Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Friday, February 29, 2008

Pieni mainoksen paikka

Pikkuhiljalleen pitäisi ruveta rustaamaan sm-karsintahakemusta. Tosin joka vuosi olen aika viime tippaan sen jättänyt ja niin näyttäisi nytkin jäävän. Kalenterikin on tietty hukassa, joten suunnittelukin on hieman nihkeää. On se taas otettava itseään niskasta kiinni!!

Ja se mainos tulee tässä ... Alkukarsinnat järjestetään myös Jyräänjoella, joka on ollut allekirjoittaneen yksi vakiopaikoista menneinä vuosina. Siksipä saatan tuonne hakea, sillä eihän paikallistuntemuksesta voi ainakaan hirveästä olla haittaa. Ikävä kyllä joen harjuskanta on pahasti päässyt taantumaan parhaista vuosista. Jyräänjoki oli muuten joskus erittäin hyvä harjuspaikka.

Jyrään karsinnan kisasivut löytyvät bambumestari Juha Penttisen sivustolta.

Pääset sinne tästä

Sunday, February 24, 2008

Ei kahta ilman kolmatta

Mitä sitä hyvää putkea katkaisemaan? Siis tietenkään kyse ei ole esim. ryyppyputkesta vaan kolmen päivän kalastusputkesta. Kohtuullisen harvinaista, että talvella tulee kalastettua näin useana päivänä peräkkäin. Sumariaikaa ei tietenkään enää lasketa varsinaiseksi talvikalastukseksi. Eihän? Silloin olen parhaimmillani kalastanut liki kymmenenä päivänä peräkkäin.

Aamulla kiedoin kasan risukoppia ja pörräsin netissä mm. ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla. Lupaili jälleen ihan kohtuullisen lämmintä päivää. Eli eikun kamppeet kasaan ja ratin taakse. Auton mittari näytti kuitenkin viittä pakkasastetta ja taivaaltakin alkoi kiihtyvällä tahdilla tuprutella lunta. Tästähän tuli todellinen talvikalastuspäivä.

Joen rannalla tuli rimpauteltua kaverini Peksin kanssa ja myös hän innostui ideasta tulla kalalle. Ehdin kuitenkin aikani tahkota omin päin ennen Pekan saapumista joelle. Tässä ajassa ehdinkin jo löytämään päivän ainoaksi jääneen kalan, joka puraisi jälleen kerran streameriä.

Kala oli tavanomainen musta luikero joita pääasiassa Hartolan kalat tuppaavat olemaan. Tai ehkä nämä laihaan kuntoon itsensä ajavat ovat edellisen kesän istukkaita, sillä joukossa on kuitenkin selvästi paremmassa lihassa olevia yksilöitä. Lienevät sitten niitä 'vanhempia' kaloja. Puhuttamattakin oli selvää, että laskin kalan takaisin. Ja vielä ilman kahluuhousujen kastumista sisäpuolelta. Tai siis housuni olivat päivän jälkeen toki kosteat sisäpuolelta mutta sillä ei ollut mitään tekemistä kalan takaisin laskemisen kanssa. Kyse ei ollut siis mistään 'hekumallisesta hetkestä' tai 'jeesusmaisesta' olosta vaan puhtaasti vuotavista kahluuhousuista. Uudet pöksyt edelleen hankintalistalla. Ehkä sitten ensi talveksi..



Kumma kyllä vaikka kuinka tulee sidotuksi erilaisia nymfejä ja risukoppia talvikalastusta varten, niin silti suurin osa kaloista tulee parilla tehokkaaksi osoittatuneella streamerillä. Huolimatta siitä, että tänäänkin esimerkiksi juuri risukopat saivat uittoaikaa kohtuullisen paljon. Onneksi on kuitenkin myös niitä päiviä jolloin vain pienet perhot tuntuvat toimivan. On se sentään kuitenkin hauska onkia 'oikeilla perhoilla'.

Saturday, February 23, 2008

Talitintteja panettaa..

