Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Wednesday, November 20, 2013

Takaisin joelle

Rauhoitusaika sitten oli ja meni. Useampi viikko onkin tullut kalastettua vain haukea kellurenkaasta. Oikein on ollut antoisaa ja kalaa on noussut kivasti. Pari viimeistä reissua tosin hieman pienemmillä kaloilla mutta silti lukumääräisesti varsin runsaasti.

Viimeisin haukireissu jäi kylläkin täysin torsoksi, sillä vaikka pääsinkin meren rantaan, niin vesille en koskaan päässyt. Olin unohtanut ottaa mukaan Fishcatin foamipulikkatäytteet, joten varsin oli lötkö rengas. En viitsinyt sillä lähteä edes yrittämään vesille vaan suosiolla pakkasin rojut takaisin autoon ja suuntasin muihin harrastuksiin.
Carling merkattu

Eilen siis käväisin ensimmäistä kertaa rauhoituksen loppumisen jälkeen joella. Vuosiin en ole sinne rynnännyt heti ensimmäisenä avonaisena päivänä (eli siis 16.11), sillä turha on tungoksessa paiskata. Lisäksi jotenkin kuvottavaa katsoa sitä kolkattujen mustien taimenien määrää. Verijuhla tuo marraskuun kuudestoista, sanon ma.

Tainionvirran tapauksessa menee vielä surullisemmaksi se, että kalastajat murhaavat myös rasvaevällisiä taimenia. Sääntöjen mukaanhan ne on palautettava jokeen mutta harvapa noita sääntöjä näyttää noudattavan. Onko kyse sitten tietämättömyydestä vai välinpitämättömyydestä. Mene ja tiedä! Kirjolohia voi puolestaan kyllä ottaa hyvällä omalla tunnolla ja kylmän veden aikaan ne ovatkin mitä parhainta evästä.

Pönttörusketusta hankkimaan
Mustia pötkylöitä sieltä tälläkin kertaa muutama löytyi. Ja se kirjolohi evääksi. Sain myös Carling merkatun pienehkön taimenen. Tiedot merkistä jo ehdinkin laittaa RKTL:ään. Loppukesästä laitoin edelliset tiedot sinne menemään. Veikeää asiassa oli, että RKTL pitkään väitti, että olin saanut kirjolohen vaikka kyseessä oli taimen. Piti oikein kuva laittaa merkistä ja kalasta ennen kuin suostuivat uskomaan ilmoitukseni kalan lajista. Aika luotettavia nuo tutkijoiden tiedot, heh...

Oli muuten selkeästi parilla soraikoilla käyneet taimenet möyrimässä. Kannattaakin välttää kahlaamista potentiaalisilla kutupaikoilla ja kiertää ne kaukaa. Jos vaikka muutama pienokainen taas putkahtaisi tähän maailmaan tulevana keväänä.




Tuesday, October 15, 2013

Isot kalat


Koska elämässä pitää olla haastetta, niin tällä kertaa tuttujen ja turvallisten kuvauspaikkojen jälkeen lähdin haeskelemaan hieman järeämmän kaliiberin poseeraajia kameran eteen. Kuvauspäivästä tulikin haasteellinen vaikka kaloja löytyi kivasti, niin kelvollisten kuvien ottamien ei meinannut onnistua sitten millään. Omat haasteensa aiheuttivat isompi joki ja vuolaampi virta, pimeä päivä ja varsinkin kotiin jätetty  juuri tänään käyttämälleni obiskalle tarkoitettu polarisaatiosuodin.

Joki täynnä keltaisia lehtiä


Suodinta olisi todellakin tarvittu, sillä heijastukset olivat varsin runsaita. Kalat olivat jatkuvasti liikkeessä eivätkä ne tietenkään tahtoneet millään asettua niille parhaille poseerauspaikoille. Virtaava vesi teki myös osaltaan tarkentamisen hankalaksi. Liikkuvat kalat eivät tätä myöskään millään tavoin helpota.

Kunnon mörökolli ja sen kaveri

Ei se pieni tämäkään. Paitsi taaempi.

Kaloja oli kuitenkin hauska seurata myös ilman onnistuneita kuvia. Kuoppaakin siellä kaivettiin ajoittain oikein reippaasti sekä kollit kinastelivat keskenään. Ja olipa siellä tänäänkin melkoinen joukkio pienempiä taimenia hännystelemässä.

Niin, ja nämä kalathan ovat merestä nousseita yksilöitä. Isoimmat n. 70 cm:n luokkaa. Oikein komeita kaloja!



