Kansallinen lahtauspäivä

16.11. Päivä jolloin melko moni perhokalastaja kokee uuden heräämisen. Taimenen rauhoitusaika on päättynyt ja kosket ovat pääsääntöisesti taas auki. Kalastus voi siis taas jatkua koskivesillä. Useana vuotena aikaisemmin olen herännyt kukonlaulua aikaisemmin ja kömpinyt hämärässä koskelle.

Tätä en ole kuitenkaan enää vuosiin tehnyt. Olenko käynyt vanhaksi vai mikä? Tänä vuonna en tällä päivämäärällä kalasta lainkaan. Ehkä kalastaisin mutta flunssa pirulainen on kylässä. Mutta jos kalastaisin, niin missä kalastaisin? Tuskin koskivesillä kuitenkaan.

Viimeiset vuodet olen käynyt 16.11 kalassa järvillä tai merellä. Ihan vain vanhasta tottumuksesta olen tämän päivän pitänyt kalapäivänä. Kosket olen jättänyt rauhaan, silllä en yksinkertaisesti halua mennä katselemaan mustien kuteneiden taimenien kolkkaamista. Verijuhlat ovat liian härskejä.

Eikä lohikalojen syksyinen kutu ole edes välttämättä vielä ohi. Syksy on ollut lämmin ja kutupuuhat ovat selkeästi olleet tänä syksynä hieman myöhäisemmässä. Kuvaamassa olenkin kaloja käynyt useampaan kertaan. Muutama ihan kiva ruutukin on syntynyt, vaikka tänä syksynä en todellisia mörssäreitä ole nähnyt muualla kuin Vantaanjoella.

Hiljaisuus on siis katkaistu tällä lyhyellä tekstillä. Samalla lisäsin taas jokatalvisen perholaskurin oikeaan reunaan. Piti tehdä heti joku perhokin...

Tästä jatketaan. Toivottavasti pian myös kalavesillä.