Kahden päivän kuuri

Lääkkeeksi ahdistukseen ja ummetukseen määräsin itselleni pari päivää kalastusta tiukkaan tahtiin. Tosin ei mikään oikeasti vaivaa mutta kalapolttoihin se ainakin auttoi. Hyvin vähän kuitenkin, sillä nyt tekisi jo taas mieli kalalle...

Yhtenä motivaattori käydä kalalla oli myös erinäiset testattavat kohteet eli lähinnä jotain uudistuksia siima- ja perhorintamalla. Näitä kävin sitten testailemassa. Tosin osittain nämä epäonnistuivat huonon koukkuvalinnan takia. Sidoin nääs perhoja erääseen jo aikaisemmin kisoissa pettäneeseen koukkuun.

Päivä ykkösen vietin kirjolohijahdissa, mitä en olekaan vähään aikaan tehnyt. Suuntana siis ensimmäiseksi Vantaanjoki. Vesi oli huomattavan vähissä vaikka olikin kuulema edellisestä päivästä hieman noussut. Aloitin ronkkimalla erästä tuttua monttua mutta jo tässä huomasin leväkasvuston vaikeuttavan kalastusta. Kivien pinnoilta lähti tuollaisia metrisiä 'levämatoja'. Ravinteita siis riittää ja jos näyttää loppuvan kesken, niin eiköhän taas syksyiset ylijuoksutukset ylävirran jätevedenpuhdistamoilta tee tehtävänsä.

uutta soraa

Pieni vedenlisäys saattaisi tehdä hyvää merestä nouseville kaloille. Tosin nytkin niitä oli kuulema näkynyt ja edellisellä viikolla oli ainakin joku saamamies vetänyt reilun viiden kilon mertsarin. Ja olipa suvannossa kuulema loikkinut vieläkin isompi kala. On niitä siis siellä vaikka omin silmin en olekaan päässyt todistamaan. Vaikka tuskin minun siiman päässä kauhean pitkään viihtyisivät, sillä tänäänkin nymfasin 0.16 mm siimalla ja hyvin pienillä nymfeillä. Nuo vanhat veijarit kun osaavat olla jo niin ronkeleita. Ja puhun nyt tavoittelemistani vanhoista kirjolohi-istukkaista.


Löytyihän niitä kirjolohiakin mutta hauskempi saalis oli mahdollisesti ensimmäinen ikinä saamani törö. Jostain syystä töröä en koskaan ennen saanut perhooni, vaikka rantavesissä niitä tuolla näkyykin pyörivän. Hauska kala!

törösaalis

Positiivisiä asioita oli myös muita. Jokeen oli ilmestynyt useita uusia kutusoraikoita ja rannalla näytti vielä odottavan aika keko soraa siirtymistään jokeen. Virhon sivuilta hieman lisää asiasta. Paikalla oli myös parikin kalastuksen valvojaa. Hieno homma, että ainakin Vantaanjoella valvonta pelaa ja luvaton kalastus saadaan kitkettyä. Samalla muutkin järjestyshäiriöt vähenevät huomattavasti.

Päivä kakkosella palasin sitten taas 'normaalimpaan' taimenen kalastukseen. Kalalle tuli mentyä osittain senkin takia, että samalla suunnalla sattui olemaan illalla yösuunnistukset missä kävin sitten juoksemassa. Ei ehkä paras valmistautuminen suunnistusta ajatellen seisoa 6 tuntia kahluuvermeet päällä koskessa. Mutta hyvin sujui suunnistus sekä kalastus.

taimenvirtaa

Testiperhot eivät vain toimineet aivan kuten olisin niiden halunnut toimivan. Muutenkin meni hetki hakiessa toimivia perhoja, sillä jostain syystä aikaisempina päivinä toimineet nymfit eivät antaneet haluttua tulosta. Lisäksi jostain syystä alussa vapakäsi tärisi ihmeelliseen tahtiin, sillä tiputettuja kaloja tuli liian monta. Onneksi tärinän taajuus palautui normaaliksi illan kuluessa ja tulostakin syntyi oikein mukavasti.

Hieman alkaisi näyttämään, että tämän vuoden koskipaketti alkaa olemaan kasassa. Lähestyvä rauhoitusaika sulkee tutut taimenvedet  ja siten on aika siirtyä erilaisille vesille. Hauen kalastukseen palailen pian 100 % varmuudella. Kymppijahti jatkuu...

Ja loppukevennykseksi tälläinen niiden määräämieni lääkkeiden aiheuttamassa huurussa kuvattu ja editoitu sekava pieni videonpätkä.

