Kuturähinät käynnistymässä

Nyt on syksy edistynyt jo niin pitkälle, että ainakin puroilla ovat taimenten (ja muiden lohikalojen) kuturähinät käynnistyneet. Eräällä soraikoilla parveili tänään n. 15 eri kalaa. Oli pieniä ja vähän isompia.

Vesi oli kyseisessä purossa todella matalalla. Sateista ei olisi juuri nyt haittaa. Paitsi ehkä valokuvaamiselle, sillä vesisateethan luonnollisesti samentavat kirkkaidenkin purojen vedet. Ehkäpä veden vähyydestä johtuen parilla tutulla kutupaikalla ei ollut ketään 'kotona'. Onneksi löytyi kuitenkin paikka missä kaloja oli. Paikka oli ehkä hieman yllättävä, sillä hyvin pieni sivuvirta kokosi suurimman osan kaloista. Tuolla kohdalla oli varsin rivakka virta, mutta vai yksi pienehkö monttupaikka, missä kalat sitten kisailivat.

Kollien kisailua toiminta hyvin pitkälti vielä olikin. Edes kuopan kaivuu ei ollut käynnissä puhumattakaan vielä kunnon suvunjatkamistouhuista. Muutama noista uroskaloista oli hyvin pieniä. Ehkäpä n. 15 cm:n mittaisia. Taisivat olla oppia hakemassa.

Seurannan alussa  parven isoin kala oli upea kutuasuinen varsin hyvänkokoinen puronieriä. Nieriää  selvästi pienemmät taimenet kiusasivat isompaa kaveria oikein kunnolla. Pienikokoiset taimenet saivat tosin välillä niin hyvää kyytiä, että pari kalaa päätyi jopa hetkeksi kuivan maan puolelle. Onneksi pääsivät omin avuin takaisin veteen.

Jossain vaiheessa paikalle pelmahti toinenkin saman kokoluokan puronieriä. Nieriät eivät jostain syystä innostuneet kisailemaan keskenään lainkaan vaan edelleen pienemmät taimenet hoitivat härnäämispuolen.

Pitkään piti kököttää rantapusikossa ja odotella ensimmäistä naaraspuolista kalaa saapuvaksi paikalle. Yksi niitä lopulta ilmestyi vettä roiskien. Puro oli sen verran matala, että tuo selkeästi muita isompi naaras joutui puoliksi kuivalla vettä pärskien nousta virtaa, että se tavoitti kutumontun. Toinen noista puronieriöistä parkkeerasi välittömästi naaraan kylkeen. Mitähän tuosta lopulta seuraa? Samaisessa purossa ovat nieriät ja taimenet telmineet ennenkin keskenään. Saattaa joku 'hybridi' tämän tuloksena syntyä. Isoja koiraita ei vielä näkynyt. Pian kuitenkin toivon mukaan  nekin asiasta kiinnostuvat ja ajavat nieriät loitommalle.

Sumuisen päivän hauet

Kartat ja säätiedotus. Säätiedotus ja kartat. Näitä kun vääntelee ja kääntelee sekä välissä sitoo parit uudet haukiperhot, niin huomaa ajelevansa sakeassa sumussa kohti rannikkoa ja merta. Haukikalaan mihinkäs muualle! Toni vielä kaveriksi nakkaamaan perhoa koko päivän rupeamalle.

sumussa

Meri oli jopa liiankin tyyni. Ohut sumuverho vielä leijaili aavemaisesti ruohikon ympärillä. Oli jo ehtinyt ajomatkasta hieman hälvetä. Koko päivän tulisi kuitenkin olemaan varsin usvainen ja lopulta sateinenkin. Ihan oivallinen kalakeli kuitenkin.

Eläkkeellä oleva kaksikko

Tällä kertaa tuli suunnattua uusille vesille. Normaalisti olen heittänyt hyväksi havaittuja paikkoja, joista on aina mahdollisuus myös isompiin kaloihin. Nyt oli hieman arvoitus mitä löytyisi vaikkakin kartalta ja ilmakuvista paikka näyttikin ihan hyvältä. Yllättävän matalaa vettä alueella kuitenkin oli. Tosin kaloja löytyi ihan kivasti vaikka aluksi koko oli hieman pientä.

Kuvan otti Toni Limnell

Tosin perhovalinnalla pystyi hieman ehkä ohjaamaan isompien kalojen ottia. Eräs vanha tuttu toimiva 'ison kalan perho' antoi myös tänään selvästi muita perhoja vauraampia kaloja. Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta näin siinä vain kävi. Päivän paras kala oli tällä kertaa 6.9 kg hauki. Tuo oikein nätti ja pulska kala otti aivan rantamatalasta kivien välistä. Matalassa ne isotkin kalat selkeästi jo ovat . Vettä oli tuolla paikalla alle metri, sillä pohja näkyi oikein hyvin.
 

