Koheltaja

Taas tuli saatua opetus. Opetus siitä, miten ei pidä toimia kalassa ollessa. Ei varsinkaan kun lähtee reissuun tuollaiset hifistelyvehkeet mukana. Tai siis jos pitää bambukeppiä ja s-kampista hifistelyvehkeinä. Eihän ne välttämättä niitä tietenkään ole vaan samanlaisia työkaluja kuin kaikki muutkin kalavehkeet. Itse ainakin saan nautinnon kalastaessani sopivilla välineillä. Siis nautintoa on saatavilla enemmän välineistä jotka ovat käytössä eikä pelkästään pölyttymässä kaapissa.

Nappasin siis tällä kertaa mukaan Martha Marien lähtiessäni joelle. Mukaan tietty tuttu s-kampinen, mikä on bambukepeissä kiinni. Muutaman perhonkin otin. Tämä kyseinen vapa on ollut hetken huilimassa ja ehkä siitä syystä vavan holkki tuntui varsin tiukalta. Tuuppasin kärkiosan sen verran syvälle kuin ilman suurempaa väkivaltaa se oli mahdollista.

Kärkiosa ei kuitenkaan pysynyt tarpeeksi hyvin, sillä ehdin tehdä vain kymmenkunta heittoa ja kärkiosa lensi iloisesti jorpakkoon. Tietenkin tätä sitten kelailin siimasta ylös joesta. Onneksi siiman päässä oli riittävän iso perho, että läpi se ei ainakaan menisi. No, kärkiosaa joesta kauhoessa kela tipahti kiinnikkeestä ja tietenkin suoraan kiveen. Tunnetusti alumiinirunkoiset kelat eivät hirveästi kestä kolhuja.

Kela tippui siis jalka edellä kiveen. Heti silmämääräisesti huomasin, että osumaa tuli. Eikä kela sitten suostunutkaan enää mahtumaan kiinnikkeeseen vaikka kuinka sitä yritti siihen tuupata. ARGH!

Olin ehtinyt olemaan kalassa sen kaikki 5 minuuttia. Mieli teki hieman vielä heittää, joten pistin kelan taskuun ja jatkoin heittämistä hivenen keventyneellä yhdistelmällä. Ilmeisesti joki antoi hyvityksen tapahtuneelle ja samantien perhoon kojautti ihan nätti joskaan ei jättimäinen taimen. Onneksi kala ei ollut isompi, sillä taskussa olevasta rullasta tuskin olisi juuri nyt ollut saatavilla siimareserviä.

Tämän jälkeen kävin autolla teippailemassa kelan kiinni vapaan ja jatkoin hetken vielä kalastamista ilman sen ihmeempiä tapahtumia. Ja eikun kotiin varovaisesti käsittelemään kelaa käyttökuntoiseksi...

Tulevana viikonloppuna jatkankin sitten kilpailemista perhopuolella. Vuorossa on nääs Muuramenjoen alkukarsinta, jonne sain peruutuspaikan. Tulossa on varmasti mielenkiintoinen kisa, sillä pitkästä aikaa olen myös hieman valmistautunut tulevaan kilpailuun. Nukarin kisahan meni ihan mukavasti ilman sen suurempia ennakkovalmisteluja. Ellei oteta sitten huomioon muutamaa hassua kisaa varten sidottua leechiä.