Viidakkoveitsiviidakossa

Monipuolisesti mennään eli taimen-, kirjolohi- ja purkkaripaikkojen jälkeen palailin taas paikalliselle turpajoelle. Tai olisihan periaatteessa ja miksei myös käytännössä täälläkin mahdollisuus jalokaloihin. Lämpömittarissa oli vaatimaton +24 C eli allekirjoittaneelle taatusti tiedossa ongelmia lämpöjen kanssa. Yksinkertaisesti vain liian kuuma mun elimistölle ja pääkopalle. Juotavaa onneksi tuli otettua mukaan, joten edes pientä helpotusta oli saatavilla. Syksyä odotellessa :)

Helteen vaikutusta tuli vielä maksimoitua  rymyämällä liki läpipääsemätöntä viidakkoa. Ei siellä paljon kalamiesten polkuja ole ellei tankkiauto lorauta jotain ränniin. Viidakkoveitsi voisi olla siis yksi tarpeellinen apuväline näille kalareissuille. Ja/tai ne kahluuvehkeet, jotta osan viidakosta pääsisi ohittamaan jokivartta pitkin. Kumpparit ovat muutenkin varsin hengenvaaralliset levän peittämillä rantakivillä.

Jokitörmällä lentelevä hyönteismäärä oli vallan hurja. Onneksi hyttyset olivat helteellä kateissa mutta kaikkea muuta pöristeli ympärillä. Neidonkorentoja lenteli oikein parvissa. Ja nämä neitokaiset näyttivät olevan tykästyneen ympärillä lentävään päivänkorentoihin - lounasmielessä. Muutama päikkäri pöristeli aivan veden äärellä ja nämä päätyivät tämän tästä evääksi. Kauempana ruohikossa lymyilevät säästivät henkensä.

 

Pari turpien pinnassa käyntiä näin mutta vielä tälläkään kertaa eivät innostuneet pinturistani. Pinturirasia oli edelleen kotona, joten oli tyytyminen niihin mitä nymfirasioista sivutuotteena löytyi. Ei kelvannut ainakaan foamipintsukka vaikka sitä antaumuksella heitinkin. Edelleen musta leech oli se mikä kalat pettivät. Nymfilläkin nousi jotain... ahventa.

Positiivasti oli myös, että turpia löytyi jo muualtakin kuin suvannoista tai niiden läheisyydestä. Vesi oli myös laskenut, joten kosket eivät olleet enää kovavirtaisia rännejä. Silti turvat tuntuivat olevan enemmän virran reunoissa kuin kuohujen alla.