'Hyvänymfi'

Viime päivien kuuma keskustelun aihe on Perhokalastajat.netissä 'Salalarva'. Kaikkien ihmeperhojen äiti sekä isä (terveisiä vaan Rysälle). Kaikkialla toimiva jokia tyhjentävä täydellinen perho. Erittäin viihdyttävä viestiketju siis kaikinpuolin ...

No, samaisessa ketjussa esiintyi itsellenikin mystinen 'Hyvänymfi'. Mystinen vaikka allekirjoittanut sen kehittäjäksi mainittiin. Polla ei säteillyt enkä millään keksinyt omista perhoistani näin ylivertaista perhoa. Onneksi kuitenkin asian esille tuonut kaveri kertoi mikä perho oli kyseessä. Taisi perho näin saada kuin vahingossa nimen ...

Tavallisesti en omia perhojani nimeä. En siis itse. Vakiokalustooni kuuluvista perhoista varmaan ainoa nimetty on Sipsipussi (streameri). Senkään nimeä en ole itse keksinyt (tai edes nimennyt sitä) mutta kaverit aikojen saatossa ovat sen nimenneet.

Tämä 'Hyvänymfi' on siis jo aikaisemmin 'seikkaillut' tämän blogin teksteissä/kuvissa. Kyseessä on UV-liimanymfi, jolla kalastin Muuramenjoen SM-alkukarsinnoissa. Tämän jälkeenkin olen sillä kaloja onkinut mm. Kärnällä, Hammonjoella sekä Tainionvirralla. Toimii siis useissa erilaisissa paikoissa.

Tässä siis himositojille tuon ihmenymfin kuva + resepti :

'Hyvänymfi'

1. koukku : jigikoukku # 14-10 (kuvan perhossa Hends BL 154 #12)7
2. kuula : koukkuun sopiva esim. 3 mm kulta
3. pyrstö : cock de leon kukko
4. runko : Body quills (BQ-20)
5. niska : neonvärinen kynsilakka
6. UV-liima, tällä kuorrutetaan lopuksi koko perho. Siis esim. iskupisteenä toimiva kynsilakka jää liiman alle.

Yksinkertainen on kaunista

Aloitin hetken mielijohteesta erään projektin, mikä olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Kalareissulla joessa seisoessani keskittyminen kalastamisesta joskus herpaantuu millisekunneiksi ja tällöin syntyy sitten mitä ihmeellisimpiä ideoita. Siellä joessa seisoessa rasiasta kaivellaan välillä uutta perhoa siiman päähän ja rasioista pitää joskus oikein hakemalla hakea sitä oikeaa perhoa. Oikeita perhoja siellä rasioissa on mutta siellä on myös niitä 'vääriä'.

Todellisuudessa ne parhaimmat perhot ovat hyvin yksinkertaisia ja perhoa enemmän tulisi tarmoa keskittää kalastamiseen kuin itse perhoon. Kalamiehen mieli on kuitenkin monimutkainen ja siksipä niitä perhojakin pitää sinne rasiaan vääntää liiankin paljon. Siis liian paljon erilaisia. Muutamalla erilaisella mallilla pärjäisi oikein mainiosti.

Kalojen siiman päähän saaminen nimittäin riippuu huomattavasti enemmän jostain muusta tekijästä kuin itse perhosta. Tai ehkä perholle voidaan myöntää n. 20-25 prosentin osuus kokonaisuudesta. Tärkeämpänä aspektina pidän kalastustekniikkaa ja paikanvalintaa. Lisäksi ratkaiseva tekijä perhon osalta on se koko. Silläkin on usein enemmän merkitystä kuin itse perhon muodolla.

Perho pitää saada kuitenkin uimaan oikealle kohdalle, oikealla tavalla, oikealla syvyydellä, oikealla nopeudella jne. Ei kuitenkaan välttämättä aina oikeassa rajavirrassa :) Tekijöitä on kuitenkin paljon mutta silti keskittäisin enemmän tarmoa kalastukseen kuin itse perhoon.