Kekkonen ja Carter

Torstaille oli sitten suunniteltu aamuvuoron kalastamista klo 06 alkaen. Suunnitelmat elivät hyvin rivakkaan tahtiin ja lopulta astelimme noiden otsikkossa mainittujen herrojen jäljillä. Tosin noille rannoille on muutama muukin kalamies ehtinyt omia polkujaan tallata kohteen 'avautumisen' jälkeen.

Valmiina testiin

Reissusta tuli myös testireissu, sillä nyt sain Ikonin pitkän nymfivavan käyttööni. Session alkupuolella sillä kalastinkin mutta koska vain pienemmät kalat tuntuivat purevan nymfivirityksiin, niin vaihdoin toiseen vapaan. Nymfaaminen sai väistyä pinturoinnin tieltä.

Lisäksi hieman ärsytti jatkuva perhojen pohjaan jääminen. Tuolla koskireitillähän on eräskin tukki liikkunut, joten pohjassa on vieläkin uppotukkeja ihan riittämiin. Perhoja syöviä uppotukkeja. Larva- ja nymfiaskiin avautui varsin iso aukko. Lisää on sidottava. Taas!

Ensimmäisen paremman kalan sain nousemaan skateriin. Kala möyri pinturin perässä useamman metrin mutta eipä jäänyt kiinni. Pari pientä kirjolohen penikkaa kuitenkin tavoitti pinnassa vipeltäneen luistelijan. Ja niitä pieniä kirjolohia tuolla oli...ja paljon! Caddiksen vaihdon jälkeen kalat alkoivat tarttua jo hieman paremmin. Sain ensin muutaman kirjolohen ja pari harjusta.

Tiesin edessäni olevan paremmankin kalan ja jatkoin sinnikkäästi paikan haravointia. Ajolinjat sattuivat lopulta kohdalleen ja varovaisesti musta kuono työntyi vedestä ja imaisi pinturini. Ensimmäinen isompi taimen oli siiman päästä ja hetken päästä myös haavissa. Oikein komea kala! Parit kuvat otin nopeasti ja kala takaisin uimaan.

Haukimainen olemus

Jatkoin virtaa siitä sitten ylöspäin ja  tartuttelin lähinnä kirjolohia. Pari hyvää harjustakin posautteli perhon perässä kuitenkin tarttumatta. Ensimmäinen perho alkoi olemaan jo tässä vaiheessa niin syöty ja hyvin kasteltu, että oli aika vaihtaa toinen samanlainen perho. Uusi kelluva Caddis kelpasi melkein välittömästi liki samankokoiselle taimenelle kuin tuo ensimmäinen. Upeita kaloja!

Ihan mitä vaan ei saa tehdä

Reissu meinasi kruunautua oikein toden teolla hetki ennen luvan loppumista. Pinturin kävi rouhaisemassa semmoinen veturi, että oksat pois. Sain kalan jo kerran uitettua nelosen kepillä aivan jalkoihin mutta kala ei tästä pitänyt. Lähtö oli kova ja kala irtosi parin minuutin temmeltämisen jälkeen. Arvion kerran pinnassa melko kirkasta kylkeään näyttäneen kalan n. 65 cm mittaiseksi.

Ps. Kotimatkalla piti vielä käydä joen varrella notkumassa. Ja ronkkimassa pari kalaa :) Hullua puuhaa tämä kalastus.

lltapäivävuoro Kärnällä

Paljon on vettä virrannut Kärnästä läpi sitten viime käyntini ko. paikassa. Siitä taitaa olla jo viitisen vuotta ja silloinkin tuli oltua paikalla sumariaikaan. Reitin alimmalla eli Kymöllä olen kalastanut vuosittain lähimenneisyydessäkin. Soittelin Kymön kaupalle puolen päivän kieppeillä ja kolmelta olin jo koskella. Viimeisen luvan kävin kuittaamassa itselleni eli koskella olisi muitakin. Olivat sitten nostaneet luvan hinnaksi 25 euroa kuudelta tunnilta. Ihanan halpaa!

eväleikattu pötkylä

Kamat olivat kasassa tasan klo 15. Istahdin rantaan pieneksi hetkeksi ja päätin aloittaa pinturilla. Ensimmäinen kala molauttikin siihen jo parin heiton jälkeen kuitenkin tarttumatta. Nymfivermeisiin vaihdon jälkeen alkoikin sitten tapahtua ja eväleikattuja samasta muotista vedettyjä täpläkylkiä alkoi nousta. Yllättävän hyvin olivat otillaan helteestä huolimatta.

