Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Thursday, July 24, 2014

Ei kiusata koskitaimenia...

Näillä helteillä on aivan turha kiusata koskitaimenia, joten kalaan mieliäkseen kannattaa tuumailla muita vaihtoehtoja. Vedet ovat yksinkertaisesti aivan liian lämpimiä ja siksipä on turha kiusata taimenia vaikka ne saisikin ottamaan perhoon. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.


Turpa on sellainen kala, että se suorastaan tykkää helteistä ja hyvistä keleistä. Tai ainakin silloin se tuntuu olevan varsin aktiivinen ja muutenkin selviää taimenta paremmin lämpimissä vesissä. Etelä-Suomen savisameat joet suorastaan keräävät itseensä lämpöä ja silti turpa vain ottaa ja porskuttaa.

Pyörittelin vaihtoehtona Hammolle menemistä, sillä siellä lähteet pitävät joen veden sopivan raikkaana eikä lämpöongelmia ole. Turvan pintaperhokalastus kuitenkin houkutti ja suuntasin siis turpien perään. Rasiaan heitin lähtiessäni vielä parit uudet foamiviritykset ja kalojen houkuttelu saattoi alkaa.


Lämmintä todellakin piisasi, sillä auton mittari näytti lukemaa + 31C. Kylmälaukussa oli hieman juomaa mutta ne eivät riittäneet alkuunsakaan. Lähestyvä ukkonen ja pienoinen nestehukka saivat otsalohkon jomottamaan jo varsin lyhyen kalastuksen jälkeen.


Aloitin homman siis noilla uudehkoilla pintureilla. Pari oikein mallikkaan kokoista turpaa räpsäytti välittömästi perhoihin. En vain viitsinyt tartuttaa kaloja maltilla vaan vedin perhon molemman kalan suusta. Ei pitäisi hätäillä varsinkin kun turpa on ajoittain varsin arka kala. Nämäkään veijarit eivät suostuneet enää nousemaan uudestaan pinturiin eivätkä ottaneet mihinkään muuhunkaan. Säihkähtivät siis.


Lukumääräisesti kaloja ei tällä kertaa noussut hirveästi mutta keskikoko oli oikein hyvä. Itseasiassa tällä kertaa nousivat kesän isoimmat turvat. Taisivat jopa kaikki kalat olla aikaisempia suurempia. Pienet olivat täysin kateissa. Tai näkyi niitä pienempiäkin jälkimmäisessa paikassa missä kävin. En vain viitsinyt noille pinnassa kruisaileville sinteille edes heittää. Pari isompaankin bongasin sillalta mutta ne puolestaan säihkähtivät varjoani ja katosivat sen sileän tien. Hieman varomaton tämä kalabongari.

Friday, July 18, 2014

Hammonjoki 18072014

Piiiitkääästä aika Hammolla. Oli taas varsin helteistä heti aamusta. Ilmasto jokivarren pusikossa olikin lähes sademetsämäinen, hyvin kostea ja kuuma. Aavistuksen omainen usvakin nousi joen pinnalta, sillä lämpöero ilman ja veden välillä on kuitenkin varsin huomattava. Vesi on kylmää. Alueen lukuisat lähteet pitävät tästä huolen. Ja vesihän on taas todella alhaalla sekä kirkasta.

Aloittelin kalastusta leppoista ylemmältä osalta ja läheltä laavua. Vanhoissa perinteisisssä paikoissa oli rutkasti kalaa ja muutaman niistä koukuttelinkin lähinnä pintureilla. Jokunen harjuskin oli joukossa. Muuten puronieriät pitivät huolen siiman kiristelystä.

Vähissä on vesi

Ensi kaudella olisi taas tavoitteena hakea kilpailemaan Hammolle. Miksipä siis en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni ja treenaisi kilpailun omaisesti? Koska Hammon poolijako on enemmän kuin tuttu, niin siirryin kalastamaan noita kisapooleja kuvitteellisesti kilpaillen. Suunnitelma oli kalastaa vaikeimmasta päästä olevia pooleja tai sellaisia mitkä ovat aikaisemmissa kilpailuissa tuottaneet vaikeuksia.

