Puron jättiläinen

Suuntasin jälleen kerran iltapäiväksi kameroineni eräälle purolle. En kuitenkaan samalle kuin edellisellä reissulle vaan eräälle, jossa en olekaan hetkeen käynyt kuvaamassa tai tarkkailemassa kaloja. Vesi oli täälläkin yllättävän kirkasta ja varsin matalalla, niin kuin olettaa sopii syksyn vähäisten sateiden jälkeen. Mutta sehän vain sopii näin kutukuvaajan näkökulmasta. Kunhan vain kaloja on paikalla.

Ja olihan niitä. Välittömästi saapuessa erään soraikon kulmalle kuulin hyvää enteileviä molahduksia. Siis sellaisia hyvin kookkaan kalan mulahduksia. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni millaisia kaloja paikalla oli. Iso naarastaimen oli sellainen 60 cm:n upea varsin kirkaskylkinen ja ympärillä vielä useita reilu 40 cm:n kolleja. Siis jo tuollainen 40 cm:n kala olisi ollut tähän puroon jo aivan loistava löytö mutta että vieläkin tätä isompia!!

Big mama - upea 'kamerasaalis'

Tälläistä näin ison kalan löytämistä kameran eteen pidän jopa paljon arvokkaampana kokemuksena kuin sellaisen saamista siiman päähän. Niin harvinaista se on. Varsinkin näin pienessä purossa. Purossa, jonka yli hyppii melkein kohdasta kuin kohdasta. Isoja taimenia olen toki aikaisemminkin päässyt kuvaamaan mutta nämä ovat olleet merestä nousseita. Nämä upeat nyt kuvatut kalat ovat sen sijaan järvikaloja.

Nuo ison naaraan ympärillä pyörivät koiraat olivat jo aikaisemmin intoutuneet melkoiseen nahisteluun, sillä usealla kalalla näkyi nirhaumia siellä täällä. Parilla kalalla näkyi vaaleita kohtia päässä ja yhdellä selässä. Muutama puronieriäkin näkyi olevan paikalla mutta nämä eivät uskaltautuneet lähellekään taimenia. Ei ollut siis samanlainen meininki kuin edellisessä kuvauspaikassani.



Ikävä kyllä tällä kertaa hyvät kuvat olivat kortilla. Valoa ei riittänyt kuin nimeksi ja kalat aktivoituivat muutenkin vasta kunnolla päivän jo hieman hämärtäessä. Ei se kutukuvaajan homma mitään helppoa ole. Työn ja tuskan takana ovat ainakin itselleni riittävän hyvät kuvat.