Tuntemattomilla turpavesillä

Vaikka pari viimeistä päivää on ollut varsin epävakaisia noin niin kuin sään puolesta, niin silti on pari päivää heilahtanut turpien perässä tuossa lähijoella. Helpompaahan tuo kalastus olisi jos olisi kunnon hellepäiviä mutta tähän on ollut  nyt tyytyminen. Tänään suuntasin hieman edemmäksi tutuilta paikoilta ja lähdin tutkimaan uusia vesiä.

Nättiä koskea

Kalaisa suvanto

Komeaa koskeahan sieltä tavoitellusta kohteesta löytyi. Rannat olivat vain hieman turhan pusikkoisia rymytä pelkät kumpparit jalassa (oli myös housut huom! ). Huomattavasti helpompi olisi ollut liikkua pitkin jokiuomaa kahluuhousut jalassa. Lisäksi rantapusikossa oli äärimmäinen pahoja kivenkoloja ja tämän tästä kumisaapas menetti pitonsa märillä kivillä. Niin, vettä satoi välillä varsin rankastikin joten kosteaa oli. Hieman olisi ns. kalamiehen polkuja kaivannut mutta niitä ei näillä vesillä juurikaan näy. Enemmän jos olisi lohikalaa, niin sitten olisi enemmän polkujakin mutta huomattavasti vähemmän omaa rauhaa. Hyvä kuitenkin näin.

Yksi suvannon asukeista

Oli muuten selkeästi vesi noussut eilisestä. Ja varmasti vesi on myös viilentynyt aivan huippulukemista. Kalat eivät olleetkaan nyt aivan koskivedessä eikä edes aivan sen välittömässä läheisyydessä. Hellepäivinä selkeästi kalat hakeutuvat lähemmäksi kiivaammin virtaavaa vettä. Nyt kalat tulivat lähinnä hieman syvemmästä suvantovedestä.

Päivän aikana kävin katsastamassa useammankin paikan. Osassa kalastin ja osassa en. Jätin kalastamatta erään varsin makoisan kosken niskan, sillä rannalla kökötti mökki. Toiselta puolelta jokea ehkä paikan olisi kehdannut kalastaa mutta enpä jaksanut tällä kertaa kiertää toiselle puolelle jokea. Joskus toiste täytyy paikalla käydä, sillä se suorastaan haisi kalalle.

rauhallisempaa virtaa

Siinä on sillalla varsin reteä kaide 

Kalaporras varsin pieni ränni

Olisi kyllä joskus hieno nähdä joku merestä nouseva kalakin. Nehän pääsisivät nousemaan vaikka tälle korkeudelle. Kävin myös katsomassa erästä kalaporrasta, joka osaltaan mahdollistaa kalojen nousemisen. Aika pieni rännihän se oli eli jos vaikka joku isompi lohnake haluaisi 'ylös' asti, niin mielenkiintoinen tehtävä sillä olisi tuo etappi suorittaa.

Vesi katoaa silmissä

Ja ketähän tästä kiittäisi? No, tietenkin tätä meidän puhtaan energian tuottajaa eli vesivoimaa. Verlan tunnelivoimalalla on kunnostustyöt käynnnissä ja siksipä ei vettä riitä juoksutettavaksi Sonnanjoen puolelle. Joo, joo...sama virsi tuntuu olevan vähäsateisina kesinä ilman mitään voimalaprojektejakaan. Tälläkin hetkellä koskista viuhtoisi helposti yli nappaskengissä ja vieläpä kuivin jaloin.

On muuten aikaisemminkin ollut vähän vettä, jos on nytkin. PK.netin gallerian puolelta löytyy TÄMÄ ottamani kuva vuodelta 2006. Synkeää on ollut silloinkin. Ja äärimmäisen synkeää on nytkin. Toivotaan ainakin hyvin runsaista sateita lähitulevaisuudelle.

Tulen tässä heti välittömästi pistämään myös palautetta KSS energialle ja kertomaan oman mielipiteeni vesivoimasta. Eipä muuten ole pitkä aika siitä, kun eräs sähkötoimittaja yritti kaupitella vesivoimalla tuotettua sähköä. Kieltäytyminen oli aika nopeaa.

Oman kalastukseni jätin varsin lyhyeksi, sillä yksinkertaisesti ei kiinnostanut kalastaa näin vähäisellä vedellä. Lisäksi oli havaittavissa, että isommat kalat ovat selkeästi siirtyneet järvien puolelle. Taimenen penikat edelleen möllöttivät siellä kivien välissä mutta aika turha oli niitä ryhtyä kiusaamaan. Suosittelen muillekin tällä hetkellä kalastuksen skippaamista Sonnajoen alueella. Jätetään ne poikaset ihan suosiolla rauhaan.