Tai ainakin sen verran äänekkäästi nuo visertäjät laulavat tällä hetkellä. Auringonpaiste ja lämmin sää sai aikaiseksi myös sen, että allekirjoittanut pyyhkäisi jälleen kerran joelle. Ei sitä näköjään malta pysyä sieltä poissa jos suinkin on aikaa ja mahdollisuus olla perhoa uittamassa.

Aurinko möllötti siis pilvettömällä taivaalla. Auton mittari näytti peräti neljää astetta plussalla. Todella keväinen sää vaikka vasta päästellään helmikuulla. Vain sumarit puuttuvat. Tai siis niitähän odotellaan vielä muutama viikko.


Kalojen osalta jatkoin siitä mihinkä eilen jäin eli vihernieriän väsyttelyyn. Haaviinkin asti kyseinen herra (tai rouva) päätyi hetken potkuttelun jälkeen. Tarkemmin ajatellen haukia päätyy saaliiksi talvella melkein enemmän kuin kesällä. Syynä tietysti talvisen kalastuksen keskittyminen lähinnä suvantoihin.

Vaikka pari taimenta onnistuin päivän aikana bongaamaan, niin hetken näytti että jalommat kalat kiertävät perhoni tällä erää. Päivän pelasti tuon hauen lisäksi kuitenkin nymfillä ongittu pienehkö taimen. Tämä kala oli jostain syystä päättänyt köllötellä varsin erikoisessa paikassa. Kala oli parkkeeranut täysin virtaamattomaan kohtaan ja vielä mutapohjalle. Vettäkin taisi olla peräti polveen asti. Normaali paikka hauen pulikalle mutta ei ehkä taimenelle. Kala siis kuitenkin kelpuutti kevyesti painotetun nymfin pitkällä ja ohuella perukkeella ongittuna.



Päivän toinen erikoinen tapahtuma oli koukun katkaiseminen ainakin minulle uudesta kohdasta. Tavallisestihan koukku pätkähtää poikki koukun mutkasta mutta nyt 'heikoin lenkki' oli juuri silmän takana. Taisi osua takurissa johonkin kiveen. Nettipalstoilla on aikaisemmin ollut paljon juttua Knapekkien heikkoudesta mutta kyllä näköjään Hanakitkin pettävät. Nooh, mielestäni kaikissa koukkumerkeissä on ollut heikkoja yksilöitä. Turha haukkua pelkästään näitä tsekkimerkkejä. Erinomaisia koukkuja molemmat, eikä itselläni edes tähän mennessä ole ollut montaakaan katkennutta koukkua.

Friday, February 22, 2008

Stressin lievitystä

Jeps, mennyt viikko kasasi sen verran pahan stressin tai melkeinpä hermoromahduksen, että jotain oli tehtävä. K****n kasvaessa otsassa päätin ottaa pitkät töistä hieman totuttua aikaisemmin ja pyyhkäisin hakemaan kalavehkeet.

Jo matkalla huomasin päätöksen olleen oikean vaikka vettä ja räntää vihmoi suorastaan vaakatasossa. Keli oli plussalla mutta muuten jotakuin surkea. Mitä väliä! Ei sitä sokerista ennenkään olla oltu.

Kelistä huolimatta reissu alkoi mitä mainioimmin. Rymysin joen rantaan ja kiskaisin ensimmäisen heiton muutaman metrin päähän. Veteen en edes mennyt vaan oioin siimoja penkalta. Streamerin pyörähtäessä rantapenkkaan jostain ampaisi taimen sen hakemaan. Kala tarttui itsestään ja kiihkeän 15 sekuntisen jälkeen taimen rimpuili jo haavissa. On se vaan joskus helppoa. Otin pari kuvaa ja lykkäsin taimenen oikeaan elementtiinsä. Kuten kuvasta näkyy, oli kalan leukaperät ottanut hieman kosketusta koukun kanssa aikaisemminkin.


Päivän toisen kalan sain samalla hetkellä kun aurinko päätti kurkistaa pilven raosta. Tämä 'taimen' oli pukeutunut maastopukuun ja erehdyttävästi muistutti haukea. Tai siis itseasiassa poranokkahan se oli. Kivasti kuitenkin jytkytteli siiman päässä vaikka hätäisesti kilon rajan ylitti.