Paras perho on usein siis hyvinkin yksinkertainen. Ehkä yksi parhaimmista esimerkeistä tästä on Pheasant tail -nymfi (toinen voisi olla vaikka vihreä larva). PT on myös yksi omista ehdottomista suosikeistani. Ehkä juuri sen takia, että se on hyvin yksinkertainen ja nopea sidottava. Ja se toimii kaikkialla. Siis niissä oikeissa paikoissa ja oikein käytettynä.

Tämä projektini on siis täyttää yksi rasia vain ja ainoastaan PT-nymfillä. Parissa päivässä rasiaan ilmestyi jo satakunta uutta perhoa. Melkein otin rasian jo mukaan joelle mutta maltoin vielä mieleni. Ensin teen rasian täyteen ja vasta sitten otan se mukaan. Onneksi liivin taskuissa on jo ennestään olevissa nymfirasioissa näitä on. Tähän projektirasiaan mahtuu n. 300 nymfiä, joten hieman on vielä tekemistä.

Toinen puoli rasiasta tulee täyttymään tavallisiin uppokoukkuihin sidotuilla nymfeillä. Toiselle puolelle puolestaan päätyy ns. jigikoukkuihin sidottuja nymfejä. Suurin osa jigipuolen perhoista on sidottu Hendsin BL 154 koukkuun. Tässä koukkumallissa silmä avautuu eteenpäin kun aikaisemmissa jigikoukuissa silmä avautuu sivulle. Tämä malli onkin noussut omaksi suosikiksi.

Hammonjoki 16082014

Tuli muuten haettua pariin karsintaan taas syksylle. Arpa on jo ratkaissut paikatkin ja omalle 'kupongille' sattui tällä kertaa yksi osuma. Olin vetänyt rastin oikein kahden kilpailun kohdalle mutta vain toiseen näistä siis pääsin. Evolle olisi suunta ja Syväjärven kisaan. Tuleehan se yksi järvikisakin tälle vuodelle. Tai no, tulee toinenkin sillä olen lupautunut osallistumaan myös joukkuekilpailuun. Vuosien tauon jälkeen...

Lauantaina tuli myös tehtyä varsin pikainen lähtö hetken mielijohteesta kalalle. Kohteeksi valikoitui Hammonjoki pienen arpomisen jälkeen. Ja nopeahan tälläinen lähtö on, sillä eihän tuolla tarvita vavan ja kelan lisäksi kuin pari rasiallista perhoja ja rulla siimaa.

On muuten turkasen alhaalla Hammon vesi juuri nyt. Lahden ympäristössä täytyy olla erittäin janoisia ihmisiä, sillä Sairakkalan vedenottamon täytyy pumpata vettä oikein urakalla. Niin alhaalla vedenpinta on juuri nyt. Syksyisistä kutusoraikoista jopa jokunen kulma on nyt kuivalla maalla. Runsaita sateita odotellessa! Vesi on toki myös äärimmäisen kirkasta juuri nyt.

Kalojen bongaus onnistuu siis nyt erittäin hyvin. Liki kaikki kalat on silmin havaittavissa. Kalatkin näkevät kalastajan erittäin hyvin. Tästä osoituksena pakenevat kalaparvet. Edes hidas konttaaminen pusikossa ei näytä auttavan, sillä pienikin vavan heilautus näytti pelottavan kalat liikkeelle.

Kalastus on tällä hetkellä siis erittäin haastavaa. Kaloja näkyy paljon mutta haasteellista on edes päästä heittämään kaloille säikyttämättä niitä. Suurin osa kaloista on todella pieniä nieriöitä. Harjuksiakin toki näkyi oikein mukavasti. Eivät nekään erityisen isoja mutta kaloja kuitenkin.