Aloitin siis ylimmältä poolilta eli ykkösestä. Tuo pätkähän on hyvin matala mutta kalaa (arkoja ja pieniä) on varsin runsaasti. Kalastin siis tunnin jokaista poolia aivan kuten kisoissakin tehdään. Ensimmäinen pätkä alkoi varsin vaisusti, sillä kalat tuntuivat säikkyvän jokaista pientäkin liikettä. Ja perhon tippuminen veteen säikytti ne loputkin. 'Kisajaksoni' oli lähestymässä loppuaan kun lopulta keksin, että kuinka niitä kaloja taas pitikään kalastaa. Haavi heilahteli viimeisen vartin aikana useampaan kertaa. Niin, tällä kertaa mukana oli haavikin mitä en yleensä Hammon reissuilla mukana pidä. 8 nieriää.

Jatkoin pienen tauon jälkeen suoraan poolista kaksi. Tämäkin on hyvin matala pätkä ja alueen pari syvempää monttuakin ovat vuosien saatossa madaltuneet rutkasti. Poolin yläpäässä möllötti hieman suunpielestään repaleinen hieman isompi nieriä. Kerran se kävi pinturia katsomassa mutta muuten ei välittänyt mistään mitään. Ei edes säikkynyt kalamiestä. Poolin kalat olivat lähinnä hyvin pieniä nieriöitä. 5 nieriää.

Hammon kisassahan kalastetaan perinteisesti pari jaksoa molemmilla alueilla, ylemmällä ja lammen alapuolisella. Siksipä siirryin kahden ensimmäisen 'jakson' jälkeen alapätkälle. Valitsin jälleen varsin matalan poolin eli kahdeksikon. Poolin yläosan parista syvemmästä montusta löytyi välittömästi pari nieriää nymfillä. Matalat koskipätkät jätin suosiolla kalastamatta ja valuin alemmaksi. Paljon näytti olevan pientä ahventa. Onneksi myös nieriötä löytyi yhden harjuksen lisäksi. 7 nieriää.

Että semmoinen treenisessio. Hieman jäi kaksijakoinen fiilis, sillä alku oli hyvin tahmeaa. Varsin tuo kakkospoolin kalamäärä oli suorastaan säälittävä. Kalat olivat todella pieniä ja kiinni pysymisen kanssa oli hieman vaikeuksia. Toisaalta tuo poolin 8 kalastus oli jo huomattavasti parempaa.

Vihreää massaa

Tarkoitus oli kalastaa myös neljäskin pätkä. Kohteena oli pooli 5 eli ns. peltopooli. Näin loppukaudesta joki kuitenkin näyttää aivan erilaiselta kuin alkukesästä. Peltopooli ei ollut yksinkertaisesti kalastettavassa kunnossa. Joki oli täpösen täynnä vihreää heinää ja lähes umpeen kasvanut. Vuosi vuodelta tilanne vain menee pahemmaksi ja pahemmaksi. Vettäkin kun on todella vähän, niin eihän se tilannetta auta. Tulevaisuus näyttää vähintäänkin synkältä...



Tuesday, July 15, 2014

Kiertopalkinnot

Note to myself. Ensi kerralla kun lähdet kalaan, niin tarkista, että millaisia perhorasioita löytyy perholiivien taskusta. Taimenkalalla olisi varsin mukava olla muitakin kuin kirjolohiperhoja taskussa. Keski-suomen reissun jälkeen kävin tekemässä lyhyen piston Nukarinkoskelle. Silloin sulloin taskuun kirjolohiperhoja ja niitä löytyi siis liivien taskusta edelleen. Streameriaskit ja vastaavat olivat saaneet siirtyä hetkeksi nurkkaan. Ja siellä ne olivat sitten tällä taimenreissulla.


Onneksi mukana oli kuitenkin yksi nymfiboksi sekä kasa pintureita. Jostain sekalaisen rasian kulmasta löytyi lisäksi muutama räjähtänyt streameri. Niillä mentiin nyt.