Friday, October 11, 2013

Astetta lähempänä

Taimenten kutukarkelot menevät yleensä muutamassa päivässä ohi, joten ei ole varaa menettää hyviä kuvaussessioita. Siksipä piti tänäänkin aamusta käydä tekemässä nopea pisto samalle purolle kuin missä eilen kävin. Ikävä kyllä aikaa oli hyvin rajoitetusti, joten koko päivää ei metsässä pystynyt käyttämään. Ja eväätkin olisivat silloin tarpeen. Ulkoilmassahan tunnetusti tulee nälkä.


Vesi oli yllättäen noussut eilisestä ja myös samentunut. Kalat tästä selkeästi tykkäsivät, sillä kutupareja löytyi nyt useammaltakin soraikolta. Ja mikä parasta, myös uusia kaloja oli paikalle ilmaantunut. Ja isompia. Oli myös niitä eilen kaipaamiani isoja kolleja ajamaan nieriät kauemmaksi.


Tosin eilisen isoista nieriöistä ei ollut nyt mitään havaintoa. Pari pienempää paikalla tosin pyöri mutta niillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä iholle. Isot koiraat pitivät tästä huolen. Menoa oli nyt erittäin ripeää ja vesi lensi oikein huolella isompien jahdatessa pienempiä.

Tarkkailijan tarkkailija

Kuopan kaivuukin oli nyt alkanut ja sorapohja pölisi. Lähipäivinä siis varmasti tapahtuu vieläkin enemmän. Kamera on siis pidettävä latingissa ja yritettävä kuvata ahkerasti  aivan lähipäivinä. Tosin pienen tauon joudun välissä pitämään mutta eiköhän vielä ensi viikollakin kuvattavaa riitä. Täytyypä käydä myös muutamassa muussakin kohteessa.
 


Thursday, October 10, 2013

Kuturähinät käynnistymässä


Nyt on syksy edistynyt jo niin pitkälle, että ainakin puroilla ovat taimenten (ja muiden lohikalojen) kuturähinät käynnistyneet. Eräällä soraikoilla parveili tänään n. 15 eri kalaa. Oli pieniä ja vähän isompia.



Vesi oli kyseisessä purossa todella matalalla. Sateista ei olisi juuri nyt haittaa. Paitsi ehkä valokuvaamiselle, sillä vesisateethan luonnollisesti samentavat kirkkaidenkin purojen vedet. Ehkäpä veden vähyydestä johtuen parilla tutulla kutupaikalla ei ollut ketään 'kotona'. Onneksi löytyi kuitenkin paikka missä kaloja oli. Paikka oli ehkä hieman yllättävä, sillä hyvin pieni sivuvirta kokosi suurimman osan kaloista. Tuolla kohdalla oli varsin rivakka virta, mutta vai yksi pienehkö monttupaikka, missä kalat sitten kisailivat.

Kollien kisailua toiminta hyvin pitkälti vielä olikin. Edes kuopan kaivuu ei ollut käynnissä puhumattakaan vielä kunnon suvunjatkamistouhuista. Muutama noista uroskaloista oli hyvin pieniä. Ehkäpä n. 15 cm:n mittaisia. Taisivat olla oppia hakemassa.



Seurannan alussa  parven isoin kala oli upea kutuasuinen varsin hyvänkokoinen puronieriä. Nieriää  selvästi pienemmät taimenet kiusasivat isompaa kaveria oikein kunnolla. Pienikokoiset taimenet saivat tosin välillä niin hyvää kyytiä, että pari kalaa päätyi jopa hetkeksi kuivan maan puolelle. Onneksi pääsivät omin avuin takaisin veteen.

Jossain vaiheessa paikalle pelmahti toinenkin saman kokoluokan puronieriä. Nieriät eivät jostain syystä innostuneet kisailemaan keskenään lainkaan vaan edelleen pienemmät taimenet hoitivat härnäämispuolen.




Pitkään piti kököttää rantapusikossa ja odotella ensimmäistä naaraspuolista kalaa saapuvaksi paikalle. Yksi niitä lopulta ilmestyi vettä roiskien. Puro oli sen verran matala, että tuo selkeästi muita isompi naaras joutui puoliksi kuivalla vettä pärskien nousta virtaa, että se tavoitti kutumontun. Toinen noista puronieriöistä parkkeerasi välittömästi naaraan kylkeen. Mitähän tuosta lopulta seuraa? Samaisessa purossa ovat nieriät ja taimenet telmineet ennenkin keskenään. Saattaa joku 'hybridi' tämän tuloksena syntyä. Isoja koiraita ei vielä näkynyt. Pian kuitenkin toivon mukaan  nekin asiasta kiinnostuvat ja ajavat nieriät loitommalle.