Hauen perässä mennään

 Tälle syksylle onkin jo takana useampi retki kelluskelua takana. Syksy on alkanut äärimmäisen hyvin, sillä kalaa on noussut varsin vakuuttavaa tahtia. Mukana on jo ollut muutama varsin mukavakin köllykkä vaikka sää onkin ollut ajoittain melkeinpä kesäinen. Yllättävän matalaan ovat kalat jo työntyneet eli vedenlämpökin lienee kaloille suotuisa. Jaloissa kylmä vesi ei vielä ole tuntunut niin kylmältä kuin mitä se joskus on syksyisillä kalaretkillä ollut. Lämpöjä en ole siis mitannut. Paitsi noilla 'jalkamittareilla' :).

 Vaikka kalastus on sujunut, niin pieniä mutkiakin on ollut matkassa. Pari reissua sitten huomasin kesken kalastuksen kellurenkaan toisen ponttoonin olevan yllättävän pehmeä. Tarkempi tarkastelu paljasti vuodon saumassa. Onneksi oli kuitenkin sen verran mitätön, että ei tarvinnut kalareissua keskeyttää kunhan  tunnin välein pumppasi renkaaseen lisää ilmaa. Liimalla vuoto talttui lopullisesti.

 

 Eilisellä reissulla ehdin jo rantaan ja kaivelin renkaan autosta. Aloitin pumppaamisen ja sain toinen puolen jo täyteen. Toisen puolisko oli puolillaan kun jalkapumppu poksahti ja siis hajosi. Korjausyrityksistä huolimatta ei ilma enää liikkunut renkaan suuntaan. Jotain muoviosiahan siinä meni kappaleiksi. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan lähikylälle etsimään uutta. Ei vain meinannut löytyä mistään kauppaa, mikä olisi pumppuja myynyt. Lopulta tarvittava esine löytyi ja pääsin kalalle. Kaksi tuntia suunniteltua myöhemmin. Ja paikkakin vaihtui, sillä en viitsinyt enää ajella alkuperäisen suunnitelman mukaiselle paikalle. Olisi nimittäin mennyt vielä puoli tuntia lisää.

 Mutta jotain hyvääkin suunnitelmien pettämisessä. Ehdin kalastaa tässä 'varapaikassa' vain n. 15 minuuttia (ja vetää pari sinttiä) kun ruohikon reunasta tärähti. Pikaisen väsytyksen jälkeen pujotin punnituspussiin 8.9 kg:n hauen. Väsytys oli todellakin pikainen, sillä kala oli niin rauhallinen, että suorastaan ui itse ylös renkaaseen asti.

Ei ole helppoa kuvata tämmöistä yksin renkaassa. 8.9 kg

 Päivän aikana oli muutenkin ihan nättejä kaloja liikkeellä. Päivän toiseksi isoin oli vain 4.4 kg mutta hieman tätäkin isompi oli kiinni. Se kuitenkin karkasi varsin harvinaisesta syystä, sillä käyttämäni paksulankainen merikoukku otti ja katkesi kesken väsytyksen. Oli kyllä ilmeisesti ottanut jotain kolhua jo aikaisemmin, sillä vastaavaa koukkua en ole saanut poikki muuta kuin kiveen heittämällä.

 Vesi oli laskenut aika reilusti. Ja kirkastunut entisestään. Ilmeisesti tuo kirkas vesi on tehnyt sen, että tänä syksynä valkoiset perhot ovat toimineet erinomaisesti. Kuituperhoilla olen eniten heittänyt ja niillä myös kaloja on noussut. Koukkuun sidottuja kaikki.  

ADHDHAUKI

Taas on kaikki oleellinen puristettu minuuttiin :

Hammonjoki11092013

Eipä sitä sitten taaskaan tullut pitkää taukoa kalastuksesta. Kiitokset tästä tällä kertaa Atelle, joka houkutteli minut mukaansa Hammonjoen purokeikalle. Tosin eihän sitä tule kieltäydyttyä kalastuksesta juuri koskaan, jos vain aikataulut sen sallivat. Kivahan sitä joella on rymytä.

sateen jälkeen

Kirjoituksen otsikoksi olisi hyvinkin voinut laittaa vaikka 'akvaariokalastusta' tai 'kristallinkirkkaalla', sillä niin kirkasta Hammonjoen vesi oli tällä kertaa. Kalat oli varsin helppo spotata jos maltoit liikkua maltilla. Ja jos et malttanut liikkua maltilla, niin pakenevia kaloja singahteli sinne sun tänne. Selvää kuitenkin oli, että säikytetty kala ei perhoon enää ottanut. Ja kalathan tunnetusti säikähtävät tuolla pienentäkin liikettä ja tömähdystä.

peruspulikka

Kalaa oli kuitenkin taas runsaasti ja koukkuunkin niitä päätyi tasaiseen tahtiin. Luonnollisesti suurin osa kaloista oli varsin pieniä kuten aina Hammonjoella. Mutta se ei vähennä mitenkään kalastuksen arvoa, sillä tälläinen hyvin arkojen spotattujen kalojen kalastaminen on mitä parhainta perhokalastusta. Isojen ja tyhmien vastaistutettujen kalojen kalastus on puolestaan sieltä asteikon huonommasta päästä.