Ensimmäinen parempi kala muljahti haaviin peräti kahden kalastusminuutin kohdalla. Kala oli varsin pirteä ja jo pelkästään sen väsyttelyyn ehti kulumaan tovi. Tästä episodista jäi kuitenkin mieleen kalan suunvärkin kunto. Kuinka ihmeessä paikassa, jossa on vain perhokalastus sallittu ja väkäsettömät koukut suositeltuja, voi kalan leuat olla moisessa kunnossa. Jotain isompaa rautaa ja todella ronskeja otteita tuollaisiin kyllä tarvitaan. Vapautettavaa kalaa pitäisi kyllä ehdottamasti käsitellä hieman eri tavalla.

Yksi kiertopalkinnoista
Nämä eteläisen Suomen koskivedet ovat muutenkin täynnä useampaan kertaan ongittuja kaloja. Tai ainakin näin keskellä kesää jolloin koskiin tuskin nousee suuremmissa määrin uusia kaloja. Niitä samoja kaloja sitten ronkitaan tasaisella kalastuspaineella. Kiertopalkintoja nämä asentokalat.

Oikein vapautettana kaloille ei ole kuitenkaan juurikaan harmia tästä prosessista. Tässä muutama päivä sitten tuli juurikin vertailtua kuvattuja kaloja tältä ja edelliseltä kesältä. Eräskin taimen oli viime vuonna n. 45 cm:n mittainen ja tämän vuoden kuvassa oli sille kertynyt muutama sentti mittaa lisää. Ei ihan valtaisa kasvutahti mutta kala oli sentään säilynyt hengissä ainakin yhden lisävuoden. Jo siitä voi olla tyytyväinen. Vielä kun se ehtisi kutemaan ainakin kerran.


Oravan eväät
Oli muuten hauska kaveri tuo orava. Tuo otus pyyhälsi siltaa pitkin yli sillan ja selvästi tarkkaili epäluuloisena koskessa seisonutta kalamiestä. Puun alla oli kuitenkin sieni minkä kurre nappasi mukaansa. Sitten se paineli puuhun ja jäi edelleen tapittamaan kalamiestä. Miksi tehdä jotain muuta kuin voi syödä?



Friday, July 4, 2014

Tour de Keskari 2014

Tässä on nyt pari toipumispäivää takana muutaman päivän Keski-Suomen reissusta. Neljä päivää noin tarkemmin keskisessä Suomessa tuli heiluttua. Siis neljä kalastuspäivää putkeen. Ensimmäisenä tuli tehtyä paluu kisakentille Muuramessa...

Kisakalenteriini päätyi siis lopulta vain tämä Muuramenjoen alkukarsinta. Toinenkin oli ohjelmassa mutta jouduin sen peruuttamaan muiden menojen takia. Mutta eipä se mitään. Muutaman välivuoden jälkeen oli ihan mukava kalastaa yhdessäkin perhokisassa.

Valmistautuminen kisaan oli täysi nolla, sillä vielä aamulla ennen jakson alkua kaikki välineet olivat kaikkea muuta kuin kisakunnossa. Hieman niitä pitikin viritellä, että kalusto oli sääntöjen määräämässä kunnossa. Mutta koska paineettomasti muutenkin kisassa olin mukana, niin tästäkään en jaksanut stressiä ottaa.

Jyrki juoksuttaa kalaa mitattavaksi

Taistelupariksi arpa heitti Hiltusen Jyrkin. Koska Jyrki jos kuka tuntee Muuramen kuin omat taskunsa, niin odotettavissa oli paljon tapahtumia. Ja minulle synkkiä hetkiä katsoa kuinka Jyrki tyhjentäisi pajatson edeltäni. Kisa alkoi siis kolmospoolista ja sen Jyrki todellakin tyhjensi. Jakson ensimmäiset minuutit olivat hurjaa katsottavaa. Mittakaukalossa kävi kalaa yhdellä syötöllä.

Oma jaksoni Jyrkin jälkeen oli siis varsin vaikea. Jo ensimmäisistä kalatapahtumista huomasi, että varovaisiksi pirulaiset heittäytyivät. Onneksi poolista löytyi vielä muutama kala mutta useampi olisi pitänyt ehdottomasti saada myös ylös asti. Kolmella kalalla ei paljon juhlittu.

