Ja sitten alkoi talvi...

Ilmatieteenlaitoksen nettisivujen tutkailu aiheutti pikaisen päätöksen lähteä vielä kerran merelle ennen kunnon pakkasten alkua. Kalakamojen pakkaamiseen ja eväiden tekoon taisi mennä kaikkiaan kymmenisen minuuttia ja sitten olinkin jo matkalla. Toni teki toisaalla yhtä pikaisen lähdön.

Eli tällä kertaa oli suunta meritaimenvesille. Hieman olivat nämä välineet epävireessä, sillä yleensä käyttämäni siimayhdistelmä ei ollut edes kelalle. Siksipä nyt lähti käyttöön kokopitkä intteri. Normaalisti kelalla on ollut Amnesian rannari ja intterin amppari. Onneksi tuo lähinnä järvikalastuksessa käyttämäni kokopitkä siima toimi varsin hyvin myös merellä ja tuulessa.

Onneksi löytyi myös perhojakin vaikka hetkeen en olekaan uusia mertsariperhoja tehnyt. Minulla kun on tapana sitoa runsaasti perhoja 'varastolaatikoihin', joista tarpeen vaatiessa voi jotain kaivaa esille. Varsinaisiin rasioihin en uusia perhoja sijoita vaan menevät tuon välivaraston kautta. Sieltä löytyi nytkin kasa uusia karvakasoja uitettavaksi. Tai eiväthän ne oikeita karvakasoja, sillä ovat pääasiassa keinokuiduista rakennettuja (Craft fur).

Vaikka tulikin lähdettyä vain 'osapäiväkalalle', niin yllättävän monta tuntia ehdimme veden äärellä viettää. Päiväkin on selvästi jatkunut, sillä kello oli jo yli neljän iltapäivällä kalastuksen lopetettuamme. Kevättä kohti mennään vaikka talvikaan ei ole vielä alkanut. Tai alkoihan se kalaretken jälkeen. Kotimatkalla pukkasi jo lunta oikein huolella.

Päivä oli kalojen puolesta hiljainen mutta hauskaa oli silti. Muutaman kerran kyllä kävi mielessä, että olisi ollut myös oikein hyvä päivä haukivesille. Hauen kalastuksessa on hienoa se, että tapahtumia tulee taatusti melko tasaisesti ja aina mahdollisuus kunnon mörssäreihin. Taimenpuolella homma on aina enemmän sitä yhden tärpin tavoittelua. Ikävä kyllä. Mutta eipä se estä silti yrittämästä.

Jossain vaiheessa päivää tuli istuskeltua rantakivillä mutustelemassa eväitä. Katselin siinä edessä avautuvaa isoa vastarannatonta meren selkää. Vettä oli siis edessä paljon. Mielessä pyöri, että kuinka hassu kala tuo taimen on. Se saattaa elää puolen metrin levyisessä purossa tai tälläisessä massiivisessa vesialtaassa. Ja kunka helppoa se kala on pyytää perholla siellä purossa. Ja kuinka täydellisesti tuo yksi kala voi 'kadota' mereen. Toisessa paikassa riittää yksi heitto ja toisessa saat haravoida vaikka useamman päivän eikä välttämättä se yksi taimen näe perhoasi. Mutta siinähän tuo homman mielenkiintoisuus onkin. Monipuolisuus tuo omat haasteensa.