Päivän aikana tuli rymyttyä myös 'uusilla' alueilla. Vaikka Tainionvirta on vuosien saatossa tullut erittäin tutuksi, niin silti suvantoalueilta vieläkin löytyy hieman tuntematonta vettä. Aukealla vain tuuli teki heittämisestä turhan työlästä.

Puolet päivästä tahkosin jotakuin erilaisilla streamereillä ja toisen puolen ongin pitkästä aikaa indikaattorin ja larvojen yhdistelmällä. Tällä kertaa kuitenkin streamerionki vei voiton, sillä risukoppa ei 'löytänyt' varmuudella yhtään nälkäistä kalaa. Ehkä sitten ensi kerralla. Aikaisempien talvien kokemuksella indikaattoriviritys on ollut kuitenkin erittäin hyvin toimiva suvanto-onginnassa. Aikaisemmillakin reissulla on toki ollut tarkoitus indikaattoreilla onkia, mutta olin onnistunut balsamollukat sen verran hyvin kätkemään, että vasta nyt sain ne käyttöön. Seuraavalle reissulle tarvisee myös kietaista lisää risukoppia, sillä tälle reissulle varatut yksilöt ovat nyt virran syvyyksissä.

Sunday, February 17, 2008

Kuninkaan portin kautta kalalle

Niin ne vaan pakkaset antoivat taas hetkiseksi periksi. Kylmää taisi riittää peräti yhden yön verran ja silloinkaan ei yli kahdenkympin päästy. Sen verran kuitenkin, että rantavedet olivat muuttunut luistinradoiksi.

Keli tuppasi muutenkin olemaan tänä sunnuntaina kohtuullisen vaihteleva. Hartolaan päästyäni taivaalta ripeksi hieman vettä ja keli painui plussalle. Päivän aikana löytyikin kaikkea auringon paisteen ja lumimyrskyn väliltä.



Tiedä sitten oliko sään ailahteluus sekoittanut myös kalojen päitä. Kumman vaisuja olivat vaikka onnistuikin useitakin eväkkäitä paikallistamaan. Siimanpäähän niitä oli kuitenkin vaikea houkutella vaikka kerran siinä jopa onnistuin. Suurin osa päivästä tuli jälleen kerran tahkottua erilaisia streamereitä höystettynä sivuperukkeessa olleella risukopalla.


Päivän ainoasta onnistumisesta voinen ehkä hieman kiittää hetkellistä auringonpaistetta, sillä ilman sitä en olisi aurinkolaseja varmaankaan päähäni laittanut. No, polaroideista olisi kuitenkin pilviselläkin hyötyä. Siis hyötyä kalojen havaitsemisen muodossa...


Onnistuin liki huomaamatta toteuttamaan erään pikkukikan, mikä joskus toimii harjusten 'onginnassa' eli pohjan pöllyttämisen kahluutöppösillä. Harjushan ei ole järin arka kala, eikä ihmeemmin väistä outoja 'kahlaajalintuja', vaan eväkkäillä on ennemminkin tapana tulla ruokailemaan kalastajan alapuolelle. Niin tälläkin kertaa. Olin hetken armottomasti piiskannut varsin hyvää vettä streamerillä ilman tulosta. Kelasin jo siimaa sisään ja samalla kompuroin kohti rantaa. Kahlatessani kuitenkin huomasin noin metrin päässä leukojaan loksuttavan mahtiharjuksen (Onneksi ne kakkulat olivat juuri nyt päässä).


Tottakai vaihdoin mahdollisimman nopsasti hieman pienemmät viekoittimet siiman päähän. Olivat vain turhan painavia, sillä setti holatti kivenkupeeseen ja jäi pohjaan. Vaihdoin kevyemmät larvat ja pöllyttelin hieman lisää vesikasveja jotta harjus ei menettäisi mielenkiintoaan. Täsmäheitto samalle linjalle ja kala ei voinut vastustaa kiusausta vaan hotkaisi vihreän larvan hyvällä ruokahalulla. 43 cm harjus haavin kautta takaisin vapauteen.

