Vaikea kala

Yihaa! Pitkä hiljaisuus täällä blogirintamalla on ohi. Edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi ja kaksikin mutta se ei tarkoita ettenkö olisi kalassa käynyt. Olen käynyt ja varsin runsaasti. Välissä oli sumariajat, haukikalastusta renkaasta ja lukuisia muita koskireissuja. Näistä olen kuvia laitellutkin lähinnä tuttaville ja naamakirjan välityksellä.

Hieman on kyrsinyt (tai ainakin harmistus on ollut suuri) tässä kevään aikana katsella Suomalaisia koskivesiä.  Joet alkavat olla varsin surkeassa kunnossa, sillä esimerkiksi ennen niin kirkkaat jokivedet ovat kääntynyt kopioiksi Vantaanjoesta. Vedet ovat väriltään sameita tai hyvin sameita. Ja muutenkin kuin vain kevättulvien aikaan. Osoittava sormi erityisesti turvetuotannon suuntaan..

Toisen sormen voi puolestaan ojentaa meitä kalamiehiä kohtaan. Moraali kalavesillä on ollut selvästi löystymään päin, sillä joella käyttäydytään nykyään varsin heikosti. Säännöt ovat enemmän tehty rikottaviksi kuin noudatettaviksi. Jatkuvasti porukka kalastelee luvattomilla alueilla, ilman lupia sekä luvattomilla virityksillä. Ja todellakin, tähän syyllistyvät ihan yhtä paljon perhomiehet kuin muutkin. Saamisen pakko se varmaan ajaa tekemään ihmeellisyyksiä..

No juu. Takaisin tähän hetkeen. Tänä vuonna kun tuo hellekausi alkoi varsin aikaisin, niin olen ollut taas siirtymässä turpien kalastamiseen perholla. Tuo lähijoki kun selvästi tuntuu toimivan parhaiten vesien lämmettyä. Useamman lyhyen piston olen tehnyt tuonne menneenkin viikon aikana. Uusia alueitakin olen hieman tarkastellut mutta kalastanut toki myös tuttuja ja turvallisia paikkoja.

Lähellä on ollut myös todellisen monsteriturvan rantauttaminen. Pitkään olen jahdannut isompia kuin puolen kilon ja kilon väliin asettuvia eväkkäitä. Nyt sellaista tarjottiin mutta eipä pirulainen pysynyt. Muutenkin karkuutuksia on tullut varsin runsaasti. Sama vaiva on jostain syystä ollut myös taimenpuolella...

Yleensä varovaisesti perhon imaisevat kalat ovat niitä jotka jossain vaiheessa väsytystä karkaavat. Puolestaan apinan raivolla iskevät kalat tarttuvatkin paremmin. Turpa onkin siitä hauska kala, että se ottaa perhon ajoittain kunnon raivolla ja tärpin jälkeen painelee siiman päässä suuntaan jos toiseenkin. Kaikinpuolin ovat hauskoja kaloja siiman päässä.

Mutta osaavat nuo olla ajoittain vaikeitakin (no, tuskin koskaan oikein helppoja ovatkaan). Kaloja käy jopa pinnassakin mutta toimivaa pintaviritystä en ole vieläkään löytänyt. Tällä hetkellä tuolla joella pörrää kaislakorentoja sankoin joukoin ja niitä turvat näyttävät ainakin joskus ottavan. Mutta eivät ota oikein säännöllisesti. Aika turhauttavaa mättää pinturia kun sama kala käy kerran tunnissa jotain pinnasta hakemassa...

Siiman päässä kävi myös muitakin kuin turpia. Joki suorastaan kuhisee särkeä ja muuta pienempää kalaa. Koskesta posautti myös varsin tukeva hauki mikä lopulta katkoi siimat. Otti sekin pieneen turpaperhoon. Ja samasta koskesta posautti perhoon myös kirjolohi. Varsinainen yllätyssaalis sekin..