Talitintteja panettaa..

Tai ainakin sen verran äänekkäästi nuo visertäjät laulavat tällä hetkellä. Auringonpaiste ja lämmin sää sai aikaiseksi myös sen, että allekirjoittanut pyyhkäisi jälleen kerran joelle. Ei sitä näköjään malta pysyä sieltä poissa jos suinkin on aikaa ja mahdollisuus olla perhoa uittamassa.

Aurinko möllötti siis pilvettömällä taivaalla. Auton mittari näytti peräti neljää astetta plussalla. Todella keväinen sää vaikka vasta päästellään helmikuulla. Vain sumarit puuttuvat. Tai siis niitähän odotellaan vielä muutama viikko.


Kalojen osalta jatkoin siitä mihinkä eilen jäin eli vihernieriän väsyttelyyn. Haaviinkin asti kyseinen herra (tai rouva) päätyi hetken potkuttelun jälkeen. Tarkemmin ajatellen haukia päätyy saaliiksi talvella melkein enemmän kuin kesällä. Syynä tietysti talvisen kalastuksen keskittyminen lähinnä suvantoihin.

Vaikka pari taimenta onnistuin päivän aikana bongaamaan, niin hetken näytti että jalommat kalat kiertävät perhoni tällä erää. Päivän pelasti tuon hauen lisäksi kuitenkin nymfillä ongittu pienehkö taimen. Tämä kala oli jostain syystä päättänyt köllötellä varsin erikoisessa paikassa. Kala oli parkkeeranut täysin virtaamattomaan kohtaan ja vielä mutapohjalle. Vettäkin taisi olla peräti polveen asti. Normaali paikka hauen pulikalle mutta ei ehkä taimenelle. Kala siis kuitenkin kelpuutti kevyesti painotetun nymfin pitkällä ja ohuella perukkeella ongittuna.



Päivän toinen erikoinen tapahtuma oli koukun katkaiseminen ainakin minulle uudesta kohdasta. Tavallisestihan koukku pätkähtää poikki koukun mutkasta mutta nyt 'heikoin lenkki' oli juuri silmän takana. Taisi osua takurissa johonkin kiveen. Nettipalstoilla on aikaisemmin ollut paljon juttua Knapekkien heikkoudesta mutta kyllä näköjään Hanakitkin pettävät. Nooh, mielestäni kaikissa koukkumerkeissä on ollut heikkoja yksilöitä. Turha haukkua pelkästään näitä tsekkimerkkejä. Erinomaisia koukkuja molemmat, eikä itselläni edes tähän mennessä ole ollut montaakaan katkennutta koukkua.