Hammonjoki 06092011

Kävin tekemässä hieman epäonnistuneen koekuvausreissun Hammolle. Testailin videokuvauskalustoa mutta eipä siitä tällä kertaa tullut mitään. Pari tuntia ehdin puskassa rymytä ja kalastuskin meinasi jäädä hieman vähille kaiken tuon säheltämisen keskellä.


Jo menomatka venyi pahasti, sillä sisäinen lintubongari pakotti pysähtelemään ja tuijottelemaan taivaalla liihottavia haukkoja. Niitä näkyikin yllättävän tiheään. Hyvä sää oli ajanut selvästi linnutkin saalistamaan. Joelle päästyäni sitten juoksentelin hetken kameran kanssa haikaran perässä saamatta yhtäkään kuvaa aikaiseksi. Sinne se kalastusaika siis hupeni.



Kalapuolella oli muutenkin hurjan erikoinen reissu Hammolle, sillä ensimmäistäkään lohikalaa en käyttänyt ylhäällä (kasan ahvenia kylläkin). Nieriöitä kyllä näkyi mutta näitä en tavoitellut nyt lainkaan. Käytettävissä ollut vähäinen kalastusaika nimittäin hupeni kun yritin jallittaa kahta erittäin säikkyä kirjolohta. Konttailin ja hiiviskelin pusikossa yrittäen päästä varovaisesti tarjoamaan näille perhoa. Ikävä kyllä viimeistään heittoliike ajoi ne pakosalle. Ai miten niin vaikeita kaloja?

Ja miten niin heittäminen on tuolla pusikossa joskus vaikeaa? Ja vielä yli kahdenkymmenen pusikkotreenivuoden jälkeen ;)

Karkkila - Nukari

Oli perjantai. Piti siis mennä kalalle. Vaihtelun vuoksi otin suunnaksi Karkkilan. Enhän siellä olekaan sitten kevään jälkeen käynyt heittämässä. Ei vain kaikki sujunut suunnitelmien mukaan. Taaskaan. Karkkilan kohdalla se näyttää olevan enemmän tapa kuin poikkeus. Keväällähän minulla oli suuria ongelmia lupien oston kanssa. Halusin silloin kausiluvan, jota ei vieläkään ole.


Pitäisi olla, sillä sen verran rupesi jurppimaan kun ajelin Masuunille lupia hakemaan ja lupa-automaatti oli rikki. En saanut siis lupaa. Kello oli kuusi (6) aamulla eikä luonnollisesti lupaa muualta siihen kellonlyömään ostella. No, sain onneksi ostettua eväät kalareissua varten.



Seuraavaksi auton nokka kohti Nukaria, jonne kausilupa on lompakossa. Helppo mennä ja olla. Hyvää kalastusaikaa tuli kuitenkin tuhlattua tunnin verran kaikkeen tuohon seikkailuun. Onneksi Karkkilassa vallinnut vesisade jäi myös Karkkilaan, sillä Nukarilla ei tullut päivän aikana pisaraakaan vettä. Yksi plussapiste Nukarille lisää.

Nukarin vesi oli jälleen kerran ottanut hieman väriä itseensä. Ei mainittavasti mutta sen verran, että juuri sen huomasi. Ei haitannut kalastusta, sillä ensimmäinen kirbeli kävi haavissa viiden minuutin kalastuksen jälkeen. Nymfillä! Go, nymfaaja, go...


Nymfit pelittivätkin reissun aikana parhaiten, sillä vasta viimeinen kirjo tuli leechillä. Oli myös kiva huomata, että kaloja löytyi varsin tasaisesti pitkin aluetta. Kaloilla on onneksi pyrstö ja ne osaavat uida. Ei tarvitse siis vain istutuspaikkoja pommittaa.

Pääsin pitelemään jotain isompaakin pötkylää. Kala ei kertaakaan näyttäytynyt vaan uitti sivuperhon pohjaan ja siima poikki. Kirjot nousevat lähes poikkeuksetta pintaan lätisemään, joten hieman pääkopassa kieri ajatus, jotta oliko kenties mertsari? Nooh, ehkä mun tuurin tuntien se oli kuitenkin kirjolohi.