Kakkosjaksolla hyökkäilin siis edelleen Jyrkin jäljillä. Vitospooli oli aavistuksen pidempi ja siten siihen jäi myös enemmän kalastamattomia kohtia sekä koukuttamattomia kaloja. Pari päivää aikaisemmin sidottu UV-liimanymfi osoitti toimivuutensa ja nouti haaviini 6 kalaa (5 taimenta ja yhden kirjon). Hieman parempi jakso siis.

Muuramella toiminut

Ruokailutauon jälkeen osat vaihtuivat. Nyt pääsin ensimmäisenä pommittamaan poolia 7. Aamun jaksoilla tämä oli ollut erittäin vaikea pooli eikä kalaa ollut juurikaan noussut. Eikä kyllä meinannut nousta nytkään. Jakson puolivälin kieppeillä siiman päässä kävi mitallinen särki mutta se ei ikävä kyllä pysynyt. Hiljaista piteli ja kalat olivat yllättävän kateissa. Pooli oli päällisin puolin oikein hieno mutta kalaa ei näyttänyt olevan. Useiden perhojen vaihtojen jälkeen tavoitin vihdoin erittäin pirteän kirjolohen ja jouduin jopa hieman juoksemaan sen perässä. Seuraava kilpertti oli sitten huomattavasti rauhallisempi ja päätyi nopeasti haaviin. Pari kalaa siis tältä jaksolta. Jyrkille samasta poolista yksi taimen.

Viimeisenä sitten särkipoolille eli ykköselle. Aloitinkin jakson särkien tavoittelemisellä. Eipä siitä mitään tullut, sillä siiman päässä kävi ahven sekä hyvin pieni särki. Poolissa oli kuin olikin muutama kirjolohi ja niistä pari sainkin siiman päähän. Molemmat katkoivat kuitenkin piuhat eli korttiin jakson jäljiltä puhdas nolla. Pah! Jyrkille sentään yksi kirjolohi ja muutama alamittainen särki.

Nimi listalla löytyi siis lopulta aika kaukaa kärjestä. Kaloja tuli kuitenkin 11 eli sen puolesta ihan mukavasti. En ole kuitenkaan lainkaan pettynyt, sillä oikein hauskaa oli kilpaileminen pitkästä aikaa. Syksylle hainkin jo pariin kisaan, sillä onhan sitä järvikalastustakin kokeiltava :)

Kisan jälkeen suuntasin hieman enemmän pohjoiseen eli mökille elpymään. Pitkään en jaksanut paikallani olla, sillä kalalle oli päästävä kun siellä kerran oltiin. Sunnuntain tein vain pienen piston eräälle joelle kauppareissullani.

Maanantaiksi soittelin sitten luvan Kärnälle. Helppoa oli luvansaanti, sillä paikalla ei ollut ketään muita. Lienee kallis hinta sekä taimenen nykyinen korkea alamitta tehneet sen, että kalastajia on nykyään aika vähän.

Kosken rantaan saavuttuani alkoi yllättäen vesisade. Ja sitä kesti ja kesti. Koko sen kuusi tuntia jonka joella heiluin. Onneksi kalat olivat kuitenkin luvan alkuhetkillä vielä pinta-aktiivisia, sillä ehdin onkimaan kasan taimenia pintaperhoilla. Kaloja kävi myös pinnassa mutta osa nousi hakemaan myös sokkona heitettyjä pintureita.

Yksin Kärnän pinturikaloista

Sateen yltyessä pinta-aktiivisuus katosi ja oli aika ryhtyä ronkkimaan kaloja hieman syvemmältä. Nymfivirityksillä kaloja sitten nousikin tämän tästä. Kaikki kalat olivat eväleikattuja istareita. Osa jopa varsin tuoreen näköisiä. Ikävä kyllä.

Neljäs kalapäivä tuli sitten kuitattua Tainionvirralla, jossa kalastelin pari tuntia ihan noin vaan ohikulkumatkalla. Vettä ei yllättäen satanut :)