Luvan puolivälissä ja reippaamman tauon jälkeen rymysin yläkoskelle. Joskus silloin vuosia sitten siellä tuppasi olemaan kivasti harjusta. Ja hyvänkokoista. Tällä kertaa isommat kalat olivat kuitenkin hieman kateissa ja ongittuani jonkun ahvenen ja särjen, oli aika vaihtaa hieman alemmaksi.

Suurin osa päivän kaloista oli eväleikattuja tuoreen näköisiä istareita. Onneksi sentään pari leikkaamatonkin kävi haavissa. Ensimmäinen näistä puri larvaa melko kovasta virrasta. Päivän paras oli kuitenkin myös samalla päivän viimeinen. Jallitin erästä pintonutta kalaa melko pitkään ja lopulta sainkin sen ottamaan Goddarin. Oikein nätti eväleikkaamaton liki 60 cm kala.  Mukava päätös tälle lyhyelle kalastussessiolle!

Oikein mukava pinturikala

Ikonin päässä kala

Pakattuani kamat autoon pääsin vielä hetkuttelemaan uutta mielenkiintoista uutuutta eli Ikonin nymfivapaa. Tai demohan se vielä taisi olla mutta silti mielenkiintoinen. Kiitokset Atelle tästä. Ja kiitokset Atelle myös tuosta kalakuvasta. Näyttäisi olevan muuten toiminnaltaan aika namu nymfivavaksi.. Hienosti taipuu kuten kuvasta näkyy.

Istarikosken ihmeet

Kummallisia paikkoja nämä istarikosket. Pakottavat ihmiset käyttäytymään ihan hassusti ja välillä jopa tyhmästi. Porukkaa nyt on tietysti kuin pipoa. Ukkoa vieri vieressä nakkaamassa jokeen mitä ihmeellisimpiä vieheitä. Ja odotas kun joku saa kalan tarttumaan tarjottuun pyytöön. Siinä lentää lusikka, lippa ja vaappu niin eteen taakse kuin sivullekin. Lähelle joka tapauksessa.

Ja mikä ihmeen trendi on muovautunut selkeästi tässä parin viimeisen vuoden aikana.? Joella kannetaan mukana isoja kylmälaukkuja jonne upottaa se mahdollinen saalis. Aivan hassua toimintaa. Vai ovatko saaliit vain niin hurjia, että ei malteta välillä kiikuttaa niitä kaloja autossa odottavaan kylmälaukkuun?

15 minuutin eväleikattu

Toinen omituinen trendi näyttää juuri nyt olevan tulien tekeminen muuallekin kuin vartavasten rakennettuille tulipaikoille. Huolimatta siitä, että eihän se tulenteko ole edes sallittua muualla kuin niillä rakennetuilla tulipaikoilla. Aivan hassua toimintaa. Hyvä esimerkki tästä oman käden tulipaikka noin 40 metrin päässä oikeasta tulipaikasta!

Raiskatkaa vielä puutkin!

Kohtuullisen rehevää jokea

Tänään ehdin olla joella vasta vartin verran, kun heilautin haavia ja koppasin ensimmäisen taimenen pois kuleksimasta. Tai no, takaisinhan minä sen laskin vaikka olikin eväleikattu. Mutta onneksi ehdin rivakasti hoitamaan sen kalan väsyttelyn, sillä ylävirrasta puikkasi inkkarikanootti koskeen. Kyydissä ensikertalaiset inkkarin kanssa koskessa. Tämän sain kuulla heiltä itseltään vähän myöhemmin. Ja niinhän siinä kävi, että kanootti karahti kiville keskellä kovimpia kuohuja. Kanootti siitä sitten nurin ja pariskunta pulikoimaan.

Muutaman askeleen ehdin jo ottamaan kohti pelastusretkeä, mutta tilanne kääntyi onneksi nopeasti turvalliseen suuntaan. Ei heillä sen suurempaa hätää tilanteessa ollut. Kanootti toki täynnä vettä ja vaatteet kastuivat. Matka kuitenkin jatkui hetken päästä.

Joku oli sukeltanut uppotukit joesta

Oli muuten varsin runsaat vesiperhoshätsit. Ihme kyllä kalat eivät kiinnostuneet pintomaan lainkaan. Tai siis isommat kalat. Sokkona mäiskittyyn pinturiin sentään nousi muutama pienehkö harjus. Oli siellä kasa pieniä päikkäreitäkin. Illalla olisi saattanut tilanne tietenkin muuttua mutta kuten varsin usein aikaisemminkin, niin keskitin kalastukseni päivään. Vedenalaiset vehkeet ... niillä irtosi....

