Tuli taas käytyä kalassa. Eikä taaskaan helpoimman kautta. On eräänkin kerran käynyt mielessä, että miksiköhän ihmeessä aina valitsen paikoiksi sellaisia vähemmän saalisvarmoja paikkoja. No, toisaalta vastaus on helppo keksiä. Näissä paikoissa ei ole ruuhkaa ja kalansaamiseksi on aina enemmän haastetta. Samalla jää kyllä usein useampikin kehukala saamatta.
Usein siis lirkin jotain saviojaa missä on lähinnä hyvin pieniä lohikaloja. Tai särkiä. Tai ei ollenkaan lohikaloja. Haastetta voi olla siis muissakin lajeissa kuin vaikka taimenessa tai kirjolohessa. Samalla toki tunnit jolloin pyydetään tyhjää ovat pääosissa. Helppo oli valita paikka missä tankkiauto piipahtaa säännöllisesti tai luvanosto tyhjentää lompakon. Eiih, vaikeamman kautta tässä mennään.
Kieltämättä välillä tuntuu jopa hölmöltä ostaa lupia paikkoihin missä en ole oikeastaan koskaan nähnyt ketään. Ostaakohan kukaan muu edes niitä lupia? Joskus sentään näkyy jälkiä muista kalamiehistä tai yksinäinen ongenkoho oksalla. Vastaavasti jos menet tankkiautojoelle, niin silloin rantaan menevät polutkin ovat kuin valtateitä ja porukkaa taatusti riittää.
No, tälläisiä ajatuksia tuli taas eilen mieleen jokirannassa. Olin kaatosateessa kalassa taas tälläisessä vähän vähemmän kalastetussa kohteessa. Mitään ennakkokäsitystä ei kyllä ollut paikan kalastuksesta tai kaloista. Eikä odotuksia. Jokainen kala olisi plussaa. Ja plussaa olivat jopa särjet ja ahvenetkin. Turpaa olisi joessa myös pitänyt olla mutta niitäpä ei nyt näkynyt. Pari lohikalaa sentään kävi haavin pohjalla.
No comments:
Post a Comment