Iltapistolla

 Ihan on vain "vähän" ollut taas kevätkiireitä. Kalastaminen on jäänyt erittäin lyhyisiin pistoihin lähinnä hauen perässä. Kerran olen käynyt merellä renkaan kanssa mutta sekin oli aivan surkeaa. Ei jaksanut edes ko. reissusta mitään raapustella. Hauet olivat tuolloin täysin kututäpinöissä, eikä niitä juuri perhot kiinnostaneet. Ihan ei kuitenkaan kikulit pataa menneet muttei kyllä mitään erikoistakaan.

No mutta. Nyt sitten vääntäydyin suorastaan puoliväkisin kalalle. Muitakin hommia olisi ollut mutta koska viime aikoina perhokalastus on ollut jo unissa, niin pakko oli lähteä polttoja helpottamaan. Edes näin pienelle pistolle illasta.

Samanaikaisesti oli myös Suomi-Ruotsi lätkämatka. Sikspä sain olla joella oikeastaan yksinäni. Hyvin harvinaista herkkua. Mutta en valita. Ja Suomihan hävisi.

Ja se kalastus... Oli ihan kivaa. Kaloja nousi ja niin edelleen. Olin varastautunut parilla eri setillä mutta päädyin kuitenkin suurimamaksi osaksi paiskomaan nymfivehkeillä. Muutama heitto ärsyturjakkeilla väliin. Joessahan oli kirjolohia. Sellaisia mitkä joko liikkuivat tai sitten muuten vain sattui sellaisia pieniä syöntipyrähdyksiä. Saattaa muuten parilla kalalla olla allekirjoittaneen perhoja suussa. Jonkun katkoin ihan muuten vaan ja yhden vedin väkisin poikki. Kala nimittäin paineli sellaisella apinan raivolla alarajasta ulos ettei mitään mahdollisuutta seurata tai kammeta kalaa takaisin. Liinat siis kiinni ja siimat poikki tarkoituksellisesti.

Taimenet aika luikeroita

Jotenkin oli kalastusote hieman "tahmeaa" tai ainakin oli koko ajan sellainen tunne, että ei ollut sellainen paljon kehuttu "flow" päällä. Tämä näkyi lähinnä kalojen ihmeellisinä karkuutuksina tai juurikin siiman katkeamisina. Lisäksi oli vielä koko ajan tunne, että olisi kaivannut jotain perhoja mitä ei ollut edes mukana. Seuraavalle reissulle niin on viriteltävä vehkeitä. Tai mentävä välillä järvelle...

Kisakauteni avaan nimittäin järvellä Kellurengas SM:n merkeissä Julkujärvellä. Sitä odotellessa.