Kylpytakkikostaja (merellä tapahtuu)

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Takana on nyt useita kelluntarengaskeikkoja merelle. Yhteensä niitä lienee jo seitsemän (7). Mukana siis nuo edellisen blogikirjoituksen seikkailut. Aika monta reissua siis jo takana ja melkoinen kasa haukia. Ankkahaukitarinan jälkeen on noussut ainakin pari vitosen kalaa ja yksi kutonen. Pienempiä sitten sitäkin enemmän.

Parin viimeisen reissun aikana isommat kalat ovat olleet kuitenkin jossain piilossa. Olen käynyt heittämässä myös paikkoja, joista aikaisemmin on vauraampia kaloja tullut. Mutta ei enää. Tänäänkin isoin hauki oli vain kolmosen kala. Muutenkin syönti on ollut varsin vaisua. Näyttäisi, että vesi on ollut laskusuunnassa joten ehkäpä siinä yksi selitys.

Koska nuo ison kalan paikat ovat olleet 'tyhjiä', niin tänään ajattelin käydä korkkaamassa itselleni uusia alueita. Ennakkotyötä olin tehnyt karttojen ja ilmakuvien avulla. Paikka, jonka olin valinnut, näytti ainakin päällisin puolin erinomaiselta ja sinne varhain aamulla suunnistin.

Koska lähistöllä oli mökkejä kuten jokaisessa muussakin kolkassa Suomenlahtea, niin jätin auton reilun matkan päähän rannasta. En vielä vaihtanut kalastusvermeitä päälle vaan kävin katsomassa josko rannasta pääsisi vesille. Vapaata rantaa ko. paikassa oli kuitenkin useita satoja metrejä. Ei siis mökkejä...

Originaaliphoto by T.Pällo

Kävelin pientä tietä myöden kun jostain mäeltä alkoi kuulua epämääräistä mölinää. Pusikosta loikkasi mies kylpytakissa ja kumisaappaissa. Hän lähti juoksemaan perääni.

OUUUHH OUUUUH (ja jotain epämääräistä möngerrystä ruotsiksi)

minä : 'Mitä? Häh?'

kylpytakkimies : 'OUUUH OUUUUH'

minä : 'Siis mitä?'

kylpytakkimies : 'OUUUH. Mitä sinä täällä teet?

minä : 'Olen kalaan menossa. Kävin katsomassa jos pääsisin veteen tuolta rannalta.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? kuka olet?'

minä : 'Kalaan olen menossa.'

kylpytakkimies : 'Mitä sinä täällä teet? Kuka olet?' (ääni nousee lähinnä huudoksi!)

minä : 'Kalamies. Olen menossa kalastamaan haukia.'

kylpytakkimies : (ja vielä kerran) 'Kuka olet?'

Kylpytakkimies : (huutaa) 'SINÄ ET TÄÄLLÄ KALASTA!!!' (muminaa)

Tässä vaiheessa käännyn pois ja sanon miehelle perään : 'hyvää huomenta sullekin'



Että tälläistä tänään. Ja en todellakaan ollut lähelläkään kenenkään tonttia. Paikalla oli mökeistä vapaata rantaa useita satoja metrejä. Mutta pienestä tuntuvat muutenkin nämä ranta-asukit hermostuvan. Ehkä pelko katoavista kaloista niin on niiiiiiiiiiiin suuri!

Päivän aikana mietin itsekseni, että kuinka suuri ero on sisäsuomen ihmisten ja näiden rantaruotsalaisten välillä. Rannikolla tulet varsin usein ajetuksi pois kalavesillä kun taas hieman pohjoisempana olen saanut useita kahvikutsuja tuntemattomilta ihmisiltä sekä kerran jopa lämpimän sauna. Siis ennestään tuntemattomilta ihmisiltä!

Hyvää kalastusaikaa meni hukkaan tuon episodin takia. Otin käyttöön suunnitelma B:n ja vaihdoin maisemaa. Ehdin käymään pari haukipaikkaa läpi ja muutaman kalankin onnistuin saamaan. Mutta koska isommat kalat olivat hukassa, niin hyppäsin autoon ja vaihdoin taimenvesille.

Olin nääs sitonut viikolla muutaman uuden mertsariperhon ja olin ne myös napannut mukaani. Tehokasta peliaikaa oli tosin vain pari tuntia ennen pimeän tuloa. Päätin kuitenkin kalastaa melkein pimeään asti ja se todellakin kannatti. Hämärän jos laskeuduttua onnistuin nimittäin jallittamaan matalasta rantavedestä syksyn ensimmäisen meritaimeneni. Kala ei ollut järin suuri mutta taimen kuitenkin. Tuo 'nippanappa' 40 cm kala sai vapautensa varsin nopeasti.