Tuesday, October 8, 2013

Sumuisen päivän hauet


Kartat ja säätiedotus. Säätiedotus ja kartat. Näitä kun vääntelee ja kääntelee sekä välissä sitoo parit uudet haukiperhot, niin huomaa ajelevansa sakeassa sumussa kohti rannikkoa ja merta. Haukikalaan mihinkäs muualle! Toni vielä kaveriksi nakkaamaan perhoa koko päivän rupeamalle.

sumussa
Meri oli jopa liiankin tyyni. Ohut sumuverho vielä leijaili aavemaisesti ruohikon ympärillä. Oli jo ehtinyt ajomatkasta hieman hälvetä. Koko päivän tulisi kuitenkin olemaan varsin usvainen ja lopulta sateinenkin. Ihan oivallinen kalakeli kuitenkin.

Eläkkeellä oleva kaksikko
Tällä kertaa tuli suunnattua uusille vesille. Normaalisti olen heittänyt hyväksi havaittuja paikkoja, joista on aina mahdollisuus myös isompiin kaloihin. Nyt oli hieman arvoitus mitä löytyisi vaikkakin kartalta ja ilmakuvista paikka näyttikin ihan hyvältä. Yllättävän matalaa vettä alueella kuitenkin oli. Tosin kaloja löytyi ihan kivasti vaikka aluksi koko oli hieman pientä.

Kuvan otti Toni Limnell
Tosin perhovalinnalla pystyi hieman ehkä ohjaamaan isompien kalojen ottia. Eräs vanha tuttu toimiva 'ison kalan perho' antoi myös tänään selvästi muita perhoja vauraampia kaloja. Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta näin siinä vain kävi. Päivän paras kala oli tällä kertaa 6.9 kg hauki. Tuo oikein nätti ja pulska kala otti aivan rantamatalasta kivien välistä. Matalassa ne isotkin kalat selkeästi jo ovat . Vettä oli tuolla paikalla alle metri, sillä pohja näkyi oikein hyvin.
 

Friday, October 4, 2013

Hauen perässä mennään


 Tälle syksylle onkin jo takana useampi retki kelluskelua takana. Syksy on alkanut äärimmäisen hyvin, sillä kalaa on noussut varsin vakuuttavaa tahtia. Mukana on jo ollut muutama varsin mukavakin köllykkä vaikka sää onkin ollut ajoittain melkeinpä kesäinen. Yllättävän matalaan ovat kalat jo työntyneet eli vedenlämpökin lienee kaloille suotuisa. Jaloissa kylmä vesi ei vielä ole tuntunut niin kylmältä kuin mitä se joskus on syksyisillä kalaretkillä ollut. Lämpöjä en ole siis mitannut. Paitsi noilla 'jalkamittareilla' :).


 Vaikka kalastus on sujunut, niin pieniä mutkiakin on ollut matkassa. Pari reissua sitten huomasin kesken kalastuksen kellurenkaan toisen ponttoonin olevan yllättävän pehmeä. Tarkempi tarkastelu paljasti vuodon saumassa. Onneksi oli kuitenkin sen verran mitätön, että ei tarvinnut kalareissua keskeyttää kunhan  tunnin välein pumppasi renkaaseen lisää ilmaa. Liimalla vuoto talttui lopullisesti.

 

 Eilisellä reissulla ehdin jo rantaan ja kaivelin renkaan autosta. Aloitin pumppaamisen ja sain toinen puolen jo täyteen. Toisen puolisko oli puolillaan kun jalkapumppu poksahti ja siis hajosi. Korjausyrityksistä huolimatta ei ilma enää liikkunut renkaan suuntaan. Jotain muoviosiahan siinä meni kappaleiksi. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan lähikylälle etsimään uutta. Ei vain meinannut löytyä mistään kauppaa, mikä olisi pumppuja myynyt. Lopulta tarvittava esine löytyi ja pääsin kalalle. Kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Ja paikkakin vaihtui, sillä en viitsinyt enää ajella alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle. Olisi nimittäin mennyt vielä puoli tuntia lisää.

 Mutta jotain hyvääkin suunnitelmien pettämisessä. Ehdin kalastaa tässä 'varapaikassa' vain n. 15 minuuttia (ja vetää pari sinttiä) kun ruohikon reunasta tärähti. Pikaisen väsytyksen jälkeen pujotin punnituspussiin 8.9 kg:n hauen. Väsytys oli todellakin pikainen, sillä kala oli niin rauhallinen, että suorastaan ui itse ylös renkaaseen asti.

Ei ole helppoa kuvata tämmöistä yksin renkaassa. 8.9 kg

 Päivän aikana oli muutenkin ihan nättejä kaloja liikkeellä. Päivän toiseksi isoin oli vain 4.4 kg mutta hieman tätäkin isompi oli kiinni. Se kuitenkin karkasi varsin harvinaisesta syystä, sillä käyttämäni paksulankainen merikoukku otti ja katkesi kesken väsytyksen. Oli kyllä ilmeisesti ottanut jotain kolhua jo aikaisemmin, sillä vastaavaa koukkua en ole saanut poikki muuta kuin kiveen heittämällä.

