Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Friday, March 28, 2014

Tunnistaako kukaan?

Eilen tuli käytyä taas virpomassa Hartolassa Tainionvirralla. Aurinko mollotti iloisesti ja varsinkin lämpimästi mutta ilmeisesti kalat eivät tästä nauttineet. Hieman oli vaikeahko päivä ja kaloja ei tuntunut löytyvän tutuista toimivista paikoista. Kyllähän ne siellä varmasti olivat mutta vähemmän aktiivisina ja suut kiinni.

Haastetta siis riitti varsinkin kun en halunnut siirtyä mätkimään esim. simpulla. Tähän vuodenaikaan ehdoton on tietenkin pinturi mutta nymfeihin sekaantumistakaan ei ihan pahalla katsota. Pinturilla sitten loppujen lopuksi kalat nousivatkin.

Yksi näistä kaloista kantoi mukanaan oman varaston perhoja. Pyrstön tyveen oli nimittäin porautunut pieni nymfi, josta johti siiman pätkä yläperhona olleeseen pinturiin. Tunnistaako kukaan omakseen? Tämä siis Ekonkoskella tapahtunutta. Tarina perhojen takaa olisi kiinnostava.



Sieltä ne muuten putkahtivat ne alkukarsintapaikkojen jaot. Pari kisaa eli Vantaanjoki ja Muuramenjoki odottavat. Opettelen siis taas kilpaperhokalastusta vuosien tauon jälkeen. Ensin kyllä  pitää sisäistää uusimmat säännöt. Hieman kun ovat muuttuneet sitten edellisten kisojeni.



Wednesday, March 26, 2014

Ensimmäinen kymppi takana

Tällä 'kympillä' tarkoitan kymmentä kalareissua eli en esimerkiksi kymmenen kilon haukea. Tai tuon kokoista kalaa ylipäätänsä. Viimeiset reissut ovat menneet pienempien kalojen vesillä eli mitään suuria mötköjä ei ole noussut. Semmoista peruspulikkaa taimenten, kirjolohien ja harjusten muodossa.

Samalla tässä sitten katkaisen blogin hiljaisen hetken. Ovat muuten kirjalliset tuotokseni menneet viime aikoina blogin sijaan lehteen, sillä Pohjolan perhokalastaja -lehden useampi viime numero on sisältänyt kirjoittamiani juttuja. Ja jatkoa myös seuraa tulevissa lehdissä.

Kiirettä on alkuvuosi pitänyt myös sidontarintamalla. Paljon on tullut väännettyä ja perhopenkistä lähtee edelleen liki päivittäin muutama perho vaikka tahti onkin ollut hieman hiipumaan päin. Tein nimittäin jokunen hetki sitten pientä inventaariota perhoista ja totesin, että yhtään perhoa ei varmaan tarvisi tämän eliniän aikana tehdä. Mutta teen silti...


Näillä hetkillä pitäisi putkahtaa ulos myös tämän kauden SM-alkukarsintojen paikkajaot. Itsekin innostuin hakemaan muutamaan karsintaan vuosien tauon jälkeen. Jos sitä pientä 'comebackia' virittelisi kisarintamalla. Tosin en ainakaan vielä ole mukana sen suuremmin tavoittein. Kunhan nyt kolmeen kisaan hain kokeilumielessä. Aikataulu ei edelleenkään anna myöden panostaa perhokisoihin, sillä pääpaino on kuitenkin suunnistuksen puolella. Juostu on ja kuntokin alkaisi olemaan varsin kohtuullinen.


On muuten mennyt aivan naurettavaksi tämä järvitaimenen alamittojen kanssa puljaaminen. Tälle vuodelle voimaan astunut lakisääteinen 60 cm:n alamitta ei tainut montaa tuntia ehtinyt olla olemassa, kun ensimmäiset kalastusalueet rupesivat vääntämään poikkeuslupa-anomuksia. Keskustelujen  perusteella voidaan vetää nopea johtopäätös, että taimen ei tässä maassa voi saavuttaa koskaan 60 cm alamittaa. Pakko on siis koskiin mättää istaria, että kalamiehille on taattu helpot kalat. Ja vaikka poikkeusluvat eivät ole edes vielä menneet läpi, niin eräät kalamiehet niitä tuntuvat jo noudattavan. Ovatkohan aikaansa edellä? Pariin otteeseen olen jo päässyt todistamaan alamittaisten kalojen kolkkaamista. Tietämättömyydestä tuskin on ollut kyse, sillä piilossa ovat yrittäneet pappia heiluttaa. Ainakaan ne kalat eivät koskaan sitä 60 cm:n mittaa saavuttaneet. Tuskin kenenkään proteiinin tarve on niin suuri, että tuommoista alle kilon luirua pitäisi pannulle saada. Kirjolohet ovat sitten asia erikseen.


Kasvaa muuten se istarikin jopa jokivedessä ihan kohtuullisesti. Sain loppuvuodesta erään eväleikatun istarin, millä oli merkki selässä. Tai onhan noita merkattuja tullut enemmänkin. No, tämän saman merkatun kalan olen saanut nyt pari kertaakin. Hieman eri paikoista tosin. Istutushetkellä kala on ollut 42 cm ja itse olen mittaillut sen n. 47 cm mittaiseksi loppuvuodesta. Nyt viimeisimmällä kerralla tuskin oli talvikalalle tullut mittaa lisää mutta oikein hyvässä kunnossa kala oli. Kunhan vedet tuosta lämpeävät ja ravinto lisääntyy, niin venähtämistä tapahtuu varmasti taas lisää. Hyönteisravinnolla muuten oli eli hyvin oli oppinut syömään. Sitä kun aina päivitellään istarien kanssa. Sitä syömään oppimista.