Harvinainen vuosi. Ensimmäistä kertaa perhokalassa vasta helmikuun puolella. Normaalisti ostelen kasan tarvittavia lupia heti vuoden ensimmäisinä päivinä ja painun samantien kalalle. Nyt oli hieman poikkeava kauden aloitus, sillä avausperhoreissukin meni helmikuun puolelle. Enpä muista onko koskaan käynyt tälläistä. Ja onko yleensä joku kuukausi jäänyt täysin ilman perhokalastusta. Sen verran friikki olen tämän lajin suhteen.
Muutama aikaisempi päivä oli hyvinkin keväinen. Lämmintä oli 6-7 astetta mutta juuri tänä valittuna kalapäivänä oli hieman koleampaa. Mittari oli toki plussalla mutta tuuli teki ilmasta varsin kalsean. Kevättä oli, ja on, toki ilmassa, sillä linnut pitivät puissa jo melkoista säksätystä. Koskikaratkin näyttivät ajavan toisiaan takaa varsin pirteän oloisina. Kevät on tulossa. Nice!
Kevät on myös simppujen aikaa ja siksipä siiman päähän valikoitui heti alusta simppuperho. Oli oikein hyvä valinta, sillä kauden avaus kala tuli varsin lyhyen kalastamisen jälkeen. Ikävä kyllä juuri mukana olleessa rasiassa niitä ei kovinkaan montaa ollut. Pohja oli varsin äkäisellä syönnillä ja kävi napsimassa aika läjän perhoja askin pohjalta. Seuraavalle reissulle vaaditaan melkoista täydennystä. Tai ainakin varastolaatikkojen tutkiskelua.
Uittelin päivän aikana myös nymfilitkoja mutta tänään ei ollut pikkuperhojen päivä. Kaikki tapahtumat olivat syvällä ja hitaasti uitettuihin streamereihin. Värinä oli tumma läpi koko päivän. Vaaleisiin sidoksiin ei tällä kertaa minkäänlaista osumaa. Huolimatta siitä, että esim. valkoista pidetään yleisesti talven värinä. No, toimiihan se valkoinen tietty lähes aina mutta ei tänään.
No comments:
Post a Comment