 Vesi oli laskenut aika reilusti. Ja kirkastunut entisestään. Ilmeisesti tuo kirkas vesi on tehnyt sen, että tänä syksynä valkoiset perhot ovat toimineet erinomaisesti. Kuituperhoilla olen eniten heittänyt ja niillä myös kaloja on noussut. Koukkuun sidottuja kaikki.  


Tuesday, October 1, 2013

ADHDHAUKI

Taas on kaikki oleellinen puristettu minuuttiin :



Thursday, September 12, 2013

Hammonjoki11092013

Eipä sitä sitten taaskaan tullut pitkää taukoa kalastuksesta. Kiitokset tästä tällä kertaa Atelle, joka houkutteli minut mukaansa Hammonjoen purokeikalle. Tosin eihän sitä tule kieltäydyttyä kalastuksesta juuri koskaan, jos vain aikataulut sen sallivat. Kivahan sitä joella on rymytä.

sateen jälkeen

Kirjoituksen otsikoksi olisi hyvinkin voinut laittaa vaikka 'akvaariokalastusta' tai 'kristallinkirkkaalla', sillä niin kirkasta Hammonjoen vesi oli tällä kertaa. Kalat oli varsin helppo spotata jos maltoit liikkua maltilla. Ja jos et malttanut liikkua maltilla, niin pakenevia kaloja singahteli sinne sun tänne. Selvää kuitenkin oli, että säikytetty kala ei perhoon enää ottanut. Ja kalathan tunnetusti säikähtävät tuolla pienentäkin liikettä ja tömähdystä.

peruspulikka
Kalaa oli kuitenkin taas runsaasti ja koukkuunkin niitä päätyi tasaiseen tahtiin. Luonnollisesti suurin osa kaloista oli varsin pieniä kuten aina Hammonjoella. Mutta se ei vähennä mitenkään kalastuksen arvoa, sillä tälläinen hyvin arkojen spotattujen kalojen kalastaminen on mitä parhainta perhokalastusta. Isojen ja tyhmien vastaistutettujen kalojen kalastus on puolestaan sieltä asteikon huonommasta päästä.

Isona istutettujakin kaloja oli vielä jäljellä kevään istutuksista. Tyhmiksi näitä kirjolohia ei voi kuitenkaan enää sanoa, sillä olivat kirkkaassa vedessä liki yhtä arkoja kun purossa syntyneet serkkunsakin. Varovainen hiipiminen, konttaaminen ja perhon tarjoaminen toimi kuitenkin niillekin.

kirkasta vettä

Oli myös erittäin positiivista huomata kuinka hyvässä kunnossa puron kutusoraikot olivat. Osa niistä oli jopa puhtaampia lietteestä kuin aikaisemmin. Virtausta on siis riittänyt sopivasti ja yläjuoksulta ei ole tullut tavaraa huolestuttavissa määrissä. Paikat ovat siis kunnossa lähiviikkojen toimintapäiville.



Tuesday, September 10, 2013

Rauhoitus alkaa

Niin alkaisi vain olemaan ns. kesäkausi paketissa. Koskilla alkaa nyt taimenten kuturauhoitus. Keli ei ole kuitenkaan ollut järin syksyinen ja lämmintä on riittänyt. Ei olisi siis mikään ihme vaikka taimenten kudunjatkamispuuhat lykkääntyisivät hieman lämpimien vesien takia. Rauhoitus saattaa loppua aivan liian aikaisin.
Yksi kesäkauden 2013 viimeisistä. Vapautettu luonnollisesti.

Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle. Eilen kävin tekemässä vielä lyhyen koskireissun alkavan rauhoituksen kunniaksi. Oli varsin syksyinen ilta. Täytyy myöntää! Vettä vihmoi oikein urakalla ja puusta satoi oikein 'pilvenä' keltaisia lehtiä virran vietäväksi. Ja toissapäivänä kun oli vielä liki hellekelit. No mutta, kalassa  kävin ja kiusasin vielä kasaa taimenia viimeistä kertaa tälle syksylle.

Useampana vuotena rauhoitusaikana olen pyörinyt puroilla haeskelemassa kutupuuhissa olevia kaloja kameran eteen. Tänään kävin ensimmäistä kertaa hätäisenä miehenä tarkistamassa vanhoja tuttuja kuvauspaikkoja. En edes odottanut näkeväni kaloja, sillä vielä on aivan liian aikaista. Ei edes ensimmäistä tiedustelijaa soraikoilla näkynyt. Vilauksen sentään näin hyvin pienestä kalasta. Taimen tai puronieriä se oli, sillä tietääkseni tuossa kohti puroa ei juurikaan muita kaloja pitäisi olla. Tai koskaan en ole siellä mitään muita nähnyt. Oli niin pieni, että viime syksyn tuotantoa täytyi olla.