Jälkilähetys Nukarilta

Kuten luvattua, niin tässä olisi hieman videopätkää vajaa viikon takaiselta Nukarin reissulta. Taltiointeja olisi useampiakin mutta jätän muut myöhempää käyttöä varten. Ehkä kasaan jossain vaiheessa hieman pidemmän 'kalastusvideon'.

Melkein kaikki mukana

Moro Janne. Tänään muistin ottaa melkein kaikki mukaan. Kotiin jäi vain kasa perukesiimoja joita posti kiikutti ison paketillisen viikolla (eli siis 0.18 Stroft jäi uupumaan reissusta). Tällä kertaa mukana oli heti alusta alkaen kahluuhousut, kahluukengät ja haavi. Viime sunnuntaina nuo kolme edellä mainittua jäivät kotiin. Pakko oli kääntyä matkalla takaisin niitä hakemaan.


Hih!

Kävin siis viime sunnuntaina vuosien tauon jälkeen kalalla Vantaanjoen Myllykoskella. Blogiin jäi kirjoittamatta tuosta reissusta lähinnä aikapulan takia. Tosin ihan hirveästi ei kirjoitettavaakaan ole ollut, sillä kalojen puolesta ei ihan täydellinen reissu. Jotain pientä sieltä nousi mutta ei mitään mainittavaa.


Tänään puolestaan kävin taas Nukarilla. Ihan on perinteeksi tullut käydä perjantaisin siellä kalassa. Vesi olikin kirkastunut edellisestä kerrasta ja oli nyt Nukarin mitta-asteikoilla erittäin kirkasta. Lämmin puolipilvinen sää vielä kruunuksi. Upea kalapäivä!

Perinteikkäästi kalastin taas suurimman osan ajasta erilaisilla nymfeillä. Tapahtumiakin oli ihan kivasti. Leecheihinkin sorruin, sillä nekin tuntuivat toimivan. Tai siis koska musta Leech ei toimisi?


Ai mikä toi Janne -juttu oli? Heh, se on vain vastine EräJannen kuittiin kun kehtasi epäillä, että mä en koskaan muista ottaa kaikkia rojuja mukaan. Terveiset Jannelle!

Videot jää toistaiseksi näkemättä, sillä niitä en tähän hätään ehdi käsittelemään. Ehkä joku jälkipostaus lähipäivinä?

Aikainen mato Nukarilla

Mitäpä sitä taas muuta kuin vapaapäivän koittaessa nokka kohti Nukaria. Kauemmaksi kun ei tälläkään kertaa suunnitelmista huolimatta jaksanut lähteä ajelemaan. Mutta Nukarihan ei ole missään tapauksessa mikään huono vaihtoehto, sillä kaloja riittää ja ympäristökin ihan kivan näköistä. Kaikista 'jätevesikommelluksista' huolimatta...



Viikko oli taas vierähtänyt edellisestä käyntikerrasta. Tällä välin vesi oli ottanut hieman väriä itseensä mutta eipä tuo ollut juurikaan noussut. Huhuja tuntuu liikkuvan jo nousukaloista eli siis meritaimenista. Nukarinkin ovat kuuleman mukaan tavoittaneet. Itse kuitenkin olen keskittynyt enemmän noihin 'laskukaloihin', joten mertsarit saavat olla rauhassa.

Samoilla tutuilla nymfivarustuksilla kirjolohia olin siis jälleen kerran tavoittelemassa. Huomasin jo kuitenkin varsin nopeasti, että kyseessä ei ollut mikään erityinen ottipäivä. Pari ns. varmaa mestaa oli aivan kuin tyhjiä. Oletan siellä kuitenkin jonkun kalan olleen paikalla mutta suut täysi supussa.

Päivän aikana kuitenkin jokunen kala kävi haavissakin asti mutta yllättäen leechit toimivat nymfejä paremmin. Nymfaaja ei siis iskenyt tällä kertaa 'takaisin'. Jostain syystä tällä reissulla kämmättyjen kalojen määrä ylitti ylös saatujen määrän. Varsin harvinainen tilastovirhe mutta joskus näinkin...

