Viime päivien lämpimät kelit ovat sen verran sulatelleet jäitä jokivesistä, että tänään oli aika painua joelle. Kelikin oli mitä suotuisin, sillä aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja vesi tippui räystäästä. Tosin se oli osittain vielä silmän lumettä, sillä pakkasta oli sen verran, että vaparenkaat jäätyivät.
Mutta pikkupakkanen ei ole ennenkään estänyt kalastamista, eikä muuten estänyt tänäänkään. Talven aikana sidotut muutamat uudet streameritkin saivat nyt kaivattua 'peliaikaa'. Vedet ovat kuitenkin juuri nyt niin alhaalla, että pohjakosketuksilta ei voinut välttyä edes pintasiimalla ja painottamattomilla perhoilla.
Jääpeite oli saanut siis joessa väistyä. Kaikki tutut ottipaikat olivat täysin avoimia. Kalat olivat vain kovin tiukassa tänäänkin kuten jo parilla aikaisemmallakin reissulla. Kauden ensimmäinen kala antaa siis vieläkin odottaa itseään. Nihkeästi alkanut...vuosi.
Pari kalatapahtumaa tänään sentään oli. Yksi siiman katkotus ja varovainen tälli. Tämä ensimmäinen eli siimankatkoja oli varsin mielenkiintoinen tapaus.
Uittelin Craft furista väännettyä salakkastreameriä (mikä muuten ui aika nätisti) ja huomasin kalan seuraavan perhon perässä. Sen verran aurinko paisteli silmiin, että varmuudella en osannut kalan 'merkkiä' sanoa. Hidastin uittoa ja kala koppasi perhon suuhunsa. Siima katkesi heti vastaiskusta ja pyörähtävä kala osoittautui haueksi. Sinne meni uusi streameri.
Jatkoin kalastusta ja 'valuin' jokea alaspäin. Noin 30 metrin päässä äskeisen kalan ottipaikalta näin pohjassa jotain vaaleaa. No jopas! Siellähän oli tuo samainen streameri joka äsken jäi kalan suuhun. Väkäsetön Knapekin streamerikoukku ei siis kovin kauaa viihtynyt tuon hauen pulikan leukaperissä.
Ja niitä sumareita ei vielä näkynyt mutta en kyllä odottanutkaan niitä vielä näkyvän.
Seurani Etelä-suomen kilpaperhokalastajat 