Soraikon päälle kaatunut kuusi

Kovin olivat maisemat muuttuneet vuodessa. Metsään oli kaatunut runsaasti isoja puita. Yksi näistä isoista kuusista oli kaatunut myös jokeen ja tietenkin juuri yhden parhaimman kutusoraikon päälle. Tuolla paikalla olen parina viimeisenä syksynä istuskellut tovin jos toisenkin. Lisäksi tulvat olivat taas siirtäneet soraa paikasta toiseen. Siellä täällä oli virran kasaamia sorakasoja ja osa niistä ikävä kyllä kuivalla maalla. Eräältäkin vanhalta tutulta kutupaikalla oli liki kaikki sora hävinnyt alavirran suuntaan.

Kasautunutta soraa
Kuivalle maalle päätynyt sora puron ulkokaarteessa
Muutamaa soraikkoa kävin myös möyrimässä puhtaaksi lietteestä. Vedessä läträäminen puolestaan paljasti ikävän reiän kumisaappaassa, joten homma oli vähän niin kuin jätettävä kesken. Vesi oli kylmää ja märät sukat puolestaan ikävä syysflunssan aiheuttaja. Mitään räkätautia tässä en todellakaan kaipaa.

Vesi on melko alhaalla juuri nyt
Tämä ei jotenkaan sopinut maisemaan 

Menopuolelle risan kumisaappaan lisäksi päätyi myös kadotettu kameran linssinsuojus. Onneksi jossain 'varastossa' pitäisi olla uusi 52 mm suoja. Alfred on kuitenkin taas hoitanut hommansa ja mistään en sitä ole vielä löytänyt...




Thursday, September 5, 2013

Kahden päivän kuuri


Lääkkeeksi ahdistukseen ja ummetukseen määräsin itselleni pari päivää kalastusta tiukkaan tahtiin. Tosin ei mikään oikeasti vaivaa mutta kalapolttoihin se ainakin auttoi. Hyvin vähän kuitenkin, sillä nyt tekisi jo taas mieli kalalle...

Yhtenä motivaattori käydä kalalla oli myös erinäiset testattavat kohteet eli lähinnä jotain uudistuksia siima- ja perhorintamalla. Näitä kävin sitten testailemassa. Tosin osittain nämä epäonnistuivat huonon koukkuvalinnan takia. Sidoin nääs perhoja erääseen jo aikaisemmin kisoissa pettäneeseen koukkuun.

Päivä ykkösen vietin kirjolohijahdissa, mitä en olekaan vähään aikaan tehnyt. Suuntana siis ensimmäiseksi Vantaanjoki. Vesi oli huomattavan vähissä vaikka olikin kuulema edellisestä päivästä hieman noussut. Aloitin ronkkimalla erästä tuttua monttua mutta jo tässä huomasin leväkasvuston vaikeuttavan kalastusta. Kivien pinnoilta lähti tuollaisia metrisiä 'levämatoja'. Ravinteita siis riittää ja jos näyttää loppuvan kesken, niin eiköhän taas syksyiset ylijuoksutukset ylävirran jätevedenpuhdistamoilta tee tehtävänsä.

uutta soraa

Pieni vedenlisäys saattaisi tehdä hyvää merestä nouseville kaloille. Tosin nytkin niitä oli kuulema näkynyt ja edellisellä viikolla oli ainakin joku saamamies vetänyt reilun viiden kilon mertsarin. Ja olipa suvannossa kuulema loikkinut vieläkin isompi kala. On niitä siis siellä vaikka omin silmin en olekaan päässyt todistamaan. Vaikka tuskin minun siiman päässä kauhean pitkään viihtyisivät, sillä tänäänkin nymfasin 0.16 mm siimalla ja hyvin pienillä nymfeillä. Nuo vanhat veijarit kun osaavat olla jo niin ronkeleita. Ja puhun nyt tavoittelemistani vanhoista kirjolohi-istukkaista.


Löytyihän niitä kirjolohiakin mutta hauskempi saalis oli mahdollisesti ensimmäinen ikinä saamani törö. Jostain syystä töröä en koskaan ennen saanut perhooni, vaikka rantavesissä niitä tuolla näkyykin pyörivän. Hauska kala!

törösaalis

Positiivisiä asioita oli myös muita. Jokeen oli ilmestynyt useita uusia kutusoraikoita ja rannalla näytti vielä odottavan aika keko soraa siirtymistään jokeen. Virhon sivuilta hieman lisää asiasta. Paikalla oli myös parikin kalastuksen valvojaa. Hieno homma, että ainakin Vantaanjoella valvonta pelaa ja luvaton kalastus saadaan kitkettyä. Samalla muutkin järjestyshäiriöt vähenevät huomattavasti.