Tuulen välillä tauotessa onnistuin jopa bongaamaan muutaman pintakäynnin. Olivat vain harmittavasti heittokantaman ulkopuolella. Mutta niinhän ne usein ovat.. Seuraavalle reissulle sitten sidontapenkin kautta. Sen verran harmaat aivosolut vielä raksuttavat, että uutta ideaa pukkaa kalojen kiusaksi..

Friday, February 15, 2008

Inspiraatioita kirjoista..

Kyllä Tsekin pojat osaa - ainakin kalastaa ja tehdä hienoja kirjoja. Ja halvalla vielä myyvät niitä. Viime vuoden puolella julkaistu Czech nymph and other releated fly fishing methods on nyt saanut seurakseen uuden hieman samantyylisen opuksen. Tosin tässä uudessa kirjassa Fly fishing and fly tying II keskitytään hieman enemmän perhoihin. Mutta on toki kirjassa esitelty myös muutamia kalastustekniikoita.






Voin myös sanoa, että kirja ei ole todellakaan taas hinnalla pilattu, sillä 24.90 euroa maksava kirja pitää sisällään myös DVD:n. Tämä reilu 50 minuuttia pitkä otos taas keskittyy lyhyellä siimalla tapahtuvaan nymfiongintaan ja kalastuspätkien välissä sidotaan aina muutama perho. Hyvälaatuinen on myös tämä filmi kirjan tavoin.




Netissä pörrätessä olen löytänyt myös varsin mielenkiintoisen suomalaista tuotantoa olevan kirjan joka kuitenkin odottaa vielä julkaisuaan. Maaliskuun puolella nimittäin julkaistaan Halosen Mikon harjuksen kalastusta käsittelevä kirja Perhokalastajan harjus. Menee muuten varmuudella allekirjoittaneen 'ostoslistalle'

Wednesday, February 13, 2008

Vapaapäivä joella

Viime viikonloppu vierähti hiihtosuunnistusurilla, joten kalareissu jäi sillä kertaa väliin. Ilmatieteenlaitos on lupaillut kylmenevää, joten tilaisuus piti käyttää hyväksi ja mennä kalalle vielä kun oli plussakelejä. Otin siis töistä vapaata ja suuntasin joelle.


Vesi oli jälleen kerran noussut ja oli nyt todellisessa tulvakorkeudessa. En muista koskaan nähneeni näin paljon vettä. Tai ainakaan tähän vuoden aikaan. Kevättulvia ei välttämättä tänä vuonna tule, sillä maastossa on kuitenkin lunta erittäin vähän. Vesi siis tuskin enää merkittävästi nousee sulamisvesien seurauksena.




On muuten melko harvinaista, että helmikuun puolessa välissä on mahdollisuus kalastaa pintaperholla tuloksellisesti. Onnistuin löytämään tuikkaavan harjuksen ja tottakai ensimmäisenä piti kokeilla nousisiko se pinturiin.

Olettaisin harjuksen kuitenkin hakeneen
virtauksen pintaan nostaman nymfin tai larvan, joten pintaperho ei ollut välttämättä paras houkutin. Mutta pakkohan sitä ensiksi pinturia... Mukanani ollut pinturivalikoima oli varsin suppea, mutta pari pienehköä kuitenkin löytyi.

Solmin siiman päähän pienen Elk hair caddis (aika hurja valinta) ja heitin varovaisesti kalan ruokailulinjalle. Harjus nousi välittömästi tavoittelemaan perhoa. Onnistuin kuitenkin vetäisemään perhon pois kalan edestä aivan liian nopeasti. Pari tyhjää yritystä väliin ja sitten kala nousi uudestaan.

Mutta toistamiseen vastaisku oli aivan liian nopea ja kala ei tarttunut. Sen verran kuitenkin ehdin kiskaista koukkua kalan leukaperiin, että se katsoi parhaimmakseen häipyä sen sileän tien.

