Järeämpiä matoja |
Ihmeellistä on myös se, että uudet perhot saavat aina eniten uittoaikaa. Rasiat pursuavat vanhoja perhoja mutta silti siiman päähän valikoituvat aina ne uusimmat. Taskut ovat täynnä rasioita mutta yhdelläkin taitaisi tälläiset talvireissut pystyä heittämään.
Mietin paluumatkalla enemmänkin noita vanhoja perhoja. Muistan tapauksen jolloin siiman päähän päätyi pari kesää autossa pyörinyt yksinäinen putkiperho. Olin kalassa Ruhanvuolteella Kymijoella. Aikaa tästä on enemmän kuin kymmenen vuotta, sillä Ruhalla en ole vuosiin kalastanut. Enkä Kymijoella muutenkaan. Suunnitelmana on kyllä ollut aloittaa uudestaan. Aikoinaan syksyn perhokisat tuppasivat häiritsemään ja siten syksyinen lohenkalastus sai antaa tilaa perhokisoille.
Siis tuo ikivanha putkiperho päätyi siiman päähän. Ja heti ensimmäisellä laskulla käytin rannassa kympin ja kolmosen kalat. Ei pidä siis suotta karsastaa vanhojakaan perhoja...
Tänään käytin kuitenkin vain noita uusia perhoja. Puolet päivästä meni nymfeillä onkien ja puolet kärkiuppoavalla streamereitä mättäen. Kaikki kalatapahtumat tulivat jälkimmäisellä metodilla. Ikävä kyllä. Olin sen verran asennoitunut nymfeillä kalastamiseen, että mielelläni olisin jonkun kalan niilläkin tartuttanut.
Kevyttä väkkyrää pohjasiimakin ;) |
Nymfit olivat tänään pintasiiman jatkeena. Hetkeen en ole pintasiimalla kalastanutkaan. Tulipa huomattua, että käyttämäni kutosen siima alkaa olemaan elinkaarensa ehtoopuolella. Aikamoinen väkkyrä siimaksi. Pakkasta oli peräti kuusi astetta, mikä oli enemmän kuin mitä säätiedotus lupasi. Eli olosuhteet vain pahensivat tuota väkkyrää. Pintasiima menee kyllä pian vaihtoon. Ja samalla myös pohjasiima ja ehkä kelakin. Sen verran pieni tuo kela, että ei oikein kutosen siima pohjineen siihen mahdu.
No comments:
Post a Comment