Koska kalastus oli näinkin turhaa, niin siirryin makkaranpaistoon Myllykosken kodalle. Kovasti savutti kodassa ja syynkin huomasin mutta ehkä hieman liian myöhään. Ilmeisesti joku vandaali oli ollut asialla ja tulipaikan savupiippu oli kammettu paikaltaan. Koska sattumalta paikalla piipahti myös jakokunnan edustaja, niin tästä iltapäivästä eteenpäin tulipaikka meni käyttökieltoon. Siis siihen asti kun ovat saaneet piipun korjattua. Jos vaikka kota säilyisi tällä tavalla ehjänä eikä kukaan sitä onnistuisi polttamaan

Joku vandaali ei myöskään hallitse tulentekotaitoja, sillä sytykkeitä on taas pitänyt repiä elävän puunkyljestä. Ei tulen sytyttäminen oikeasti ole niin kauhean vaikeaa! Ja niitä sytykkeitä saa ihan niistä liiteristä löytyvistä puista. 

Kuivan maan hauet

Edellisen 'blogireissun' jälkeen on tullut heitettyä jokunen ihan perinteinen taimenreissu koskivesille. Niissä itsessään ei ole ollut mitään sen erikoisempaa, sillä tuollainen koskikalastus on periaatteessa varsin helppoa. Kaloja tulee tasaiseen tahtiin hyvinkin erilaisilla perhoilla.

Pari päivää sitten helpolla reissulla

Noiden helppojen reissujen vastapainoksi minulla on ollut tapana tehdä valtavirrasta poikkeavia kalareissuja hyvinkin ihmeellisiin paikkoihin. Näissä saalisvarmuus on usein varsin heikkoa luokkaa eikä tyhjät reissut ole todellakaan mitään harvinaisia. Tämmöisen kävin sitten heittämässä tänäänkin.

Valmistauduin tähän hieman erilaiseen koitokseen hankkimalla kasan koukkuja ja väkertämällä jonkun uuden perhon. Pientä kikkailua tietenkin peliin, jotta ei aivan tylsäksi käy. Kaupasta lähti mukaan kasa kookkaita matokoukkuja joista sitten napsin kaikki väkäset pois. Tietenkin! Väkäsillä ei perhokoukuissa tee mitään!

matokoukusta perhokoukuksi

Kalapaikkakin oli tietenkin itselleni aivan uusi. Huhupuheita (tai huhukirjoituksia) jostain kuullut mutta siihen se sitten on jäänytkin. Kaloja varmaan lutakossa joka tapauksessa ui. Vesi nyt on mitä on. Kuraa! Hauska katsella näitä alueen järviä ilmakuvista. Ympärillä on iso kasa ilmasta katsoen hyvin vaaleita järviä. Kurajärviä siis. Tuolla hieman pohjoisempana olisi sitten niitä syvänsinisiä. Ehkä ne olisivat vähän helpompia.

Erikoisessa paikassa tienviitta. Vai onko tämä nyt jokiviitta?

Kurajoki upeassa kelissä

Mutta tämä paikkapa olikin sitten pieni joen pätkä kahden järven välillä. Ennakkoscouttaamisen perusteella pitäisi löytyä kuhaa ja haukea. No, tuskin kirkkaalla auringonpaisteella ja iltapäivän tunteina hirveästi niitä kuhia siiman päässä kävisi. Haukia siis tavoittelemaan.

Rannat olivat jotain aivan järkyttävää viidakkoa.. Miehen mittaista heinikkoa ja nokkospusikkoa. Lisäksi pelkillä kumppareilla ei ollut pääsyä aivan rantaviivaan, sillä vesihän siellä heinikon keskellä soljui. Ja siellä heinikon sisällä puljasi tämän tästä myös haukia. Itseasiassa muutama hauki näytti lähtevän liki kuivalta maalta. Ihmeellisiin paikkoihin nuo pulikat tuppaavat.

Namia kaloille

Kalaa siis oli mutta ihmeen nihkeästi ottivat perhoihin. Aluksi keskityin paiskaamaan tuota namipopperia. Kivasti se pulpahteli mutta eivät kalat siitä tänään kiinnostuneet. Eikä ne sitten loppujen lopuksi kiinnostuneet yhtään mistään. Eli odotetun kaltainen tulos tälläiselle erikoisemmalle reissulle. Palataan takaisin hetkeksi helppoon kalastukseen..ehkä...

Hazzuttelua

Ihan vaan tämmöinen lyhyt postaus tällä kertaa videon muodossa. Tuolla taustalla odottaa perhopenkki ja kalallekin pitäisi lähteä. Ja kalalla on tullut käytyäkin. Tekstit vain uupuvat, joten pukataan tälläinen pieni videonpätkä taas tähän väliin...

Tätä on odotettu

Tänään on sitten yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Sellaisesta, jota varten on tullut valmistauduttua jo hyvän aikaa. Eikä se edes liity mitenkään tähän blogiin tai kalastukseen. Tänään on nimittäin päivä jolloin on Jukolan viesti. Itselläni on juostavana kolmas osuus eli ns. pitkä yö. Yösuunnistusta siis 14.5 km edestä. Namia!

Juoksutreenejä olen keventänyt tämän viikon osalta oikein reippaasti, joten on ollut hyvää aikaa puuhastella muutakin. Eli vaikkapa käydä kalassa. Ja mikäs sen rentouttavampaa puuhaa kuin seisoa joessa kurahousut jalassa. Ei pyöri ajatukset ainakaan Jukolan yössä.

