Viilentävä sade...vihdoin |
Päätin kuitenkin kalastaa hetken ajan kun kerran tuonne asti olin ajellut. Vesi oli laskenut myös reilu kuukauden takaisesta aika rutkasti. Kirkasta vesi ei ollut kyllä vieläkään. Joku kyllä tuonkin väristä vettä kehuu kirkkaaksi mutta en minä.
Pienet sadekuurot loivat hetkittäin pieniä aktiivisuuspiikkejä kaloille sekä vesiperhosille. Aivan selvästi hyönteisiä alkoi pörisemään enemmän aina muutaman sadepisaran jälkeen. Yhden kalan sain pinturinkin ottamaan mutta jostain kumman syystä perho jäi heti tärpin jälkeen kalan suuhun. Hetkeä myöhemmin (pienen paikan rauhoituksen jälkeen) sain aivan varmasti saman kalan ottamaan nymfiin. Kala päätyi myös haaviin mutta sen suussa ei kuitenkaan pinturia näkynyt. Koukku oli selvästi ehtinyt jo kalan suusta putoamaan. Väkäsetön koukku ei kauaa happane kalan leukaperissä.
Nymfikala |
Nymfissä oli myös kiinni eräs kala, jota en ylös asti saanut. Onnistuin tarttumaan kalan mutta alempi perho tarttui kiinni johonkin käsittämättömän mystiseen kuitusiimamyttyyn. Tuntui hassulta, kun kala jumputti siiman päässä, mutta liikkeelle sitä ei saanut millään. Väkisin oli lopulta siimasta vedettävä. Kala onneksi irtosi hetkeä ennen kuin siima napsahti poikki. Tämän jälkeen vedin vielä yhden setin perhoja kiinni samaan sutturaan. Melkoinen miina on kivien väliin päässyt syntymään.
Ja lisää vettä... |
Entinen |
Menopuolelle tarvitsee kirjata myös tuo yläpuolella kuvissa oleva ND suodin. Oli muuten pehmustetussa pakkauksessa ja vielä pehmeässä kameralaukussa mutta silti onnistui jotenkin ihmeellisesti menemään rikki.
No comments:
Post a Comment