Harri Hytönen - Perhokalastus

Harri Hytönen - Perhokalastus

Wednesday, October 15, 2014

Puron jättiläinen

Suuntasin jälleen kerran iltapäiväksi kameroineni eräälle purolle. En kuitenkaan samalle kuin edellisellä reissulle vaan eräälle, jossa en olekaan hetkeen käynyt kuvaamassa tai tarkkailemassa kaloja. Vesi oli täälläkin yllättävän kirkasta ja varsin matalalla, niin kuin olettaa sopii syksyn vähäisten sateiden jälkeen. Mutta sehän vain sopii näin kutukuvaajan näkökulmasta. Kunhan vain kaloja on paikalla.

Ja olihan niitä. Välittömästi saapuessa erään soraikon kulmalle kuulin hyvää enteileviä molahduksia. Siis sellaisia hyvin kookkaan kalan mulahduksia. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni millaisia kaloja paikalla oli. Iso naarastaimen oli sellainen 60 cm:n upea varsin kirkaskylkinen ja ympärillä vielä useita reilu 40 cm:n kolleja. Siis jo tuollainen 40 cm:n kala olisi ollut tähän puroon jo aivan loistava löytö mutta että vieläkin tätä isompia!!

Big mama - upea 'kamerasaalis'

Tälläistä näin ison kalan löytämistä kameran eteen pidän jopa paljon arvokkaampana kokemuksena kuin sellaisen saamista siiman päähän. Niin harvinaista se on. Varsinkin näin pienessä purossa. Purossa, jonka yli hyppii melkein kohdasta kuin kohdasta. Isoja taimenia olen toki aikaisemminkin päässyt kuvaamaan mutta nämä ovat olleet merestä nousseita. Nämä upeat nyt kuvatut kalat ovat sen sijaan järvikaloja.

Nuo ison naaraan ympärillä pyörivät koiraat olivat jo aikaisemmin intoutuneet melkoiseen nahisteluun, sillä usealla kalalla näkyi nirhaumia siellä täällä. Parilla kalalla näkyi vaaleita kohtia päässä ja yhdellä selässä. Muutama puronieriäkin näkyi olevan paikalla mutta nämä eivät uskaltautuneet lähellekään taimenia. Ei ollut siis samanlainen meininki kuin edellisessä kuvauspaikassani.



Ikävä kyllä tällä kertaa hyvät kuvat olivat kortilla. Valoa ei riittänyt kuin nimeksi ja kalat aktivoituivat muutenkin vasta kunnolla päivän jo hieman hämärtäessä. Ei se kutukuvaajan homma mitään helppoa ole. Työn ja tuskan takana ovat ainakin itselleni riittävän hyvät kuvat.




Friday, October 10, 2014

Sora pöllyää

Kalastaminen pusikkoisilla puroilla kesähelteillä on varsin rankkaa puuhaa. Mutta niin on rankkaa puuhaa heilua pusikkoisilla puroilla kameran kanssa kyttäämässä lohikalojen lisääntymispuuhia. Kalat ovat kuitenkin varsin arkoja mutta hyviä kuvia saadakseen sitä joutuu ryömimään ja väijymään oikein urakalla. Siellä sitten röhnötät nokkospusikossa ja odotat niitä kiimaisia kaloja saapuviksi. Retkipatja olisi pitänyt tänäänkin ottaa mukaan ettei olisi tarvinnut mutaisella rantapenkalla maata.



Kuvia onneksi syntyi varsin runsaasti. Vesi oli tosi alhaalla mutta onneksi ei tuon sameampaa. Paikallinen maajussi tosin yrittää tähän muutosta, sillä oli näkynyt vetäneen uutta ojaa pitkin peltoja. Ja tietenkin uusi oja päätyy suoraan puroon ilman minkään valtakunnan saostusaltaita. Sinne päätyy kaikki savivelli suoraan puroon.




Aluillaan näyttäisi olevan kutupuuhat, sillä kalojen toiminta oli lähinnä tuollaista pientä nahistelua. Lisäksi isommat naaraat näyttivät olevan vielä jossain muualla. Ainoastaan yksi big mama oli paikalla - iso puronieriä. Taimenet olivat aavistuksen pienempää kaliberia...




Friday, October 3, 2014

Syksyn haukikausi käyntiin

Syksy ehti tällä kertaa lokakuulle asti ennen kuin ehdin haukien perään merelle. Keväällä tuli toki joku reissu renkaalla käytyä mutta syksyn osalta meni hieman myöhään. Ehkä kesäiset ja lämpimät kelit vaikuttivat tähän osaltaan. Vesikin ollut vielä aika lämmintä...

tarpeeton lintuansa

Melko monen mutkan kautta päädyin siis lopulta meren rannalle. Hidasta oli matkalle lähtö ja matkan tekokin. Kaikenlaista. Välineitä kasatessani kuulin jostain hyvin läheltä linnun ääntelyä. Ruovikosta ei paljastanut ensin lintua lainkaan. Vain ääni. Sieltä paljastui kuitenkin katiska missä tuo lintu oli. Joku urpo oli jättänyt katiskan nielun auki ja lintu on jäänyt sinne ansaan. Pari sen kohtalon toveria oli sinne myös päätynyt ja ne olivatkin jo heittäneet henkensä. Onneksi sentään tämä yksi pikkuinen oli vielä hengissä. Vapautin hätääntyneen luontokappaleen ja sijoitin katiskan uudelleen siten ettei sinne uusia siipiveikkoja menisi. 

Puikkarille valkoista

Oli muuten vesi taas jotenkin alhaalla meressä. Varsinkin ensimmäisessä paikassa olivat vesikasvit vallanneet koko mestan. Tuttu paikkahan se oli aikaisemmilta reissuilta mutta eipä tuota kasvustoa aikaisemmin noin paljon ole ollut. Heinäpusikoissa lymysi toki useitakin kaloja kunhan sai perhon uimaan niistä läpi.

Päivä alkoi aivan liian tyynenä ja aurinkokin möllötti pilvettömältä taivaalta. Vasta iltapäivän tullen keli kääntyi tuulisemmaksi ja silloin alkoi myös kala hakkaamaan paremmin perhoon. Tai siis aavistuksen kookkaammat kalat. Puikkari tykkäsi syödä myös tyynellä. Päivän isoimpaan kalaan sitten päätinkin kalastukseni tuon päivän osalta. 

Tähän oli hyvä lopettaa
Kalat tuntuivat pitävän aika nopeasta uitosta. Hienoja tällejä tuli kun pisti vavan kainaloon ja veti roly-polylla kaksinkäsin.