Nettinäpertelyä

Pakkanen pitää juuri nyt poissa kalahommista. Olettaisin, että joetkin ovat kohta tukevasti jäässä tällä menolla. Aikaa jää sitten muuhunkin... Joulukin oli ja meni, joten on jo aika suunnata ajatukset ensi vuotta kohti.



Muutaman sidotun perhon jälkeen vaihdoin askareet nettinäpertelyn puolelle ja tein isomman puoleisen urakan päivittäessäni KILPAAPERHOLLA.NET -sivustoani. Lisäsin ison kasan kuvia kilpailijoista sekä laitoin sivuille myös menneiden vuosien kisatuloksia. Nyt 'arkistosta' löytyy niin SM- kuin MM-kisatulokset. Vielä kun löytäisi EM-kisojen sekä JoukkueSM-kisojen tulokset 'yksiin kansiin'. Ei ehkä ihan helpoin tehtävä...

Räkänokka

Toinen päivä menossa sisätiloissa ja tylsistyminen on jo iskenyt. Pienoinen flunssa iski päälle ja veto on pois ukosta. Muutaman perhon onnistuin kuitenkin tänään sitomaan. Ihan semmoisia perusnymfejä, joilla tulee paljon 'ongittua'.

Jostain sain vielä inspiraation ruveta leikkimään kameralla ja varsinkin 'remotella'. Eli lykkäsin kameran kiinni piuhaan ja piuhan tietokoneeseen. Tarkennus oli siis tarkoitus hoitaa tietokoneen ruudulta. Ongelma vain oli, että en todellakaan päässyt sellaiseen jälkeen kuin olisin halunnut. Tarvitsee ehkä opetella hieman lisää.


Näyttäisi olevan tämä vuosi kalastuksellisesti paketissa. Pakkaset pitävät huolen, että mertsarireissutkin taitavat olla ohi. Sidotaan siis jatkossakin perhoja. Ja ehkä otan jonkun kuvankin...

Oravajahdissa

Vuosi lähenee loppuaan ja vihdoin olisi aika myös panostaa meritaimenten tavoitteluun. Itseasiassa omien tilastojeni mukaan juuri joulukuu on ollut parasta aikaa meritaimenten tavoitteluun. Eniten olen siis saanut tapahtumia näin loppuvuodesta.

Melko kirpsakka pakkanen siivitti lähtöäni kotiovelta. Mittari huiteli miinuksilla viiden asteen verran ja yöllä oli tullut hieman luntakin. Tiet olivat melko liukkaita ja pari autoakin oli matkan varrella ojan pohjalla. Merelle päästyäni keli oli kuitenkin mitä parhain ja ilma lämpeni vielä päivän aikana. Melkein kuin olisi taas matkustanut talvesta syksyyn, kun siirryin kohti meren rantaa.


Viikolla olin saanut aikaiseksi sidottua muutamia streamereitä ja peräti yhden perhon myös meritaimenille (merikoukkuun sidottu). Tämä ainokainen saikin heti 'peliaikaa' varsin hyvin. Myöhemmin päivän aikana huomasin, että ei aivan turhaan.

Vesi näytti olevan alempana kuin kertaan aikaisemmin näillä paikoilla käydessäni. Siis vielä alempana kuin esimerkiksi viime syksynä. Eräskin paikka, mistä olen meritaimenen koukuttanut, oli nyt täysin kuivilla.

Odotukset olivat kuitenkin varsin korkealla jo heti ensimmäisessä paikassa. Sää näytti todellakin olevan mitä parhain, joten tärppiä oli lupa odotella. Ensimmäisessä paikassa ei ollut kuitenkaan tapahtumia kovasta yrityksestä huolimatta.

Pienen ruokatauon jälkeen hyppäsin autoon ja huristelin toiselle varsin hyvälle paikalle. Pieni aavistus oli, että nyt ei kannattaisi kahlata kovin pitkälle. Heitin ensimmäiset heitot aivan rantakiviltä ja vain muutaman metrin päähän. Perho toppasi kiveen. Tai siis näin luulin. Nostin vavan pystyyn ja ryhdyin ravistamaan perhoa irti. Samalla kivi liikahti ja varsin mukavan kokoinen pyrstö heilahti pinnassa! Kala! Irtosi!



Uuh! Kalan irrottua pistin lisää pökköä pesään ja heitin 'viuhkassa' lähiympäristöä. Olisikohan ollut viidennen heiton jälkeen kun taas perhoa tukistettiin. Ikävä kyllä tämäkään ei tarttunut ja jälleen kerran taimen kävi pyöräyttämässä pyrstöään pinnassa hyvästellen hölmistyneen kalamiehen. Melkein siis toisinto edellisestä tällistä.

Tälle reissulle sidottu Craft fur -streameri näytti toimivan ihan kohtuullisesti. Perho jäi kuitenkin pohjaan näiden kalatapahtumien jälkeen ja siitä alkoi varsinainen perhon vaihtoruljanssi. Toista samanlaista kuitenkaan ei ollut. Vettä oli muuten tuossa kyseisessä kohdassa alle polven eli matalassa kalat olivat.