Oikein ongittuja

Niin sitä vain tuli tänäänkin ajauduttua joelle. Osa kiitos tietysti Juhalle, sillä hän rupesi pommittamaan tekstareilla hyvissä ajoin ennen työpäivän päättymistä. Töistä päästyäni sitten kurvailin pikaisesti kotona hakemassa kalavehkeet ja muun oleellisen.


Kuten eilen jo odotinkin ovat sumarikelit menossa parempaan suuntaan. Ötököitäkin näyttäisi vihdoin ja viimein olevan sen verran, että myös kalat niistä kiinnostuvat. Jopa siinä määrin, että vihdoin pääsin bongaamaan myös pintovia kaloja.

Ja vihdoin pääsin väsyttelemään kauden ensimmäiset oikein ongitut taimenet. Tämä tarkoittaen sitä, että kalat nousivat ohuella pitkällä perukkeella sekä tuikkeihin heitetyillä pintureilla. Kivaa puuhaa tuo tietty on, ei voi kieltää. Huolimatta siitä, että tälle keväälle en aikonut ihmeemmin panostaa sumarikalastukseen. Jätinhän mm. Tainionvirran kausiluvan hankkimatta.

Tuota hauskuutta ei kyllä tänään kestänytkään pitkään. Siis oikein onkimista. Keli muuttui hetkessä varsin tuuliseksi, mutta onneksi ehdin käyttää tuon lyhyen tyynen hetken hyödykseni. Väärin onkimalla tosin tapahtumat jatkuivat vielä myöhemminkin.

Tasaisen harmaata

Tasaisen harmaata oli niin sää kuin pääkopan sisältökin. Pieni ulkoilu joella kuitenkin teki hetkeksi terää. Pakkasjakson jälkeen oli kuitenkin selkeästi lämpimämpi päivä joten pakkasessa ei onneksi tarvinnut kärvistellä.

Sumareitakin näkyi jo aikaisempaa enemmän. Nyt jopa muutama räpsisteli veden pinnalla. Kalat eivät kuitenkaan innostuneet näistä muutamasta satunnaisesta poukkoilijasta. Sumukorentoja runsaslukuisemmin kuoriutuivat kuitenkin pienet kaksisiipiset. Niitä oli paikoitellen erittäin runsaasti hangella. Vedenpinnallakin niitä näkyi mutta eivät kalat innostuneet näistäkään.

Jälleen kerran yritin hakea kaloja itselleni vähemmän tutuista joen osista. Ei kyllä tämä 'tutkimusmatkailu' taaskaan hirveästi tuottanut, sillä reilu parin tunnin sessio antoi vain yhden pienen taimenen PT:llä ongittuna.

Seuraava viikko voikin olla sitten tämän kevään parasta antia sumareiden puolesta. Sen verran lämpöisiä kelejä lupailee, että kuoriutumisten on suorastaan pakko alkaa. Ja jos ei ala, niin ensi vuonna sitten.

Karsintapaikat jaettu

Tulikin sitten hyvin hiljainen kesä kilpailujen suhteen. En päässyt nimittäin lähellekään niin moneen karsintaan kuin olin hakenut. En päässyt edes karsintoihin jotka olivat oman toivomuslistani kärjessä.


Arpaonni ei siis oikein suosinut tänäkään vuonna. Pääsin nyt mukaan kolmeen karsintakisaan, jotka ovat :

7.6. Muurame, Muuramenjoki
28.6. Vekaranjärvi, Ahvenlampi
4.7. Kerimäki, Puruvesi

Loppuihin neljään kisaan olen niin isoilla varasijanumeroilla, että mitään mahdollisuuksia niihin ei ole. Eli esim. Nukarinkoski, mikä on useana vuonna ollut toivelistani ykkönen, jää jälleen kerran väliin. Ei käy tuuri, ei...

Vapaita paikkoja muutamiin kisoihin toki olisi, mutta päällekkäisyydet taitavat pilata nuokin oljenkorret. Toisaalta kolme kisaa riittää kunhan kalastaa tarpeeksi hyvin! Se on siis suunnitelmani!

Seuran vaihto

Pistetään nyt julki vielä tieto, että jatkossa tulen kisatouhuissa edustamaan uutta seuraa. Tähän astisen kilpailu-urani kun olen edustanut Lahden perhokalastat ry:tä, niin nyt on aika hieman haistella uusia tuulia ja hakea lisäpotkua uuden seuran myötä. Jatkan toki myös vanhassa seurassa rivijäsenenä mutta kilpatouhuni siirrän siis tämän uuden seuran alle.

Tämä uusi seura on vasta perustettu 'Etelä-suomen kilpaperhokalastajat'. Kuten jo nimestäkin ilmenee, niin seuran jäsenistö koostuu Etelä-suomalaisista kilpaperhokalastajista. Seurassa itseni lisäksi tulee vaikuttamaan myös pari muutakin maajoukkueympyröissä viihtynyttä kilpakalastajaa. Penttisen Juhalla on kokemusta Em-kisoista ja Mäntylän Terolla sekä MM- että Em-kisoista. Meidän 'konkareiden' lisäksi seurassa on myös innokkaita hieman nuorempia kisailijoita lähinnä Kouvolan seudulta.

Allekirjoittanut on myös ensimmäinen seuralle valittu puheenjohtaja. Muissa luottamustehtävissä tulevat olemaan Juha Penttinen, Ismo Levander ja Jarno Laitinen.