Ja ne harjukset aktivoituivat jälleen kerran auringonpaisteessa. Sinttejä kuten ennenkin.

Videota jälleen kerran jälkiruuaksi...varsågod

Nymfaajan paluu

Nymfaaja on täällä taas. Part 3 menossa...

Eli selkokielisesti Nukarinkoskella tuli taas tänään käytyä kalalla. Tällä kertaa olin varsin aikaisin aamusta liikkeellä, sillä päiväksi oli muuta puuhaa. Piti siis tehdä varsin nopea kalareissu heti kukonlaulun jälkeen.

Jo parkkipaikalla kohinasta kuuli, että vettä meni hieman edellisiä kertoja enemmän. Väriäkin vesi oli hieman ottanut itseensä mutta ei kuitenkaan liikaa. Oli siis mitä parhaimmat olosuhteet kalastukselle. Aloituksessa vielä mukava ohut sumuverho leijaili veden yllä.



Kalastuksellisesti ei tietenkään mitään erityisen uutta, sillä kalastin liki samoilla perhoilla kuin aikaisemmillakin reissuilla. Kalojakin tuli tahtiin mikä piti mielen sopivasti virkeänä. Muutoksena ehkä aikaisempiin reissuihin oli, että kaivelin mukaan Vivarellin kelan joka oli ryyditettynä 'french leaderillä'. Nymfaaminen hoitui siis extraherkkyydellä...

Eikä herkkyydestä varmasti haittaa ollut, sillä kalojen otit olivat melko varovaisia. Jonkin asteista syöntiä oli kuitenkin havaittavissa vaikka tärpit olivatkin lähinnä 'pienoisia pysähdyksiä'. Mukaan mahtui muutama harjuskin. Näistä isoin tuli yllättäen pinkillä leechillä jota päivän päätteeksi roimin (seurana oranssi leech). Pinkillä tuli myös päivän viimeisin 'lohi'.

Jackpot

Nukarinkosken kirjolohireissujen jälkeen oli taas aika kiusata taimenia perhoillani. Paikan valinta osui tällä kertaa eräälle pienelle purolle, jossa aina silloin tällöin olen piipahtanut. Auton kumitassujen kääntyessä kohti kalapaikkaa alkoi tuttuakin tutumpi vesisade. Ja tietenkin vain minuuttia aikaisemmin olin päässyt kehumasta hyvää säätä. Toisaalta vesisade ei yleensä kalastusta haittaa, mutta tällä purolla rannat ovat erittäin pusikkoiset ja täten kastumista ei voi välttää. Siis kun käytössä ei ole kahluuvehkeitä ym. sadehienouksia.


Ensimmäisen kalan löysinkin varsin nopeasti. Tämä varsin mukavan kokoinen kala kuitenkin onnistui jostain kumman syystä katkomaan koukun. Enkä edes pitänyt kalaa mitenkään erityisen tiukalla.

Muutama kymmenen metriä tästä ensimmäisestä kalanpaikasta löysinkin sitten oikein purokalojen purokalan. Ennen varsinaista tärppiä ehdin uittaa nymfiäni puron laidasta laitaan useammankin kerran. Näissä pienissä puroissa joskus on tarve saada perho varsin pieniin koloihin. Niin tälläkin kertaa, sillä taimen oli parkkeerannut pienin pusikon ja rannan tuntumaan. Perho oli siis sijoitettava n. 20 cm:n kokoiselle pläntille.



Onnnistunut heitto, uitto ja väsytys tuotti tälläinen varsin mukavan 59 cm taimenen. Rantautus leppäpusikossa oli varsin haastavaa, sillä haaviahan ei taaskaan tunnetusti ollut mukana. 0.18 Stroft kuitenkin kesti ja 'tammukka' nousi ylös. Ei hullumpaa tämä purokalastus.

Rantautin reissulla vielä muutaman muunkin varsin nätin kalan mutta suurin kalastusinto oli jo täytetty tällä yhdelläkin kalalla.