Eväitä mutustellessani autolla, huomasin pari nakuilevaa kanssa ihmistä. Olivat kohtuullisen rohkeita kansalaisia, sillä he pulahtivat suoraan saunasta hyiseen koskeen. Hrrrrrrrrrrr.....kylmää touhua. Vaikka itselläni oli neopreenin alla useampikin vaatekerros, niin silti kylmässä vedessä ei kovin pitkään viitsinyt seisoskella. Neopreenipöksyt ovat kuitenkin selkeästi parempi vaihtoehto talviseen vedessä heilumiseen kuin hönkivät. Pitäisi tosin hankkia uudet nepparit kiinteillä kengillä, sillä ne ovat huomattavasti sukkahousumallia paremmat (lue: lämpimämmät) näin talvella.



Kalastusrupeama alkoi olla lopuillaan siinä vaiheessa, kun aurinkoinen ja tyyni päivä muuttui hetkessä suorastaan talviseksi myrskyksi. Kuin tyhjästä noussut myräkkä katkoi oksia puista ja heitteli kaikenlaista roskaa veden pinnalle. Tuuli repi myös jäälauttoja virran vietäväksi. Jouduin myös raahaamaan tielle kaatuneen puun syrjään jotta kotimatka saattoi jatkua ilman kiertoteitä. Taisi olla hieman huono nostoasento, sillä selkä niksahti ikävästi. Paluumatka kotiin oli täten hieman tuskaista.



Postimies ahkerana

Joka talvi tulee hankittua kaikenlaista uutta rojua perhokalastukseen liittyen. Tänä vuonna ehkä hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta silti postimies kiikuttaa aina silloin tällöin jonkun paketin. Niin tänäänkin.


Tätä oli jo ehditty hetki odottaa, sillä tilaus Sportfishiltä Englannista on antanut odottaa itseään jo pitkään. Tähän päivään mennessä jokainen tilaus tuosta firmasta on tullut erittäin nopeasti; pääsääntöisesti kolmessa-neljässä päivässä. Tällä kertaa Vivarellin kelan toimittamiseen meni pari kuukautta. Jos olisin tienyt, että tällä kertaa menee näin pitkään, olisin tilannut kelan jostain muualta. Sportfishin hinta kyseiselle kelalle ei ole erityisen halpa, mutta olen tilannut sieltä nopeiden toimitusten ja yleensäkin varman toimituksen takia. Nyt meni hieman metsään...

Ensi kesäksi siis pari settiä Vivarellejä pitkiä ja kevyitä vapoja varten...

Wednesday, February 6, 2008

Kerhoiltaa pitämässä

Olin lupautunut vetämään yhden kevätkauden 2008 Lahden perhokalastajien kerhoilloista ja se luvattu päivä oli tänään. Ohjelmassa oli siis perhonsidontaa. Pitkään jouduin pähkäilemään, että mitä kyseissä illassa sitoisin. Olenhan vuosien varrella ehtinyt eräänkin turilaan tuolla tehdä. Päädyin lopulta kietaisemaan pari syksyllä käytössä ollutta meriperhomallia.


Edellisestä seuraillassa käynnistä oli reippaasti aikaa, sillä työvuorot eivät ole olleet oikein yksissä iltojen kanssa. Viime kevätkaudella olen viimeksi tuolla tainut käydä ja silloinkin aika harvakseltaan.

Ilahduttavaa oli nähdä, että seuraan on saatu uusia jäseniä. Varsinkin kun pitkästä aikaa mukaan on tullut juniori-ikäisiä jäseniä. Seuran jäsenmäärä siis pienoisessa nousussa. Toivottavasti tämä positiivinen kehitys näkyy myös seuran aktiivisuudessa. Useinhan perhoseurat pyörivät muutaman innokkaan aktiivin voimin. Näin on myös ollut Lahden perhokalastajien kohdalla.


Tällä hetkellä seura pyörittääkin aloittelijoiden sidontakurssia paikallisessa kalastusvälineliikkeessä. Kuulemani mukaan myös sieltä on tulossa seuraan vereksiä voimia. Hieno homma, täytyy sanoa!