Päivä kakkosella palasin sitten taas 'normaalimpaan' taimenen kalastukseen. Kalalle tuli mentyä osittain senkin takia, että samalla suunnalla sattui olemaan illalla yösuunnistukset missä kävin sitten juoksemassa. Ei ehkä paras valmistautuminen suunnistusta ajatellen seisoa 6 tuntia kahluuvermeet päällä koskessa. Mutta hyvin sujui suunnistus sekä kalastus.

taimenvirtaa
Testiperhot eivät vain toimineet aivan kuten olisin niiden halunnut toimivan. Muutenkin meni hetki hakiessa toimivia perhoja, sillä jostain syystä aikaisempina päivinä toimineet nymfit eivät antaneet haluttua tulosta. Lisäksi jostain syystä alussa vapakäsi tärisi ihmeelliseen tahtiin, sillä tiputettuja kaloja tuli liian monta. Onneksi tärinän taajuus palautui normaaliksi illan kuluessa ja tulostakin syntyi oikein mukavasti.

Hieman alkaisi näyttämään, että tämän vuoden koskipaketti alkaa olemaan kasassa. Lähestyvä rauhoitusaika sulkee tutut taimenvedet  ja siten on aika siirtyä erilaisille vesille. Hauen kalastukseen palailen pian 100 % varmuudella. Kymppijahti jatkuu...

Ja loppukevennykseksi tälläinen niiden määräämieni lääkkeiden aiheuttamassa huurussa kuvattu ja editoitu sekava pieni videonpätkä.









Friday, August 9, 2013

Kekkonen ja Carter

Torstaille oli sitten suunniteltu aamuvuoron kalastamista klo 06 alkaen. Suunnitelmat elivät hyvin rivakkaan tahtiin ja lopulta astelimme noiden otsikkossa mainittujen herrojen jäljillä. Tosin noille rannoille on muutama muukin kalamies ehtinyt omia polkujaan tallata kohteen 'avautumisen' jälkeen.

Valmiina testiin
Reissusta tuli myös testireissu, sillä nyt sain Ikonin pitkän nymfivavan käyttööni. Session alkupuolella sillä kalastinkin mutta koska vain pienemmät kalat tuntuivat purevan nymfivirityksiin, niin vaihdoin toiseen vapaan. Nymfaaminen sai väistyä pinturoinnin tieltä.

Lisäksi hieman ärsytti jatkuva perhojen pohjaan jääminen. Tuolla koskireitillähän on eräskin tukki liikkunut, joten pohjassa on vieläkin uppotukkeja ihan riittämiin. Perhoja syöviä uppotukkeja. Larva- ja nymfiaskiin avautui varsin iso aukko. Lisää on sidottava. Taas!

Ensimmäisen paremman kalan sain nousemaan skateriin. Kala möyri pinturin perässä useamman metrin mutta eipä jäänyt kiinni. Pari pientä kirjolohen penikkaa kuitenkin tavoitti pinnassa vipeltäneen luistelijan. Ja niitä pieniä kirjolohia tuolla oli...ja paljon! Caddiksen vaihdon jälkeen kalat alkoivat tarttua jo hieman paremmin. Sain ensin muutaman kirjolohen ja pari harjusta.


Tiesin edessäni olevan paremmankin kalan ja jatkoin sinnikkäästi paikan haravointia. Ajolinjat sattuivat lopulta kohdalleen ja varovaisesti musta kuono työntyi vedestä ja imaisi pinturini. Ensimmäinen isompi taimen oli siiman päästä ja hetken päästä myös haavissa. Oikein komea kala! Parit kuvat otin nopeasti ja kala takaisin uimaan.

Haukimainen olemus

Jatkoin virtaa siitä sitten ylöspäin ja  tartuttelin lähinnä kirjolohia. Pari hyvää harjustakin posautteli perhon perässä kuitenkin tarttumatta. Ensimmäinen perho alkoi olemaan jo tässä vaiheessa niin syöty ja hyvin kasteltu, että oli aika vaihtaa toinen samanlainen perho. Uusi kelluva Caddis kelpasi melkein välittömästi liki samankokoiselle taimenelle kuin tuo ensimmäinen. Upeita kaloja!