Isona istutettujakin kaloja oli vielä jäljellä kevään istutuksista. Tyhmiksi näitä kirjolohia ei voi kuitenkaan enää sanoa, sillä olivat kirkkaassa vedessä liki yhtä arkoja kun purossa syntyneet serkkunsakin. Varovainen hiipiminen, konttaaminen ja perhon tarjoaminen toimi kuitenkin niillekin.

kirkasta vettä

Oli myös erittäin positiivista huomata kuinka hyvässä kunnossa puron kutusoraikot olivat. Osa niistä oli jopa puhtaampia lietteestä kuin aikaisemmin. Virtausta on siis riittänyt sopivasti ja yläjuoksulta ei ole tullut tavaraa huolestuttavissa määrissä. Paikat ovat siis kunnossa lähiviikkojen toimintapäiville.

Rauhoitus alkaa

Niin alkaisi vain olemaan ns. kesäkausi paketissa. Koskilla alkaa nyt taimenten kuturauhoitus. Keli ei ole kuitenkaan ollut järin syksyinen ja lämmintä on riittänyt. Ei olisi siis mikään ihme vaikka taimenten kudunjatkamispuuhat lykkääntyisivät hieman lämpimien vesien takia. Rauhoitus saattaa loppua aivan liian aikaisin.

Yksi kesäkauden 2013 viimeisistä. Vapautettu luonnollisesti.

Mutta eipä mennä vielä asioiden edelle. Eilen kävin tekemässä vielä lyhyen koskireissun alkavan rauhoituksen kunniaksi. Oli varsin syksyinen ilta. Täytyy myöntää! Vettä vihmoi oikein urakalla ja puusta satoi oikein 'pilvenä' keltaisia lehtiä virran vietäväksi. Ja toissapäivänä kun oli vielä liki hellekelit. No mutta, kalassa  kävin ja kiusasin vielä kasaa taimenia viimeistä kertaa tälle syksylle.

Useampana vuotena rauhoitusaikana olen pyörinyt puroilla haeskelemassa kutupuuhissa olevia kaloja kameran eteen. Tänään kävin ensimmäistä kertaa hätäisenä miehenä tarkistamassa vanhoja tuttuja kuvauspaikkoja. En edes odottanut näkeväni kaloja, sillä vielä on aivan liian aikaista. Ei edes ensimmäistä tiedustelijaa soraikoilla näkynyt. Vilauksen sentään näin hyvin pienestä kalasta. Taimen tai puronieriä se oli, sillä tietääkseni tuossa kohti puroa ei juurikaan muita kaloja pitäisi olla. Tai koskaan en ole siellä mitään muita nähnyt. Oli niin pieni, että viime syksyn tuotantoa täytyi olla.

Soraikon päälle kaatunut kuusi

Kovin olivat maisemat muuttuneet vuodessa. Metsään oli kaatunut runsaasti isoja puita. Yksi näistä isoista kuusista oli kaatunut myös jokeen ja tietenkin juuri yhden parhaimman kutusoraikon päälle. Tuolla paikalla olen parina viimeisenä syksynä istuskellut tovin jos toisenkin. Lisäksi tulvat olivat taas siirtäneet soraa paikasta toiseen. Siellä täällä oli virran kasaamia sorakasoja ja osa niistä ikävä kyllä kuivalla maalla. Eräältäkin vanhalta tutulta kutupaikalla oli liki kaikki sora hävinnyt alavirran suuntaan.

Kasautunutta soraa

Kuivalle maalle päätynyt sora puron ulkokaarteessa

Muutamaa soraikkoa kävin myös möyrimässä puhtaaksi lietteestä. Vedessä läträäminen puolestaan paljasti ikävän reiän kumisaappaassa, joten homma oli vähän niin kuin jätettävä kesken. Vesi oli kylmää ja märät sukat puolestaan ikävä syysflunssan aiheuttaja. Mitään räkätautia tässä en todellakaan kaipaa.

Vesi on melko alhaalla juuri nyt

Tämä ei jotenkaan sopinut maisemaan 

Menopuolelle risan kumisaappaan lisäksi päätyi myös kadotettu kameran linssinsuojus. Onneksi jossain 'varastossa' pitäisi olla uusi 52 mm suoja. Alfred on kuitenkin taas hoitanut hommansa ja mistään en sitä ole vielä löytänyt...

