riihimäellä tulee mieleen. Kävin siellä nimittäin katselemassa paikkoja kesä tai kaksi sitten. Sellainen kurapuro nykyään, että ei kiitos kalastukselle.

Saturday, March 23, 2019

Lisää Virtaa

Se olis taas tuo sumariaika. Perhomiehet rynnivät taas jokien ääreen eli yksin ei tartte tuolla olla. Paitsi jos valitsee paikan sopivasti. Ja tällä kirjoituksella spoilataan paikka, hih. Paitsi, että kaloilla ei tässä kirjoituksessa kehuta eli ehkä vaikutus ei ole kuitenkaan kovin dramaattinen.


Avasin siis perhokauden Sysmän puoleisella Tainionvirralla eli Virtaan alueella. Tuolla paikalla en ole varmaan kymmeneen vuoteen käynyt. Tai ainakin kauan siitä on. Saattaisi olla joku vanha blogiraapustus aiheesta eli ehkä sieltä löytyisi. Normaalisti keväisin heitän Hartolan puolella mutta koska viime kesän helteet aiheuttivat kolauksen paikan kalastolle, niin vähemmäksi tulen jättämään tuolla kalastamisen. Ja perhokaudenkin aloitin osaltaan samasta syystä vasta nyt. Pilkillä olen puolestaan käynyt enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä. Ihan kivaa on ollut sekin.

Seuraavassa Pohjolan perhokalastaja -lehdessä muuten kerron hieman lisää tuosta Hartolan puoleisesta Tainionvirrasta. Wink, wink...


Päivä oli varsin tuulinen mutta kohtuullisen lämmin. Sumareita pörisi ajoittain ihan mukavasti mutta jotain puuttui. Kalat. Koko päivän aikana bongasin vain yhden pintovan kalan ja sekin oli täysin heittokantaman ulkopuolella. Ensimmäinen perhokala sentään nousi, sillä pieni hauen pulikka hyväksyi ison mustan leechin.


Virtaan alue olikin otsikoissa viikolla. Ely-keskus antoi tiedotteen Virtaankosken voimalaitoksen lupa-asian käsittelystä. Nyt näyttäisi, että paikalle saattaisi jopa rakentua kalatie, sillä muuten voimalaitoksella ei olisi lupaa jatkaa toimintaansa. Hyvä, hyvä.

ELY-keskuksen lausunto
 

Voimalaitoksella kävi pari miestä häärimässä iltapäivän puolella ja näyttivät aukovan patoluukkuja. Vesi laski tämän seurauksena huomattavasti padon yläpuolisilla alueilla (ehkä. n. 40 cm). Rantaviivassa kuivan puolella jäi melko paljon toukkaa. Siitä vaan mallia kalansyötiksi.





Friday, February 22, 2019

Pilkkihommia

Onpahan taas ollut erikoinen talvi. Joko on liian kylmää ja lumista tai sitten liian lämmintä. No, ei oikeasti voi olla koskaan liian lämmintä. Tai ainakaan talvella.

Perhohommissa en ole käynyt edes vielä tämän vuoden puolella. Siksi tämä on oikeasti erikoinen talvi. Yleensä kun olen aika paljon kalastanut myös talvella perholla. Tämä perhokalastuslama itseasiassa alkoi jo viime vuoden alkukesästä kun se hirmuinen helleaalto iski. Lämmin vesi vaikutti niin paljon kaloihin, että itsekään en ole siitä vielä toipunut. Loppukaudesta kävin vain yhden jokireissun ja se osoitti, että jotain oli tapahtunut.


Se siitä. Jostain syystä tuon jokilaman jälkeen olen innostunut kalastamaan myös muilla välineillä kuin perhovälineillä. Pilkillä olen nyt käynyt enemmän kuin edellisenä 15 vuotena yhteensä. Välineetkin ovat lisääntyneet siinä samassa, sillä vanhat vehkeet tuli jossain vaiheessa hyvin pitkälti laitettua kiertoon. Nyt on uutta tasuria, kairaa ja kaikuluotainta. Itseasiassa tuo viimeinen eli kaikuluotain laittoi kummasti potkua tähän hommaan. Deeperin mollukka kun on vielä yksinkertainen käyttää ja kulkee helposti mukana. Erinomainen laite pilkkihommissa.




Mutta eiköhän tämä tästä hiljalleen käänny myös tuonne perhohommien puolelle. Perhoja on ainakin taas syntynyt riittävästi. Eikä tuohon sumariaikaankaan todellakaan ole pitkästi. Ainoa vaan, että onko siellä joessa enää kaloja kesän jäljiltä. Sen näkee pian...

Ps. Blogin ulkoasu vielä vähän vaiheessa...