Ihan mitä vaan ei saa tehdä
Reissu meinasi kruunautua oikein toden teolla hetki ennen luvan loppumista. Pinturin kävi rouhaisemassa semmoinen veturi, että oksat pois. Sain kalan jo kerran uitettua nelosen kepillä aivan jalkoihin mutta kala ei tästä pitänyt. Lähtö oli kova ja kala irtosi parin minuutin temmeltämisen jälkeen. Arvion kerran pinnassa melko kirkasta kylkeään näyttäneen kalan n. 65 cm mittaiseksi.

Ps. Kotimatkalla piti vielä käydä joen varrella notkumassa. Ja ronkkimassa pari kalaa :) Hullua puuhaa tämä kalastus.



Wednesday, August 7, 2013

lltapäivävuoro Kärnällä

Paljon on vettä virrannut Kärnästä läpi sitten viime käyntini ko. paikassa. Siitä taitaa olla jo viitisen vuotta ja silloinkin tuli oltua paikalla sumariaikaan. Reitin alimmalla eli Kymöllä olen kalastanut vuosittain lähimenneisyydessäkin. Soittelin Kymön kaupalle puolen päivän kieppeillä ja kolmelta olin jo koskella. Viimeisen luvan kävin kuittaamassa itselleni eli koskella olisi muitakin. Olivat sitten nostaneet luvan hinnaksi 25 euroa kuudelta tunnilta. Ihanan halpaa!


eväleikattu pötkylä

Kamat olivat kasassa tasan klo 15. Istahdin rantaan pieneksi hetkeksi ja päätin aloittaa pinturilla. Ensimmäinen kala molauttikin siihen jo parin heiton jälkeen kuitenkin tarttumatta. Nymfivermeisiin vaihdon jälkeen alkoikin sitten tapahtua ja eväleikattuja samasta muotista vedettyjä täpläkylkiä alkoi nousta. Yllättävän hyvin olivat otillaan helteestä huolimatta.

Luvan puolivälissä ja reippaamman tauon jälkeen rymysin yläkoskelle. Joskus silloin vuosia sitten siellä tuppasi olemaan kivasti harjusta. Ja hyvänkokoista. Tällä kertaa isommat kalat olivat kuitenkin hieman kateissa ja ongittuani jonkun ahvenen ja särjen, oli aika vaihtaa hieman alemmaksi.


Suurin osa päivän kaloista oli eväleikattuja tuoreen näköisiä istareita. Onneksi sentään pari leikkaamatonkin kävi haavissa. Ensimmäinen näistä puri larvaa melko kovasta virrasta. Päivän paras oli kuitenkin myös samalla päivän viimeinen. Jallitin erästä pintonutta kalaa melko pitkään ja lopulta sainkin sen ottamaan Goddarin. Oikein nätti eväleikkaamaton liki 60 cm kala.  Mukava päätös tälle lyhyelle kalastussessiolle!

Oikein mukava pinturikala

Ikonin päässä kala
Pakattuani kamat autoon pääsin vielä hetkuttelemaan uutta mielenkiintoista uutuutta eli Ikonin nymfivapaa. Tai demohan se vielä taisi olla mutta silti mielenkiintoinen. Kiitokset Atelle tästä. Ja kiitokset Atelle myös tuosta kalakuvasta. Näyttäisi olevan muuten toiminnaltaan aika namu nymfivavaksi.. Hienosti taipuu kuten kuvasta näkyy.








Thursday, August 1, 2013

Istarikosken ihmeet

Kummallisia paikkoja nämä istarikosket. Pakottavat ihmiset käyttäytymään ihan hassusti ja välillä jopa tyhmästi. Porukkaa nyt on tietysti kuin pipoa. Ukkoa vieri vieressä nakkaamassa jokeen mitä ihmeellisimpiä vieheitä. Ja odotas kun joku saa kalan tarttumaan tarjottuun pyytöön. Siinä lentää lusikka, lippa ja vaappu niin eteen taakse kuin sivullekin. Lähelle joka tapauksessa.

Ja mikä ihmeen trendi on muovautunut selkeästi tässä parin viimeisen vuoden aikana.? Joella kannetaan mukana isoja kylmälaukkuja jonne upottaa se mahdollinen saalis. Aivan hassua toimintaa. Vai ovatko saaliit vain niin hurjia, että ei malteta välillä kiikuttaa niitä kaloja autossa odottavaan kylmälaukkuun?

15 minuutin eväleikattu

Toinen omituinen trendi näyttää juuri nyt olevan tulien tekeminen muuallekin kuin vartavasten rakennettuille tulipaikoille. Huolimatta siitä, että eihän se tulenteko ole edes sallittua muualla kuin niillä rakennetuilla tulipaikoilla. Aivan hassua toimintaa. Hyvä esimerkki tästä oman käden tulipaikka noin 40 metrin päässä oikeasta tulipaikasta!

