Toinen ääripää

Tänään kävi taas 'perinteiset', sillä sidontapenkin ääreen istahtaminen sai ajatukset kääntymään itse kalastukseen. Muutaman perhon jälkeen sitten pakkasin rojut ja painelin joelle. Vuosilupaakin on parisen viikkoa jäljellä, joten hyvä oli näitä 'rippeitä' käydä käyttämässä.


Jos kesällä tuolla tulee rymyttyä kainaloihin asti ulottuvassa nokkos- ja vattupuskavitelikossa, niin juuri tällä hetkellä paikoitellen joutuu uimaan vyötärölle asti ulottuvassa lumihangessa. Keskimäärin lunta oli hieman yli polven korkeudelle mikä tarkoittaa allekirjoittaneen tapauksessa reilua kuuttakymmentä (60) senttiä lunta. Lumikengät olisivat siis tarpeen...


Hieman oli joki sulanut sitten edellisen käynnin mutta edelleen kalastettavat paikat olivat melko vähissä. Jäätä siis riittää lumen lisäksi enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ilma onneksi näytti jo keväiseltä, joten ehkä joki alkaa pian jo vapautua jäistä.

Kalapuolella taas piteli yhtä hiljaista kuin viimeksikin. Kauden ensimmäinen kala antaa odottaa tällä kertaa itseään tavallista kauemmin, sillä tälläkään reissulla en saanut piston pistoa. Mukava oli silti siimoja oikoa.