
On muuten melko harvinaista, että helmikuun puolessa välissä on mahdollisuus kalastaa pintaperholla tuloksellisesti. Onnistuin löytämään tuikkaavan harjuksen ja tottakai ensimmäisenä piti kokeilla nousisiko se pinturiin.
Olettaisin harjuksen kuitenkin hakeneen
virtauksen pintaan nostaman nymfin tai larvan, joten pintaperho ei ollut välttämättä paras houkutin. Mutta pakkohan sitä ensiksi pinturia... Mukanani ollut pinturivalikoima oli varsin suppea, mutta pari pienehköä kuitenkin löytyi.

Mutta toistamiseen vastaisku oli aivan liian nopea ja kala ei tarttunut. Sen verran kuitenkin ehdin kiskaista koukkua kalan leukaperiin, että se katsoi parhaimmakseen häipyä sen sileän tien.
Eväitä mutustellessani autolla, huomasin pari nakuilevaa kanssa ihmistä. Olivat kohtuullisen rohkeita kansalaisia, sillä he pulahtivat suoraan saunasta hyiseen koskeen. Hrrrrrrrrrrr.....kylmää touhua. Vaikka itselläni oli neopreenin alla useampikin vaatekerros, niin silti kylmässä vedessä ei kovin pitkään viitsinyt seisoskella. Neopreenipöksyt ovat kuitenkin selkeästi parempi vaihtoehto talviseen vedessä heilumiseen kuin hönkivät. Pitäisi tosin hankkia uudet nepparit kiinteillä kengillä, sillä ne ovat huomattavasti sukkahousumallia paremmat (lue: lämpimämmät) näin talvella.

Kalastusrupeama alkoi olla lopuillaan siinä vaiheessa, kun aurinkoinen ja tyyni päivä muuttui hetkessä suorastaan talviseksi myrskyksi. Kuin tyhjästä noussut myräkkä katkoi oksia puista ja heitteli kaikenlaista roskaa veden pinnalle. Tuuli repi myös jäälauttoja virran vietäväksi. Jouduin myös raahaamaan tielle kaatuneen puun syrjään jotta kotimatka saattoi jatkua ilman kiertoteitä. Taisi olla hieman huono nostoasento, sillä selkä niksahti ikävästi. Paluumatka kotiin oli täten hieman tuskaista.

2 comments:
Älähän nyt koko ajan telo ittees jossain :) Kohta oot taas saikulla ihmettelemässä jotta millon pääsis ongelle!
Heh...tekevälle sattuu kuten sanotaan. Ehkä tien päällä hieman enemmän kuin kotisohvalla.
Post a Comment