Perjantain keskipäivän molemmin puolin tuli juurikin seisottua siellä joessa vesisateessa. Oikein oli kiva keli, sillä lämmintä kuitenkin riitti aivan sopivasti. Kalat tykkäsivät myös. Ja jopa niin paljon, että tällä kertaa pysyivät täydellisesti kiinni koukuissa. Kaikki tartutetut kalat tulivat kiltisti ylös. Omituista kyllä jos vertaa pariin edelliseen taimenreissuun. Samat välineet ja samanlaiset koukut...

Lyhyesti virsi kaunis. Otsalamppua ja nastareita virittelemään...

TTT (taas tunaroimaissa taimenjoella)

Jo edellisellä taimenreissulla oli havaittavissa pientä säheltämistä kalastamisen kanssa. Sama meininki jatkui nytkin, sillä suhde haavittujen ja tunaroitujen kalojen kanssa oli varsin epätasapainossa. Painotus ikävä kyllä tuolle jälkimmäiselle kategorialle eli tunaroinille. Onneksi sentään haavin paremmallekin puolelle päätyy edes jotain.

Enemmänkin varmaan päätyisi, ellei huono onni jahtaisi niin huolella. Tälläkin reissulla onnistuin katkomaan kerran siimat ja kerran koukunkin. Ja ne muuten vaan tiputetut kalat..D'oh! Koukun katkeaminen on itselleni perinjuurin harvinaista mutta nyt sekin ihme tapahtui. Tosin nyt voin syyttää kelalle hirttynyttä siimaa, mikä pysäytti kalan menon kuin seinään. Ihme, että siima (0.18 mm Stroft) ei katkennut vaan heikoin lenkki oli koukku. Perhona PT ja koukkuna Hanak.
 
Hyönteiskuoriutumiset näyttivät olevan hyvällä mallilla vaikka pitkin päivää satoi runsaastikin vettä. Oli päikkäreitä, vesiperhosia, hyttysiä ja sudenkorentoja. Rantakivillä oli nääs varsin runsaasti vasta vedestä mönkineitä kuoriutumisvalmiita sudenkorentoja. Ei niitä vesisadekaan haitannut vaikka ehkä siipien kuivatus oli nyt astetta hankalampaa. Harmi kun ei ollut kunnon makrotötteröä mukana...

Ihmeen vähän kalat kuitenkin pintoivat vaikka ruokaa oli taatusti tarjolla. Yhden pikkukirbelin sentään ongin Caddiksellä. Ja pari muutakin kalaa kävi molauttamassa mutta hieman huonommalla menestyksellä. Voi tietysti pieni vaikutus olla tällä nykyisellä kuravesiaikakaudella...

Testilabra

Jostain aivonystyröiden välistä syntyi aamulla idea. Viime aikoina tuolla joella on pörrännyt varsin paljon kaislakorentoja ja kalat ovat niistä olleet innostuneita. Rasiasta löytyy kuitenkin varsin vähän mustia tai hyvin tummia perhoja. Vesiperhosimitaatiot ovat toki hyvin lähellä kaislakorentoa mutta silti piti vääntää jotain aivan muuta.

reditukou

Kietaisin siis nopeasti pari uutta pinturia joihin lisäilin taas hieman foamia. Pieni ripaus myös kumijalkaa. Ja höysteeksi eli ärsykkeeksi hieman kimalletta. Perhot taskuun ja taas hyllystä astetta köykäisempi keppi mukaan.

Jokirannassa ripeksi hieman vettä mutta ei vielä häiritsevän paljon. Katselin ensin hetken josko löytäisin jostain kameran eteen kaislakorennon. Olivat pirulaiset kadonneet jonnekin eli olisiko kuitenkin tämä sukupolvi tullut elinkaarensa päähän? Päikkäreitä oli puolestaan ilmestynyt jostain ja niitä parveili isoissa parvissa. Lopulta löysin yhden kaislakorennonkin. Oli kylläkin aivan selvästi viimeisen henkäyksensä ottanut.

kaislakorento

Kalat kuitenkin tykkäsivät tästä uudestakin luomuksesta. Itseasiassa en mitään muuta perhoa heittänyt. Eikä kyllä ollut tarvettakaan. Hyvin toimi! Kalatkin olivat tänään oikein mallikkaan kokoisia.

vesiperhonen

Tein myös varsin mielenkiintoisen huomion. Aikaisemmin kun oli tarve heittää perho näyttäytyneen kalan eteen, niin nyt sain kalat ottamaan myös sokkona heittelyyn. Foamiperhossa oli hieman enemmän voluumia ja korkeamman heiton kautta sain perhon tippumaan varsin 'äänekkäästi' veden pinnalle. Kalat nousivat hakemaan tälläisen perhon jostain syvyyksistäkin. Varsin jännittävää puuhaa, kun kala nousi vauhdilla aivan kiinni perhoon, ja otti sen vasta hetken miettimisen jälkeen. Liian nopealla vastaiskulla tuli vedettyä perho pois kalan edestä.

Lopuksi vielä nopean editoinnin kautta tehty pieni videonpätkä testilabrastani...