Tällä kertaa parhaiten näyttivät toimivan oikein hengettömät nymfit. Ohuella siimalla käytettynä luonnollisesti. Pinturiinkin joku kala nousi mutta selkeästi paremmin ottivat pinnan alta. Nieriöiden lisäksi pienen pieneen nymfiin tarttui myös oikein pirteä ehjäeväinen kirjolohi. Hetken tätä piti uitella, sillä siimana oli 0.10 mm seitti. Onnistuin kuitenkin pitämään kalan irti pusikoista ja haaviin se sitten solahti.

Takaisin taimenten pariin...

Kuukausihan siinä vierähti ilman kunnon koskireissuja, joilla olisi taimenia kalasteltu. Tässä välillä on tullut kiusattua vain turpia ja 'jalommat' kalat ovat saaneet olla rauhassa aivan liian lämpöisten vesien takia. Muutaman päivän (ja varsinkin yön) on pidellyt jo hieman alhaisempia lämpötiloja ja sadellutkin välillä, joten toiveissa oli, että koskivedet olisivat hieman jäähtyneet. Kosken rannassa huitaisin mittarin jokeen ja lukema oli + 21 C. Todella lämmintä siis vieläkin.

Viilentävä sade...vihdoin

Päätin kuitenkin kalastaa hetken ajan kun kerran tuonne asti olin ajellut. Vesi oli laskenut myös reilu kuukauden takaisesta aika rutkasti. Kirkasta vesi ei ollut kyllä vieläkään. Joku kyllä tuonkin väristä vettä kehuu kirkkaaksi mutta en minä.

Pienet sadekuurot loivat hetkittäin pieniä aktiivisuuspiikkejä kaloille sekä vesiperhosille. Aivan selvästi hyönteisiä alkoi pörisemään enemmän aina muutaman sadepisaran jälkeen. Yhden kalan sain pinturinkin ottamaan mutta jostain kumman syystä perho jäi heti tärpin jälkeen kalan suuhun. Hetkeä myöhemmin (pienen paikan rauhoituksen jälkeen) sain aivan varmasti saman kalan ottamaan nymfiin. Kala päätyi myös haaviin mutta sen suussa ei kuitenkaan pinturia näkynyt. Koukku oli selvästi ehtinyt jo kalan suusta putoamaan. Väkäsetön koukku ei kauaa happane kalan leukaperissä.

Nymfikala

Nymfissä oli myös kiinni eräs kala, jota en ylös asti saanut. Onnistuin tarttumaan kalan mutta alempi perho tarttui kiinni johonkin käsittämättömän mystiseen kuitusiimamyttyyn. Tuntui hassulta, kun kala jumputti siiman päässä, mutta liikkeelle sitä ei saanut millään. Väkisin oli lopulta siimasta vedettävä. Kala onneksi irtosi hetkeä ennen kuin siima napsahti poikki. Tämän jälkeen vedin vielä yhden setin perhoja kiinni samaan sutturaan. Melkoinen miina on kivien väliin päässyt syntymään.

Ja lisää vettä...

Täydellinen luovutus iski siinä vaiheessa kun ylempänä joella olevalta sillalta bongasin kuolleen taimenen. Ehkä vesi on kuitenkin vielä liian lämmintä eli kaloja on ehkä vieläkin turha kiusata. Tosin tänään vapautetut kalat lähtivät kaikki erittäin pirteinä haavista. Kalojen väsyttelyaika oli toki erittäin lyhyt, sillä hetkeäkään ylimääräistä en niitä uitellut. Säätiedotus onneksi lupaa vieläkin enemmän sateita ja viileneviä kelejä. Eli siis melko hyvältä alkaisi näyttämään...

 

Entinen

Menopuolelle tarvitsee kirjata myös tuo yläpuolella kuvissa oleva ND suodin. Oli muuten pehmustetussa pakkauksessa ja vielä pehmeässä kameralaukussa mutta silti onnistui jotenkin ihmeellisesti menemään rikki.