Tuntemattomilla turpavesillä

Vaikka pari viimeistä päivää on ollut varsin epävakaisia noin niin kuin sään puolesta, niin silti on pari päivää heilahtanut turpien perässä tuossa lähijoella. Helpompaahan tuo kalastus olisi jos olisi kunnon hellepäiviä mutta tähän on ollut  nyt tyytyminen. Tänään suuntasin hieman edemmäksi tutuilta paikoilta ja lähdin tutkimaan uusia vesiä.

Nättiä koskea

Kalaisa suvanto

Komeaa koskeahan sieltä tavoitellusta kohteesta löytyi. Rannat olivat vain hieman turhan pusikkoisia rymytä pelkät kumpparit jalassa (oli myös housut huom! ). Huomattavasti helpompi olisi ollut liikkua pitkin jokiuomaa kahluuhousut jalassa. Lisäksi rantapusikossa oli äärimmäinen pahoja kivenkoloja ja tämän tästä kumisaapas menetti pitonsa märillä kivillä. Niin, vettä satoi välillä varsin rankastikin joten kosteaa oli. Hieman olisi ns. kalamiehen polkuja kaivannut mutta niitä ei näillä vesillä juurikaan näy. Enemmän jos olisi lohikalaa, niin sitten olisi enemmän polkujakin mutta huomattavasti vähemmän omaa rauhaa. Hyvä kuitenkin näin.

Yksi suvannon asukeista

Oli muuten selkeästi vesi noussut eilisestä. Ja varmasti vesi on myös viilentynyt aivan huippulukemista. Kalat eivät olleetkaan nyt aivan koskivedessä eikä edes aivan sen välittömässä läheisyydessä. Hellepäivinä selkeästi kalat hakeutuvat lähemmäksi kiivaammin virtaavaa vettä. Nyt kalat tulivat lähinnä hieman syvemmästä suvantovedestä.

Päivän aikana kävin katsastamassa useammankin paikan. Osassa kalastin ja osassa en. Jätin kalastamatta erään varsin makoisan kosken niskan, sillä rannalla kökötti mökki. Toiselta puolelta jokea ehkä paikan olisi kehdannut kalastaa mutta enpä jaksanut tällä kertaa kiertää toiselle puolelle jokea. Joskus toiste täytyy paikalla käydä, sillä se suorastaan haisi kalalle.

rauhallisempaa virtaa

Siinä on sillalla varsin reteä kaide 

Kalaporras varsin pieni ränni

Olisi kyllä joskus hieno nähdä joku merestä nouseva kalakin. Nehän pääsisivät nousemaan vaikka tälle korkeudelle. Kävin myös katsomassa erästä kalaporrasta, joka osaltaan mahdollistaa kalojen nousemisen. Aika pieni rännihän se oli eli jos vaikka joku isompi lohnake haluaisi 'ylös' asti, niin mielenkiintoinen tehtävä sillä olisi tuo etappi suorittaa.

Vesi katoaa silmissä

Ja ketähän tästä kiittäisi? No, tietenkin tätä meidän puhtaan energian tuottajaa eli vesivoimaa. Verlan tunnelivoimalalla on kunnostustyöt käynnnissä ja siksipä ei vettä riitä juoksutettavaksi Sonnanjoen puolelle. Joo, joo...sama virsi tuntuu olevan vähäsateisina kesinä ilman mitään voimalaprojektejakaan. Tälläkin hetkellä koskista viuhtoisi helposti yli nappaskengissä ja vieläpä kuivin jaloin.

On muuten aikaisemminkin ollut vähän vettä, jos on nytkin. PK.netin gallerian puolelta löytyy TÄMÄ ottamani kuva vuodelta 2006. Synkeää on ollut silloinkin. Ja äärimmäisen synkeää on nytkin. Toivotaan ainakin hyvin runsaista sateita lähitulevaisuudelle.

Tulen tässä heti välittömästi pistämään myös palautetta KSS energialle ja kertomaan oman mielipiteeni vesivoimasta. Eipä muuten ole pitkä aika siitä, kun eräs sähkötoimittaja yritti kaupitella vesivoimalla tuotettua sähköä. Kieltäytyminen oli aika nopeaa.

Oman kalastukseni jätin varsin lyhyeksi, sillä yksinkertaisesti ei kiinnostanut kalastaa näin vähäisellä vedellä. Lisäksi oli havaittavissa, että isommat kalat ovat selkeästi siirtyneet järvien puolelle. Taimenen penikat edelleen möllöttivät siellä kivien välissä mutta aika turha oli niitä ryhtyä kiusaamaan. Suosittelen muillekin tällä hetkellä kalastuksen skippaamista Sonnajoen alueella. Jätetään ne poikaset ihan suosiolla rauhaan.