Raiskatkaa vielä puutkin!
Kohtuullisen rehevää jokea

Tänään ehdin olla joella vasta vartin verran, kun heilautin haavia ja koppasin ensimmäisen taimenen pois kuleksimasta. Tai no, takaisinhan minä sen laskin vaikka olikin eväleikattu. Mutta onneksi ehdin rivakasti hoitamaan sen kalan väsyttelyn, sillä ylävirrasta puikkasi inkkarikanootti koskeen. Kyydissä ensikertalaiset inkkarin kanssa koskessa. Tämän sain kuulla heiltä itseltään vähän myöhemmin. Ja niinhän siinä kävi, että kanootti karahti kiville keskellä kovimpia kuohuja. Kanootti siitä sitten nurin ja pariskunta pulikoimaan.

Muutaman askeleen ehdin jo ottamaan kohti pelastusretkeä, mutta tilanne kääntyi onneksi nopeasti turvalliseen suuntaan. Ei heillä sen suurempaa hätää tilanteessa ollut. Kanootti toki täynnä vettä ja vaatteet kastuivat. Matka kuitenkin jatkui hetken päästä.

Joku oli sukeltanut uppotukit joesta

Oli muuten varsin runsaat vesiperhoshätsit. Ihme kyllä kalat eivät kiinnostuneet pintomaan lainkaan. Tai siis isommat kalat. Sokkona mäiskittyyn pinturiin sentään nousi muutama pienehkö harjus. Oli siellä kasa pieniä päikkäreitäkin. Illalla olisi saattanut tilanne tietenkin muuttua mutta kuten varsin usein aikaisemminkin, niin keskitin kalastukseni päivään. Vedenalaiset vehkeet ... niillä irtosi....

Friday, July 19, 2013

Tuntemattomilla turpavesillä

Vaikka pari viimeistä päivää on ollut varsin epävakaisia noin niin kuin sään puolesta, niin silti on pari päivää heilahtanut turpien perässä tuossa lähijoella. Helpompaahan tuo kalastus olisi jos olisi kunnon hellepäiviä mutta tähän on ollut  nyt tyytyminen. Tänään suuntasin hieman edemmäksi tutuilta paikoilta ja lähdin tutkimaan uusia vesiä.

Nättiä koskea

Kalaisa suvanto

Komeaa koskeahan sieltä tavoitellusta kohteesta löytyi. Rannat olivat vain hieman turhan pusikkoisia rymytä pelkät kumpparit jalassa (oli myös housut huom! ). Huomattavasti helpompi olisi ollut liikkua pitkin jokiuomaa kahluuhousut jalassa. Lisäksi rantapusikossa oli äärimmäinen pahoja kivenkoloja ja tämän tästä kumisaapas menetti pitonsa märillä kivillä. Niin, vettä satoi välillä varsin rankastikin joten kosteaa oli. Hieman olisi ns. kalamiehen polkuja kaivannut mutta niitä ei näillä vesillä juurikaan näy. Enemmän jos olisi lohikalaa, niin sitten olisi enemmän polkujakin mutta huomattavasti vähemmän omaa rauhaa. Hyvä kuitenkin näin.

Yksi suvannon asukeista

Oli muuten selkeästi vesi noussut eilisestä. Ja varmasti vesi on myös viilentynyt aivan huippulukemista. Kalat eivät olleetkaan nyt aivan koskivedessä eikä edes aivan sen välittömässä läheisyydessä. Hellepäivinä selkeästi kalat hakeutuvat lähemmäksi kiivaammin virtaavaa vettä. Nyt kalat tulivat lähinnä hieman syvemmästä suvantovedestä.

Päivän aikana kävin katsastamassa useammankin paikan. Osassa kalastin ja osassa en. Jätin kalastamatta erään varsin makoisan kosken niskan, sillä rannalla kökötti mökki. Toiselta puolelta jokea ehkä paikan olisi kehdannut kalastaa mutta enpä jaksanut tällä kertaa kiertää toiselle puolelle jokea. Joskus toiste täytyy paikalla käydä, sillä se suorastaan haisi kalalle.

rauhallisempaa virtaa

Siinä on sillalla varsin reteä kaide 

Kalaporras varsin pieni ränni
Olisi kyllä joskus hieno nähdä joku merestä nouseva kalakin. Nehän pääsisivät nousemaan vaikka tälle korkeudelle. Kävin myös katsomassa erästä kalaporrasta, joka osaltaan mahdollistaa kalojen nousemisen. Aika pieni rännihän se oli eli jos vaikka joku isompi lohnake haluaisi 'ylös' asti, niin mielenkiintoinen tehtävä sillä olisi tuo etappi suorittaa.