Etelä-suomen kp:n touhuista voit siis lukea jatkossa blogistani ja eiköhän osa näistä tapahtumista päädy myös Kilpaaperholla.netin sivuille. Ja toivon mukaan seuran nimi näkyy myös jatkossa tulosluetteloiden yläpäässä.

Tasan kaksi tuntia

Tälle päivälle olin alunperin suunnitellut meneväni hieman edemmäksikin kalaan kuin ihan näille paikallisille. Kurkin aamusta kuitenkin lämpötilatietoja netistä eikä sitten loppujen lopuksi löytynytkään kiinnostusta lähteä mihinkään. Tämä siis säätiedostuksen tarjoaman koleahkon kelin takia. Tokihan sitä olisi voinut käydä menestyksekkäästi paiskomassa esimerkiksi streameriä synkillä siimoilla. Jätin kuitenkin väliin.


Siinä sitten aamupäivän puuhastellessa kaikkea muuta alkoi takaraivossa kolkuttamaan, että jotta jos sitä kuitenkin lähtisi joelle. Iltapäivä oli kuitenkin pitkällä joten edemmäksi en viitsinyt enää lähteä. Eli siis auton nokka jälleen kerran kohti lähijokea.

Päivä jatkui selvästi siitä mihinkä se eilen jäi. Matkalla alkoi pyryttämään taas lunta. Aamupäivän aurinko sentään oli paistellut kirkkaasti. Ja oli muuten taas pirun kylmä, sillä ilman vaparenkaiden jäätymistä ei selvinnyt tänäänkään.

Tapojeni mukaan paiskoin taas alussa streameriä. Tosin nyt vain pintasiimalla, sillä uppoavat jätin kotiin. Kevyellä varustuksella siis taas liikenteessä. Ja mitäpä sitä isompaa arsenaalia mukanaan kuskaamaan, sillä tänään tuli ongittua juuri tuo tasan kaksituntinen. Streamerit saivat uida rauhassa mutta pikkuperhoihin vaihdon jälkeen alkoi taas tapahtumaan. Ongin jälleen mustan nymfin ja vihreän larvan yhdistelmällä. Tänään vain tuo kuulaton musta nymfi oli pitelemätön, sillä se antoi kuitenkin pari kalaa. Toissapäivänä kun saalisjakauma meni täsmälleen päinvastoin.

Aika turhaa.

Kalastus oli nimittäin aika turhaa puuhaa tänään. Kävin kyllä paikallisella joella heilumassa iltapäivästä. Mennessä näytti vielä hyvältä, sillä aurinko paisteli varsin kivasti. Sitä vaan ei kestänyt kovinkaan kauan.

Retki meni muutenkin lähinnä rymyämiseksi lumihangessa ja pusikoissa. Varmaan 80 prosenttia koko ajasta meni siis aivan johonkin muuhun kuin kalastamiseen. Ei sitten ihme, että tapahtumat jäivät yhteen tälliin (tällä kertaa koppasi streameriä) ja yhteen näköhavaintoon säikytetystä taimenesta.

Viimeisen silaus oli auringon katoaminen taivaalta ja vaparenkaiden orastava jäätyminen. Yritin vielä retken päätteeksi bongailla sumukorentoja, jotta saisin räpsittyä kevään ensimmäiset makrokuvat. Työn takana oli löytää jotain linssin eteen. Lisäksi vielä kun synkät pilvet veivät käytössä olevan valon minimiin, niin ei tästäkään meinannut tulla mitään. Lumisateen alkaessa pakkasin sitten kamat lopullisesti kasaan ja suuntasin kotiin.

Revanssi eilisestä

Koska eilinen kalareissu päättyi todella lyhyeen ajattelin tänään käydä ottamassa retken uusiksi. Kurvailin ensin paikallisen postikonttorin kautta ja lykkäsin eilen katkomani vavan takuukierrokselle.

Yllättävän paljon oli tilanne muuttunut eilisestä. Tänään nimittäin näkyi jo kohtuullisesti sumareita kun eilen niitä ei näkynyt ensimmäistäkään. Sinänsä mielenkiintoista, että vuosi sitten keväällä en nähnyt koko joella ensimmäistäkään sumukorentoa. Eli ei siis ensimmäistäkään nymfiä tai aikuista. Nyt oli molempia liikenteessä. Tosin näiden hyönteisten perässä olevia kaloja ei näkynyt ensimmäistäkään. Ehkä kylmä tuuli piti kuitenkin kalojen ottihalut minimissä.

Ja minimissä näytti syönti olevankin. Ainakin aluksi. Heitin ensimmäiset pari tuntia pelkästään streamereitä kolmosuppoavalla siimalla. Käytössä oli toinen Orviksen kutosen keppi. Näitä kun minulla on kaksi. Tämä tosin useita vuosia vanhempaa mallia kuin tuo surullisen kuuluisa Trident tls. Streamereillä ei siis minkäänlaista tapahtumaa tänään.

Epätoivo meinasikin hiipiä jo puseroon mutta vaihdoin kuitenkin usein keväällä toimineeseen kahden perhon settiin. Perukkeeseen siis pieni musta nymfi ja vihreä larva. Tämän vaihdon jälkeen koukutinkin aivan peräjälkeen useamman pienehkön taimenen. Kaikki kalat muuten vihreällä larvalla. Taas!