Koska kalastus oli näinkin turhaa, niin siirryin makkaranpaistoon Myllykosken kodalle. Kovasti savutti kodassa ja syynkin huomasin mutta ehkä hieman liian myöhään. Ilmeisesti joku vandaali oli ollut asialla ja tulipaikan savupiippu oli kammettu paikaltaan. Koska sattumalta paikalla piipahti myös jakokunnan edustaja, niin tästä iltapäivästä eteenpäin tulipaikka meni käyttökieltoon. Siis siihen asti kun ovat saaneet piipun korjattua. Jos vaikka kota säilyisi tällä tavalla ehjänä eikä kukaan sitä onnistuisi polttamaan

Joku vandaali ei myöskään hallitse tulentekotaitoja, sillä sytykkeitä on taas pitänyt repiä elävän puunkyljestä. Ei tulen sytyttäminen oikeasti ole niin kauhean vaikeaa! Ja niitä sytykkeitä saa ihan niistä liiteristä löytyvistä puista. 

Kuivan maan hauet

Edellisen 'blogireissun' jälkeen on tullut heitettyä jokunen ihan perinteinen taimenreissu koskivesille. Niissä itsessään ei ole ollut mitään sen erikoisempaa, sillä tuollainen koskikalastus on periaatteessa varsin helppoa. Kaloja tulee tasaiseen tahtiin hyvinkin erilaisilla perhoilla.

Pari päivää sitten helpolla reissulla

Noiden helppojen reissujen vastapainoksi minulla on ollut tapana tehdä valtavirrasta poikkeavia kalareissuja hyvinkin ihmeellisiin paikkoihin. Näissä saalisvarmuus on usein varsin heikkoa luokkaa eikä tyhjät reissut ole todellakaan mitään harvinaisia. Tämmöisen kävin sitten heittämässä tänäänkin.

Valmistauduin tähän hieman erilaiseen koitokseen hankkimalla kasan koukkuja ja väkertämällä jonkun uuden perhon. Pientä kikkailua tietenkin peliin, jotta ei aivan tylsäksi käy. Kaupasta lähti mukaan kasa kookkaita matokoukkuja joista sitten napsin kaikki väkäset pois. Tietenkin! Väkäsillä ei perhokoukuissa tee mitään!

matokoukusta perhokoukuksi

Kalapaikkakin oli tietenkin itselleni aivan uusi. Huhupuheita (tai huhukirjoituksia) jostain kuullut mutta siihen se sitten on jäänytkin. Kaloja varmaan lutakossa joka tapauksessa ui. Vesi nyt on mitä on. Kuraa! Hauska katsella näitä alueen järviä ilmakuvista. Ympärillä on iso kasa ilmasta katsoen hyvin vaaleita järviä. Kurajärviä siis. Tuolla hieman pohjoisempana olisi sitten niitä syvänsinisiä. Ehkä ne olisivat vähän helpompia.

Erikoisessa paikassa tienviitta. Vai onko tämä nyt jokiviitta?

Kurajoki upeassa kelissä

Mutta tämä paikkapa olikin sitten pieni joen pätkä kahden järven välillä. Ennakkoscouttaamisen perusteella pitäisi löytyä kuhaa ja haukea. No, tuskin kirkkaalla auringonpaisteella ja iltapäivän tunteina hirveästi niitä kuhia siiman päässä kävisi. Haukia siis tavoittelemaan.

Rannat olivat jotain aivan järkyttävää viidakkoa.. Miehen mittaista heinikkoa ja nokkospusikkoa. Lisäksi pelkillä kumppareilla ei ollut pääsyä aivan rantaviivaan, sillä vesihän siellä heinikon keskellä soljui. Ja siellä heinikon sisällä puljasi tämän tästä myös haukia. Itseasiassa muutama hauki näytti lähtevän liki kuivalta maalta. Ihmeellisiin paikkoihin nuo pulikat tuppaavat.

Namia kaloille

Kalaa siis oli mutta ihmeen nihkeästi ottivat perhoihin. Aluksi keskityin paiskaamaan tuota namipopperia. Kivasti se pulpahteli mutta eivät kalat siitä tänään kiinnostuneet. Eikä ne sitten loppujen lopuksi kiinnostuneet yhtään mistään. Eli odotetun kaltainen tulos tälläiselle erikoisemmalle reissulle. Palataan takaisin hetkeksi helppoon kalastukseen..ehkä...