Karkkila - Nukari

Oli perjantai. Piti siis mennä kalalle. Vaihtelun vuoksi otin suunnaksi Karkkilan. Enhän siellä olekaan sitten kevään jälkeen käynyt heittämässä. Ei vain kaikki sujunut suunnitelmien mukaan. Taaskaan. Karkkilan kohdalla se näyttää olevan enemmän tapa kuin poikkeus. Keväällähän minulla oli suuria ongelmia lupien oston kanssa. Halusin silloin kausiluvan, jota ei vieläkään ole.


Pitäisi olla, sillä sen verran rupesi jurppimaan kun ajelin Masuunille lupia hakemaan ja lupa-automaatti oli rikki. En saanut siis lupaa. Kello oli kuusi (6) aamulla eikä luonnollisesti lupaa muualta siihen kellonlyömään ostella. No, sain onneksi ostettua eväät kalareissua varten.



Seuraavaksi auton nokka kohti Nukaria, jonne kausilupa on lompakossa. Helppo mennä ja olla. Hyvää kalastusaikaa tuli kuitenkin tuhlattua tunnin verran kaikkeen tuohon seikkailuun. Onneksi Karkkilassa vallinnut vesisade jäi myös Karkkilaan, sillä Nukarilla ei tullut päivän aikana pisaraakaan vettä. Yksi plussapiste Nukarille lisää.

Nukarin vesi oli jälleen kerran ottanut hieman väriä itseensä. Ei mainittavasti mutta sen verran, että juuri sen huomasi. Ei haitannut kalastusta, sillä ensimmäinen kirbeli kävi haavissa viiden minuutin kalastuksen jälkeen. Nymfillä! Go, nymfaaja, go...


Nymfit pelittivätkin reissun aikana parhaiten, sillä vasta viimeinen kirjo tuli leechillä. Oli myös kiva huomata, että kaloja löytyi varsin tasaisesti pitkin aluetta. Kaloilla on onneksi pyrstö ja ne osaavat uida. Ei tarvitse siis vain istutuspaikkoja pommittaa.

Pääsin pitelemään jotain isompaakin pötkylää. Kala ei kertaakaan näyttäytynyt vaan uitti sivuperhon pohjaan ja siima poikki. Kirjot nousevat lähes poikkeuksetta pintaan lätisemään, joten hieman pääkopassa kieri ajatus, jotta oliko kenties mertsari? Nooh, ehkä mun tuurin tuntien se oli kuitenkin kirjolohi.