Kahden päivän kuuri

Lääkkeeksi ahdistukseen ja ummetukseen määräsin itselleni pari päivää kalastusta tiukkaan tahtiin. Tosin ei mikään oikeasti vaivaa mutta kalapolttoihin se ainakin auttoi. Hyvin vähän kuitenkin, sillä nyt tekisi jo taas mieli kalalle...

Yhtenä motivaattori käydä kalalla oli myös erinäiset testattavat kohteet eli lähinnä jotain uudistuksia siima- ja perhorintamalla. Näitä kävin sitten testailemassa. Tosin osittain nämä epäonnistuivat huonon koukkuvalinnan takia. Sidoin nääs perhoja erääseen jo aikaisemmin kisoissa pettäneeseen koukkuun.

Päivä ykkösen vietin kirjolohijahdissa, mitä en olekaan vähään aikaan tehnyt. Suuntana siis ensimmäiseksi Vantaanjoki. Vesi oli huomattavan vähissä vaikka olikin kuulema edellisestä päivästä hieman noussut. Aloitin ronkkimalla erästä tuttua monttua mutta jo tässä huomasin leväkasvuston vaikeuttavan kalastusta. Kivien pinnoilta lähti tuollaisia metrisiä 'levämatoja'. Ravinteita siis riittää ja jos näyttää loppuvan kesken, niin eiköhän taas syksyiset ylijuoksutukset ylävirran jätevedenpuhdistamoilta tee tehtävänsä.

uutta soraa

Pieni vedenlisäys saattaisi tehdä hyvää merestä nouseville kaloille. Tosin nytkin niitä oli kuulema näkynyt ja edellisellä viikolla oli ainakin joku saamamies vetänyt reilun viiden kilon mertsarin. Ja olipa suvannossa kuulema loikkinut vieläkin isompi kala. On niitä siis siellä vaikka omin silmin en olekaan päässyt todistamaan. Vaikka tuskin minun siiman päässä kauhean pitkään viihtyisivät, sillä tänäänkin nymfasin 0.16 mm siimalla ja hyvin pienillä nymfeillä. Nuo vanhat veijarit kun osaavat olla jo niin ronkeleita. Ja puhun nyt tavoittelemistani vanhoista kirjolohi-istukkaista.


Löytyihän niitä kirjolohiakin mutta hauskempi saalis oli mahdollisesti ensimmäinen ikinä saamani törö. Jostain syystä töröä en koskaan ennen saanut perhooni, vaikka rantavesissä niitä tuolla näkyykin pyörivän. Hauska kala!

törösaalis

Positiivisiä asioita oli myös muita. Jokeen oli ilmestynyt useita uusia kutusoraikoita ja rannalla näytti vielä odottavan aika keko soraa siirtymistään jokeen. Virhon sivuilta hieman lisää asiasta. Paikalla oli myös parikin kalastuksen valvojaa. Hieno homma, että ainakin Vantaanjoella valvonta pelaa ja luvaton kalastus saadaan kitkettyä. Samalla muutkin järjestyshäiriöt vähenevät huomattavasti.

Päivä kakkosella palasin sitten taas 'normaalimpaan' taimenen kalastukseen. Kalalle tuli mentyä osittain senkin takia, että samalla suunnalla sattui olemaan illalla yösuunnistukset missä kävin sitten juoksemassa. Ei ehkä paras valmistautuminen suunnistusta ajatellen seisoa 6 tuntia kahluuvermeet päällä koskessa. Mutta hyvin sujui suunnistus sekä kalastus.

taimenvirtaa

Testiperhot eivät vain toimineet aivan kuten olisin niiden halunnut toimivan. Muutenkin meni hetki hakiessa toimivia perhoja, sillä jostain syystä aikaisempina päivinä toimineet nymfit eivät antaneet haluttua tulosta. Lisäksi jostain syystä alussa vapakäsi tärisi ihmeelliseen tahtiin, sillä tiputettuja kaloja tuli liian monta. Onneksi tärinän taajuus palautui normaaliksi illan kuluessa ja tulostakin syntyi oikein mukavasti.

Hieman alkaisi näyttämään, että tämän vuoden koskipaketti alkaa olemaan kasassa. Lähestyvä rauhoitusaika sulkee tutut taimenvedet  ja siten on aika siirtyä erilaisille vesille. Hauen kalastukseen palailen pian 100 % varmuudella. Kymppijahti jatkuu...

Ja loppukevennykseksi tälläinen niiden määräämieni lääkkeiden aiheuttamassa huurussa kuvattu ja editoitu sekava pieni videonpätkä.